Tiedosta riskit ja pelkää vähän
Oletteko te sitä mieltä, että ratsastuksen pitää olla turvallista? Oletteko ihan varmoja? Minun mielestäni meidän pitäisi lakata puhumasta ratsastuksesta turvallisena juttuna, koska se on kuin väittäisi, että chili ei polta. Tai että laskuvarjolla hyppäämisessä ei ole mitään riskejä. Ratsastus on aina riskilaji.
Tässä väitteessä on kuitenkin väärinymmärtämisen vaara. Olen sitä mieltä, että riskit pitää minimoida. Ratsastan itse aina kypärä päässäni ja hyppään etenkin maastoesteet turvaliivi päälläni. Käytän turvavarusteita, koska käytänhän turvavyötäkin ja noudatan liikennesääntöjä. En silti vuoraa itseäni turvavarusteilla ja kuvittele, että niiden avulla ratsastuksesta tehdään turvallista. Hevonen voi kaatua päälleni sileälläkin, jos asiat menevät kehnosti. Jostain voi juosta vapaana oleva koira ja silloin turvallisinkin hevonen sinkoaa puskaan. Iso osa onnettomuuksista tapahtuu, vaikka kaikki on tehty juuri niin kuin pitää. Me emme aina edes tajua, kuinka monta kertaa olemme olleet "läheltä piti"-tilanteissa, ennen kuin jotain oikeasti tapahtuu.
Turvavarusteiden käyttö ei muuta sitä, että minun ei ole missään tapauksessa tarkoitus tippua hevosen selästä. Liikenteessä minun ei ole tarkoitus ajaa kolaria. Riskit ovat silti aina olemassa aina, kun lähden liikenteeseen. Teen parhaani ja tiedostan, että siitä huolimatta jotain voi tapahtua. En voi välttää liikkumista ruuhka-aikaan, joten olen opetellut ajamaan ruuhkassa. Helsingin keskustassa opettelin alkuun ajamaan öisin.
Riskit pitää tietysti minimoida, mutta hevosen selässä riskien minimoinen on eri asia kuin kuolemanpelko. Ihminen, joka pelkää kuolemaa, lakkaa elämästä ja kun lopettaa elämisen, menettää nautinnon. Tyhmiä riskejä ei kannata ottaa, oli päällä turvavarusteet tai ei. Sen sijaan ihmisen olisi syytä opetella ratsastamaan. Ratsastaja, joka ei opettele hallitsemaan hevostaan, on riski itselleen ja muille. Hevosia opetellaan ratsastamaan maneesissa, jotta niillä voitaisiin hypätä esteitä ja lopulta lähteä maastoon. Hallintataitoja kerrytetään asteittain. Niiden karttuessa pelkokin laimenee.
Sen voi sanoa myös näin: kun oikein säännöllisesti syö chiliä ja kasvattaa kerta-annosta ilman, oppii nauttimaan chilistä. Mutta polte. Sen ei pidä koskaan kadota ihan niin kuin pienen jännityspelonkaan ei pidä kadota. Se pitää meidät elossa ja yleensä estää tekemästä samaa virhettä uudelleen.
Siteeraan tähän valmentajaani: rohkea ei ole se, joka vain tekee. Rohkea on se, joka ymmärtää riskit ja tekee silti.
Tässä väitteessä on kuitenkin väärinymmärtämisen vaara. Olen sitä mieltä, että riskit pitää minimoida. Ratsastan itse aina kypärä päässäni ja hyppään etenkin maastoesteet turvaliivi päälläni. Käytän turvavarusteita, koska käytänhän turvavyötäkin ja noudatan liikennesääntöjä. En silti vuoraa itseäni turvavarusteilla ja kuvittele, että niiden avulla ratsastuksesta tehdään turvallista. Hevonen voi kaatua päälleni sileälläkin, jos asiat menevät kehnosti. Jostain voi juosta vapaana oleva koira ja silloin turvallisinkin hevonen sinkoaa puskaan. Iso osa onnettomuuksista tapahtuu, vaikka kaikki on tehty juuri niin kuin pitää. Me emme aina edes tajua, kuinka monta kertaa olemme olleet "läheltä piti"-tilanteissa, ennen kuin jotain oikeasti tapahtuu.
Turvavarusteiden käyttö ei muuta sitä, että minun ei ole missään tapauksessa tarkoitus tippua hevosen selästä. Liikenteessä minun ei ole tarkoitus ajaa kolaria. Riskit ovat silti aina olemassa aina, kun lähden liikenteeseen. Teen parhaani ja tiedostan, että siitä huolimatta jotain voi tapahtua. En voi välttää liikkumista ruuhka-aikaan, joten olen opetellut ajamaan ruuhkassa. Helsingin keskustassa opettelin alkuun ajamaan öisin.
Riskit pitää tietysti minimoida, mutta hevosen selässä riskien minimoinen on eri asia kuin kuolemanpelko. Ihminen, joka pelkää kuolemaa, lakkaa elämästä ja kun lopettaa elämisen, menettää nautinnon. Tyhmiä riskejä ei kannata ottaa, oli päällä turvavarusteet tai ei. Sen sijaan ihmisen olisi syytä opetella ratsastamaan. Ratsastaja, joka ei opettele hallitsemaan hevostaan, on riski itselleen ja muille. Hevosia opetellaan ratsastamaan maneesissa, jotta niillä voitaisiin hypätä esteitä ja lopulta lähteä maastoon. Hallintataitoja kerrytetään asteittain. Niiden karttuessa pelkokin laimenee.
Sen voi sanoa myös näin: kun oikein säännöllisesti syö chiliä ja kasvattaa kerta-annosta ilman, oppii nauttimaan chilistä. Mutta polte. Sen ei pidä koskaan kadota ihan niin kuin pienen jännityspelonkaan ei pidä kadota. Se pitää meidät elossa ja yleensä estää tekemästä samaa virhettä uudelleen.
Siteeraan tähän valmentajaani: rohkea ei ole se, joka vain tekee. Rohkea on se, joka ymmärtää riskit ja tekee silti.
Kommentit
Lähetä kommentti