torstai 14. kesäkuuta 2018

Sisäinen palo on siunaus

Hylky kenttäkisoista tai melkein kaikki puomit alas esteradalta. Häntäpään tuloksia koulukilpailuista ja ikuisesti heiluvat kädet. Ulkopuolisen silmissä tämä saattaa näyttää taistelulta häpeän rajamailla, mutta silti he näkevät edessään ihmisen, joka jatkaa yrittämistä. Mikä tuossa ihmisessä on vialla? Ei mikään. Hän vain on sisäisesti motivoitunut siitä, mitä hän tekee.

Kun puhumme kansankielessä motivaatiosta, ajattelemme yleensä huippusuorituksia ja huippusuorittajia. Uskomme herkästi, että sisäinen palo tehdä jotain ja kiinnostus jotain asiaa kohtaan synnyttää automaattisesti huippusuorituksen ja menestystä. Näin ei kuitenkaan ole. Edes ne koulutoverit, jotka saivat joka aineesta kymppejä, eivät välttämättä olleet kiinnostuneita kyseisistä oppiaineista sellaisenaan, vaan puhtaasti erinomaisista arvosanoista. Samaan lopputulokseen voi ajaa hyvin erilaiset motiivit.

Vaikka koulumaailmassa puhutaan usein siitä, miten oppilaita pitäisi pystyä motivoimaan opiskeluun, ei motivaatiota pysty synnyttämään yksinomaan ulkopuolelta. Kun jollain yksittäisellä oppiaineella ei ole meille itseisarvoa, voimme löytää motiivin ajattelemalla välinearvoa, jota kyseisellä oppiaineella on. Eläinlääkärin ammatista haaveileva nuori tietää, että hän tarvitsee yliopiston pääsykokeessa biologiaa, fysiikkaa ja kemiaa, sekä fysiikan ja kemian avuksi matematiikkaa. Se saa hänet ponnistelemaan, vaikka arvosanat eivät kaksinumeroisia olisikaan eikä mielenkiinto luonnontieteisiin huipussaan. Pääsykoe kuitenkin on kilpailu, missä pitää yltää tiettyyn tulokseen.

Ypäjä, kesäkuu 2018. Kuva: Taru Tuomi

Arviointi, kilpailutilanne ja vertaaminen ovat kaikki kehityksen mittareita. Joku motivoituu vertaamisesta muihin, mutta toisille tärkeää on verrata omaa suoritusta aikaisempiin tuloksiin. Jos voittaminen, kilpaileminen ja muiden ihmisten hyväksyntä ovat ihmiselle tärkeitä, tällainen ihminen ei ehkä mielellään hakeudu kilpailemaan liian kovatasoiseen joukkoon. Hännille jääminen saattaa hävettää. Joku toinen ei taas näe tässä asetelmassa mitään noloa vaan päinvastoin uskoo kilpailun lisäävän omaa suorituskykyä. Kovan paikan edessä on pakko antaa kaikkensa, muiden katseista viis.

Vahvinkaan motivaatio ei silti takaa täydellistä lopputulosta. Ihminen voi aidosti olla motivoitunut tekemään jotain, missä hän ei edes tavoittele täydellisyyttä.  Voidaankin todeta, että vaikka meidän kuinka tekisi mieli tarkastella jonkun tekemisiä vain ulkoisten näyttöjen pohjalta, meidän kannattaisi enemmänkin puhtaasti ihailla sellaista ihmistä, jonka sisäinen tahtotila ja palo tehdä jotain, nousta ylös ja yrittää uudelleen muiden katseista välittämättä, ajaa kaiken edelle. On siunaus löytää itsestään intohimo, joka on puhtaasti oma ja jolle on asettanut tavoitteet itse.  Mutta vaikka tätä ei löytäisikään ja huomaa muiden ihmisten mielipiteiden ja katseiden vaikuttavan, on täysin hyväksyttävää hakea lisämotivaatiota onnistumisten kautta muualla kuin kilpailutilanteissa. Onnistuminen ja välitavoitteiden saavuttaminen ruokkivat onnistumista ja lisää meistä jokaisen itsetuntoa matkalla kohti päätavoitetta. Mikä se sitten ikinä onkin.

Lue lisää:
Steven Reiss
Spencer Niles: Hope-centered career model

Kirjoittaja on siviiliammatiltaan opinto-ohjaaja ja pohjakoulutukseltaan teologian maisteri, opinto-ohjaaja ja sertifioitu RSMP- koulumotivaatioprofiloija

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...