Kenttäpostia 13: melkein vuoden superdieetti

Terkkuja ja porkkanoita vaan kaikille!

Minä olen laihtunut. Sanovat ne vieläkin pyöreäksi ja hyvässä lihassa olevaksi, mutta kyllä minä olen paljon sutjakampi kuin viime kesänä. Pari viikkoa sitten sain vieraita entisestä kodistani ja nekin sanoivat, että olenpa sporttisen näköinen. Olisin voinut näyttää niille vaikka mitä temppuja, mutta tyttöystäväni oli juuri sinä päivänä potkaissut minua jalkaan ja jäi sitten juoksut juoksematta. Kyllä minä yritin, ei siinä mitään.

Te kaikki nyt tietysti palatte halusta tietää, miten tämä kaikki on tehty. Salaisuuteni on reipas maastokävely. Pystyn kävelemään tuon naisen mittarin mukaan jopa 7,5km/h. Tykkään kiipeillä. Kaiken tämän vastapainoksi saan ruokaa. Kyllähän se yksi toinen nainen tulee sinne maneesin laidalle ohjeita antamaan parikin kertaa viikossa, mutta muuten me kävellään. Ja ravataan. Ja laukataan. Meidän naapurissa on hirvittävän isot pellot. Tuo nainen sanoo, ettei niille saa mennä. Laittavat kuulemma laskun perään, jos sinne juoksen. Mutta ei se oikeastaan haittaa. Minullahan ei rahaa ole vaan tuo nainen maksaa. Sain viime viikolla taas uudet kengätkin ja pääsin hierojalle. On se nainen reilu. 

Ostaakohan se koskaan itselleen mitään? Mitenköhän se laihduttaa? Luulisi, että olisi tosi laiha, kun minuun  menee kaikki sen rahat!

Päde

Vasemmanpuoleinen kuva on meidän ensitapaamiselta. Oikeanpuoleinen lokuussa. Katsokaa tuon naisen vatsaa. Minussa on tapahtunut suurempi muutos.

Tässä viime viikolla otetussa kuvassa minä vedän vatsaa sisään ja haaveilen kesästä.