maanantai 30. huhtikuuta 2018

Kuka on vastuussa? Missä on syyllinen?

Ihan varmasti me kaikki tiedämme sen tunteen, kun hevosen kanssa ei suju ja tekee mieli löytää sille syy. Tänä päivänä puhutaan niin paljon kivusta ja hyvinvoinnista, että hevosystävällinen hevosenpitäjä alkaa helposti etsiä syytä muualta kuin omasta toiminnastaan hevosen kanssa. Me muistamme liian hyvin lyöttymät hevosten selissä 80-luvulla. Nyt kun voimme vaikuttaa varusteiden sopivuuteen ja oman hevosen hyvinvointiin, me teemme kaikkemme hevostemme eteen. Mutta mikä on liikaa?

Ennen ei kaikki ollut paremmin, vaikka tuppaamme niin ajattelemaan. Ennen ei kaikki ollut silti huonomminkaan. Tiedämme koko ajan enemmän hevosen hyvin- ja pahoinvoinnista, mutta missä vaiheessa se kaikki kääntyy itseään vastaan? Alammeko olla jo pikkaisen liian herkillä, kun kaikki on tulkittavissa kipuilmeeksi. Suurta huvitusta sai joku aika sitten aikaan hevoseni ilme uuden otsapannan kanssa. Hankin Pädelle pidemmän otsapannan, jotta niskapanta ei painaisi sitä herkkien korvien taakse. Hevonen oli kauhuissaan, vaikka oppikirjassa lukee, että nyt pitää olla onnellinen.

Korvan takana painava sanka on varmasti kelle tahansa inhottava, mutta asiassa on monta muutakin puolta.

Tuskin kukaan voi yksiselitteisesti julistaa, missä menee raja ylitulkinnan ja tarpeellisen tulkinnan välillä. Me kaikki haluamme hyvää hevosillemme. Hevoset- messuilla kävin kuuntelemassa David Marlinin luentoa kilpahevosen valmennuksesta, mistä uusimmassa Hippoksessa (3/18) myös oli juttu. Jäin miettimään monta asiaa. Kysymykset olivat aiheellisia, mutta eivät kovin kivoja ihmiselle, joka haluaisi löytää syyn varusteista ja selvitä asiasta ehkä rahalla tai pelkästään hevostaan hoitamalla, mutta ei omia tapojaan muuttaen.

Entä, jos hevonen sairastelee, koska sitä treenataan liikaa ja epätasaisesti?
Entä, jos syynä hevosen selkäkipuun ei ole epäsopiva satula vaan se, että ratsastaja painaa liikaa?
Entä jos kaikki hevoset tarvitsevat yhtä lailla palautumispäiviä, vaikka ne ratsastajiensa mielestä olisivatkin hankalampia ratsastaa niiden jälkeen?
Entä, jos minä itse lihotin hevosen työntämällä siihen karkkia, mössöjä ja lihotusruokaa?
Entä, jos uusien suitsien ja kuolainten sijasta vika on kaikesta huolimatta minun kädessäni?

Tunsin luennolla saman piston sydämessäni ja halun puolustautua ihan niin kuin varmasti moni teistäkin äskeiset kysymyksen luettuaan. Kyllä minun hevoseni vain lihoo pelkkää heinäkasaa katsomalla! Ikinä en anna sille karkkia, en mössöä, en mitään. Ja se levoton suu. Kokeilisinko uutta kuolainta?

Mutta on silti ihan mahdollista, että vika on yksin minun eikä millään varusteella ole merkitystä. Sitä vikaa ei voi korjata hevostarvikeliikkeessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...