Eteläkarjalaisuus on minun mielestäni iloluontoisuuteen naamioitua synkkyyttä; ollaan hauskoja, sarkastisia, puheliaita ja itseironisia ja silti samaan aikaan masennukseen taipuvaisia. Olen mielestäni erittäin hyvä esimerkki rotuni edustajista. Nauran, vaikka tekisi mieli itkeä. Puhun paljon ja kiroilenkin. Suosikkejani ovat uskonnolliset ilmaisut, kuten saatana, helvetti ja perkele.
Kun aloitin ensimmäisessä työssäni opettajana, äitini muistutti, että ymmärräthän, ettet voi opettajana kiroilla. Olen tosiaan aina ollut kielenkäytöltäni rikas ja myös erittäin hyvä sinkauttelemaan kirosanoja. Elämä on toki tässä hionut pahimpia pintoja ja osaan toki noin lähtökohtaisesti olla siivota suuni. Vaikka olen 38 vuotta yrittänyt, minä silti
valvon liikaa, kiroilen ja kotini on kaaoksessa.
Kerroin joitain vuosia sitten, miten
lipsautin suustani perkeleen, kun Tintti meinasi kieltää maastoesteelle. Kirosanaa enemmän minua nolotti se, että tämä tapahtui rippileirillä, jossa olin teologina, ja suoritusta oli katsomassa rippileiriläinen. Melkein siitä jotain opin, mutta vielä enemmän nolotti viime viikonloppuna se, että Harjun kenttäkisoissa tahmeasti liikkunut Päde rysäytti esteradan ensimmäisestä esteestä ohi ja minulta lipsahti pelkästä hämmästyksestä perkele. Kielletty sana.
Kun otimme vielä toisenkin kiellon, oli aika raahautua tuomaritornin kautta jaboille ja todeta, että tulipa tehtyä helvetin hieno matka. Lupaan olla fiksumpi seuraavalla kerralla. Aikuinen ihminen. Äitikin vielä. Ja opettaja. Ihmisparka, syntinen, saatana kurja, sanoisi Aleksis Kivikin.
 |
| No prkl! Kuva: Ellikki |
 |
| Mikä on, kun ei jalat nouse? Kuva: Ida Turunen |
 |
| Kiipee, kiipee, kunnes ei enää pysty. Sinun matkasi päättyy tähän. Kuva: Ellikki |
Kommentit
Lähetä kommentti