Kuka hoitaa sinun hevosesi tulevaisuudessa?
Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Lukiolaiset ja heidän vanhempansa pyytävät aika ajoin opinto-ohjaajaa kertomaan, millä alalla olisi töitä 20 vuoden kuluttua. Pyydän aina miettimään, mitä sellaisia ammatteja oli 20 vuotta sitten, mitä nykyisin ei ole? Kuka olisi uskonut, ettei lähijunissa olisi enää konduktöörejä? Ja onhan meiltä kadonnut huonekalujakin, kuten lankapuhelinpöydät, CD-tornit ja stereokaapit. Joskus ruokiksella pankkitiskille jonottaminen oli ihan arkea. Nyt ei ole maksuautomaattejakaan enää kuin muistoissa.
Hevosenhoitajan palkka on siivoojan palkka ilman siivoojan työaikoja. Palkkauksen puolesta kumpikaan ei ole erityisen houkutteleva ammatti. Tänä päivänä siivoojan työt ovat ainakin isoissa kaupungeissa ulkoistettuja maahanmuuttajille, mutta siinä missä keski-Euroopassa riuskat maahanmuuttajamiehet tekevät kuulemma tallitöitä, Suomessa tallitöitä tekevät nuoret naiset, jotka toimivat kutsumusammatissaan. Kutsumuksesta ei luonnollisesti tarvitse maksaa, ja jos me rinnastamme tallin siivoamisen siivoamiseen, olemme perustelleet palkkakuopan, vaikka miten pitäisimmekin siivoamista tarpeellisena ja vaativana hommana. Toisaalta kun maksumiehinä ovat tavalliset hevosharrastajat, ei ole, mistä maksaa, mistä syystä hevosenomistajan nuolevat nurkkia ammattilaisten vanavedessä ja valittavat.
Aika nopeasti hevosenhoitaja kutsumusammatista katoaa kutsumus, kun tajuaa olevansa tallityöntekijä. Se on aikana kaukana siitä, että saisi_hoitaa_hevosia. Vähän kuin valmistuisit lastentarhanopettajaksi, mutta päätyisit siivoamaan päiväkodin käytäviä ja vaihtamaan vaippoja, koska työaikasi ei riitä muuhun. Hevosen hoitamisesta harva saa enää palkkaa. Sehän on harrastus, jota tehdään paskanmättötyöpäivän päälle.
Suomalainen ratsuharrastaja tarvitsee hevoselleen tallipaikat ja ratsastustilat, joiden rakentaminen omin voimin on kallista. Hevosen pitäminen muiden nurkissa on kallista sekin. Työntekijöiden palkat maksavat tallinpitäjälle rahaa, ja tallitöitä tehdään valtaosassa paikoista edelleen samalla menetelmällä kuin 50 vuotta sitten: lapiolla, talikolla ja kottikärryillä. Edistystä ei ole tapahtunut, palkat ovat pienet, mutta elinkustannukset ovat kohonneet pilviin. Maatalousala ei toimi virka-aikojen puitteissa. Tämä ei voi jatkua loputtomiin, koska meillä harrastajilla ei ole kohta enää varaa. Tallipaikka 900 euroa, lisäheinät 30 euroa, lisärehut 20 euroa, kengitykset 150 euroa... Päälle valmennukset ja muut. On toki etuoikeus omistaa hevonen. Se ei näillä luettelemillani summilla ole mitenkään perusoikeus.
Missä on automaatio, joka vähentäisi hartiavoimin tehtävää työtä, ja kuka sellaisen investoinnin kustantaisi? Olisiko hevosalan palkkoja mahdollista nostaa ja mistä olisi mahdollista tinkiä? Heinät, rehut, kuivikkeet ja peruskorjaukset on hoidettava. Ei niistä voi säästää.
Vai olisiko tulevaisuuden ratkaisu tosiaan se, että eläisimme hevoskylissä, joissa jokaisella olisi talli omassa pihassa ja maneesit ja kentät toimisivat osuuskuntaperiaatteella? Tuleeko vielä se päivä, jolloin me mietimme, että oikeastiko joskus hoidatimme hevosemme muilla; miten yläluokkaista ja tuhlailevaa kuvitella, että voi asua kaupungissa, pitää hevosta ja käyttää siihen puolet palkastaan?
Mikä on sinun tulevaisuusvisiosi?
