Liian pienet housut

Lasten harrastamisessa yksi valtava rahareikä on varusteet. Kun tytär viikonloppuna kiskoi viime kesänä ostettuja ratsastushousuja jalkaansa, hän riiteli, että eivät mene. Oli vielä vähän viileää, joten ratsastushousut ottivat tietysti kiinni sukkahousuihin niiden alla.  Minä nostin tyttöä housunpunteista ilmaan ja kumpaakin meistä nauratti kovasti. Samanlainen operaatio oli riisua housut. Suihkussa tytär ihmetteli vatsassa olevia jälkiä ja myönsinkin, että meidän täytyy ostaa hänelle isommat housut. Tytär oli tyytyväisenä samaa mieltä, mutta sitten tuli se yllättävä puoli.

"Äiti, mutta kyllä kyllä sunkin täytyy. Sunkin maha on tosta ihan kirjava. Sä on liian iso noihin sun housuihin", tytär paukautti. Jos minulla olisi ollut suussa jotain, se oli purskahtanut sieltä pois. Tytär jatkoi juttua. "Katsos äiti, ei mulla ole tuollaista. Ihan tällainen pieni maha", tyttö taputti tyytyväisenä olematonta masuaan.

Olen aina ollut sitä mieltä, että äitien ei pidä laihduttaa eikä puhua läskistä ja ylensyömisestä, mutta sitten omastakin suusta lipsahti puolustelu. Tai totuus, miten sen nyt haluaa nähdä. "Minä oon tainnut syödä vähän liikaa." Tytär siihen minulle, että "ottaisit musta mallia, mä osaan syödä ihan sopivasti."

Alkutyrmistyksen jälkeen päätin ajatella positiivisesti. Sain tavallaan luvan uusiin housuihin.

Talvimasuja. Kuva: Sami Nyyssönen