keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Hyvän paimenen askartelua

- Nyt kuulostaa pahalta, sanoi autokorjaamon mies. Hän oli kolmas, joka kiinnitti huomionsa verbiin "askartelu" puhuessani sähköpaimenen piuhojen parissa työskentelystä. Aiemmin sekä mieheni että lankoni olivat puhelimessa huomauttaneet, että askartelu on mielenkiintoinen sanavalinta, kun puhutaan sähkötöistä.

Mutta ei kai sana tavoitteellista toimintaa pahenna? Askarteluohjeet olin saanut Motonetin mukavalta myyjältä. Sitä ennen olin kiehunut kiukusta sekä hevostarvikeliikkeen myyjiä, paimenen käyttöohjeita että käytettynä ostamaani paimenta kohtaan. Operoin itselleni täysin vieraalla maaperällä ja tiesin, ettei kyseessä ole minkäänlainen rakettitiede. Silti olin täysin epämukavuusalueellani ja mies oli työmatkalla. Jossain vaiheessa mieleeni tuli sekin suuri vääryys, että isäni kuollut. "Kaiken joutuu tekemään itse", nyyhkytin mielessäni. Ehkä vähän PMS.

Mutta mitäpä ei ihminen tekisi hevosensa kesälaitumen eteen. Sain lapset hoitoon kahdeksi tunniksi ja suuntasin kohti missiotani, joka oli helpommin sanottu kuin tehty. Jouduin käymään kolmessa rautakaupassa. Ensimmäisessä yritin valmistelematta selittää, minkätyyppistä piuhaa tarvitsen. Nuori mies oli ystävällinen ja kväelimme piuhoilta piuhoille, mutta jouduin jatkamaan seuraavaan paikkaan. Luulen, että hän totesi käyntini jälkeen, ettei ymmärtänyt hittoakaan siitä, mitä halusin. Seuraavan rautakaupan myyjä oli kartalla, koska olin ehtinyt suunnitella repliikkejäni, mutta valikoimista ei löytynyt mitään enkä saanut palvelua muuta kuin että "mee hyllyväliin 13". 

Motonetissä minulle avautui askartelun maailma. Neuvonnan tyttö ohjasi oikealle hyllylle, ja huikkasi perään, että "tiskin pojilta vaan kysyt apua, ne auttaa varmasti." Viisi minuuttia oli liikaa odotusaikaa jonotusnumeron kanssa ja soitin myös lankomiehelle, jonka puhelinohjeet vahvistivat, että olin oikealla tiellä. Kassan poika 45v tarjosi viimein apua ja  oikeat välineet.  
- Saanko minä nämä liittimet piuhoihin ihan tavallisilla pihdeillä? 
- No et saa, joudut ostamaan nuo, mutta niillä saat myös piuhan eristeen kuorittua. 
- Eikö se mee ihan saksilla, niin oon ennen tehnyt lamppujen kanssa? 
- Sovitaanko, etten nyt kuullut tuota....

Rautakaupa velvoite on myydä jäätelöä.

Oli kulunut puolet lastenhoitoajasta, kun ajoin tallinpihaan. Vielä hevonen ratsastamatta. Mieleen tuli juurikin se asia, mihin haaveni omasta tallista aina torppaantuvat: että sitten kun sulla on hevoset omassa pihassa, et ratsasta ikinä vaan vain korjaat aitaa. Hevonen oli ihan täysin kupletin juonessa mukana: tehdään tää nopeesti, sulla on kiire, joten anna minä määrään vauhdin. Tää on aikaluokka.

Kuitenkin. Seuraavan yön valoisina tunteina askarreltujen piuhojen avulla sähköön saatu laidun ja siellä seuraavana päivänä voikukkaileva hevonen palauttivat luonnollisesti elämäniloni. Mieskin uskaltaa palata työmatkaltaan. Aita on vakava asia.

Tarinan opetus? Sellaista ei ole. Elämä. On.

Äidin pikku apulainen. "En anna tätä kahvaa". "Miksi?" "En halua."



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...