maanantai 12. maaliskuuta 2018

Ratsastus ei saa olla liikuntaa

Vuoden lopulla tajusin, että olemme Päden kanssa huonokuntoisia. Missä kohtaa se tapahtui? Jalan murtuminen oli varmasti yksi syy, mutta olinko edellisenä keväänäkään yhtään paremmassa kunnossa?

Keväällä 2016 juoksin puolimaratonin ja samana syksynä osallistuin kolmannelle TeräsSika-triathlonilleni. Kävin uimassa pari kertaa viikossa ja olin ihan hyvässä kunnossa. Sitten talvella 2016-2017 tapahtui jotain, mitä ei olisi saanut tapahtua: keskityin vain hevoseeni. Kun jalkani viime kesänä murtui, se pakotti minut lopettamaan senkin vähäisen oheisliikunnan, mihin olin edellisen talven aikana mukavuuksissani kyennyt. Viime syksyn liikkumattomuus konkretisoi kaiken: minusta oli tullut puuskuttaja, eikä mikään ole niin ärsyttävää kuin yrittää tehdä aivotyötä puuskuttaen.

Juokseminen ja muu fyysinen urheilu on kivaa ja aivotonta hommaa. Siinä voi ajatella kaikenlaista ja tarvittaessa puuskuttaa. Jalan eteen laittaminen ei ole kovin hankalaa, vaikka vähän väsyttäisikin. Spurtinkin pystyy tekemään vaikka tekisi mäkivetoja. Sama uupumus hevosen kanssa on riskialtis yhdistelmä. Mitä, jos hevonen tekee äkkiliikkeen kestätkö mukana pelkällä ratsastajan kunnolla, jos olet itse ihan puhki? Mietin, oliko puuta päin ratsastaminen Niinisalossa viime lokakuussa seurausta nimenomaan tästä: reaktioaika pitenee. Ratsastaminen on sen tason aivourheilua, että pystyäkseen suoriutumaan siitä täytyy pitää hyvää erityisen hyvää huolta fyysisesta urheilukunnosta.

En siis tykkää siitä, että ratsastaminen väsyttää minut. Ratsastaessa voi tulla hiki, mutta minkään järjen mukaan siinä ei pitäisi. Sitä ei pitäisi ottaa liikuntana vaan jonain, mitä varten harrastetaan liikuntaa. Hevosen selässä pitäisi  ottaa käyttöön sama ohje kuin juostessakin, eli pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta, ja ihan kaikissa askellajeissa, ei vain maastokävelylenkillä. Onnistuuko sinulta? Minulta tällä hetkellä ei.

Niinisalossa on puita... Kuva: Kimmo Virkki 2017

Lue myös
Ruuhkavuosiratsastaja: Urheiluvammoja ja asennevammoja
Ruuhkavuosiratsastaja: Hevosen kunnon kohentaminen





3 kommenttia:

  1. Tosi hyvin muotoiltu: "--vaan jonain, mitä varten harrastetaan liikuntaa." Teen siitä vielä huoneentaulun!

    VastaaPoista
  2. Itsellä on käynyt niin, kun enää ei ole hevosta enkä ole sen koommin ratsastanut, ei tunnu olevan mitään syytä kohottaa kuntoa ja venytellä. Miksei terveys ole yhtä hyvä motivaattori kuin ratsastuskunnon ylläpito ja kehittäminen... Hmm.

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...