Hevosenhoitajan palkka on siivoojan palkka ilman siivoojan työaikoja. Palkkauksen puolesta kumpikaan ei ole erityisen houkutteleva ammatti. Tänä päivänä siivoojan työt ovat ainakin isoissa kaupungeissa ulkoistettuja maahanmuuttajille, mutta siinä missä keski-Euroopassa riuskat maahanmuuttajamiehet tekevät kuulemma tallitöitä, Suomessa tallitöitä tekevät nuoret naiset, jotka toimivat kutsumusammatissaan. Kutsumuksesta ei luonnollisesti tarvitse maksaa, ja jos me rinnastamme tallin siivoamisen siivoamiseen, olemme perustelleet palkkakuopan, vaikka miten pitäisimmekin siivoamista tarpeellisena ja vaativana hommana. Toisaalta kun maksumiehinä ovat tavalliset hevosharrastajat, ei ole, mistä maksaa, mistä syystä hevosenomistajan nuolevat nurkkia ammattilaisten vanavedessä ja valittavat.
Aika nopeasti hevosenhoitaja kutsumusammatista katoaa kutsumus, kun tajuaa olevansa tallityöntekijä. Se on aikana kaukana siitä, että saisi_hoitaa_hevosia. Vähän kuin valmistuisit lastentarhanopettajaksi, mutta päätyisit siivoamaan päiväkodin käytäviä ja vaihtamaan vaippoja, koska työaikasi ei riitä muuhun. Hevosen hoitamisesta harva saa enää palkkaa. Sehän on harrastus, jota tehdään paskanmättötyöpäivän päälle.
Suomalainen ratsuharrastaja tarvitsee hevoselleen tallipaikat ja ratsastustilat, joiden rakentaminen omin voimin on kallista. Hevosen pitäminen muiden nurkissa on kallista sekin. Työntekijöiden palkat maksavat tallinpitäjälle rahaa, ja tallitöitä tehdään valtaosassa paikoista edelleen samalla menetelmällä kuin 50 vuotta sitten: lapiolla, talikolla ja kottikärryillä. Edistystä ei ole tapahtunut, palkat ovat pienet, mutta elinkustannukset ovat kohonneet pilviin. Maatalousala ei toimi virka-aikojen puitteissa. Tämä ei voi jatkua loputtomiin, koska meillä harrastajilla ei ole kohta enää varaa. Tallipaikka 900 euroa, lisäheinät 30 euroa, lisärehut 20 euroa, kengitykset 150 euroa... Päälle valmennukset ja muut. On toki etuoikeus omistaa hevonen. Se ei näillä luettelemillani summilla ole mitenkään perusoikeus.
Missä on automaatio, joka vähentäisi hartiavoimin tehtävää työtä, ja kuka sellaisen investoinnin kustantaisi? Olisiko hevosalan palkkoja mahdollista nostaa ja mistä olisi mahdollista tinkiä? Heinät, rehut, kuivikkeet ja peruskorjaukset on hoidettava. Ei niistä voi säästää.
Vai olisiko tulevaisuuden ratkaisu tosiaan se, että eläisimme hevoskylissä, joissa jokaisella olisi talli omassa pihassa ja maneesit ja kentät toimisivat osuuskuntaperiaatteella? Tuleeko vielä se päivä, jolloin me mietimme, että oikeastiko joskus hoidatimme hevosemme muilla; miten yläluokkaista ja tuhlailevaa kuvitella, että voi asua kaupungissa, pitää hevosta ja käyttää siihen puolet palkastaan?
Mikä on sinun tulevaisuusvisiosi?
Oma veikkaukseni on, että hevosen pito palaa yläluokkaisten huviksi. Ei ratsuhevosia 1970-luvullakaan ollut kuin hyvin, hyvin harvalla. Osuuskuntaperiaate on sinänsä mielenkiintoinen, mutta kun huomioi kuinka nopeasti elinkustannukset ovat viime vuosina nousseet, niin se ei taida olla ratkaisu. Jos tavallisen palkansaajan pitää maksaa korkeampia eläkemaksuja, kalliimpaa sähköä ja maan hinta lähinnä pääkaupunkiseudulla nousee, niin pakollisten kulujen jälkeen käyttöön jäävä summa on pienempi kuin nyt.
VastaaPoistaAutomaatiolle olisi kyllä sijaa, mutta investoinnin takaisinmaksu voi olla haastavaa jos palkkalistalla on kuitenkin pakko olla se ihminen, joka vie hevoset tarhaan ja korjaa tallin nurkat. Sekä ne jumiutuneet heinäautomaatit ;)
Nuo automaation investoinnit ovat kyllä ihan järkkyjä. En oikein tiedä, minkälaisella systeemillä hevosenpito halpenisi. Ruotsista puhutaan aina suurena ihmemaana, missä hevosenpito on edullista, lanta palaa joka tallin kupeessa ja kaupungit tukevat ratsastusmaneesien rakentamista niin, että kaikille on varaa ratsastaa ja että osallistumalla tallintekoon itse voisi säästää. Sitten kuulemma todellisuus on kuitenkin ihan toista. Ehkä joo ratsastustunnit ovat edullisempia, mutta hevosenpito - se on kallista Ruotsissakin. Mutta parempaa tietoa minulla ei ole. Paitsi se, että lanta ei juuri polteta sielläkään.
Poista