Ruuhka!
Kun kymmenen vuotta sitten päädyin vuokraamaan nyt jo edesmennyttä Tinttiä, jonka siis myöhemmin ostin itselleni, minun piti opetella ratsastamaan itsenäisesti. Ei ollut helppoa. Kun oli tottunut menemään muiden kanssa samaan suuntaan ja tekemään sitä, mitä joku sanoi, itsenäiseen treenaamiseen ja muiden tekemiseen keskittyminen samanaikaisesti oli tosi vaikeaa. Niinpä laskelmoin. Niihin aikoihin tiesin hyvin, keneltä tuli tiuskaisuita ja kuka ei kestänyt sitten millään kaltaiseni tohelon puuhia, joten tein kuin hevoset: väistin vihaisia.
Mutta eihän ruuhkaa voinut loputtomiin välttää, jos meinasi ratsastaa ihmisten aikaan. Toimin samalla tavalla kuin silloin, kun opettelin ajamaan autoa Helsingissä: en heti rynnännyt aamu- tai iltapäiväruuhkaan. Ilta- ja yöajat olivat aika helppoja, sillä taksikuskit ja muut ammattiautoilijat kaahaasivat ohi joka tapauksessa minusta välittämättä, sillä kaikkihan ovat heidän tiellään kellonajasta riippumatta. Pikku hiljaa tuli varmuutta. Neljän ruuhka ei edelleenkään ole suosikkiaikani ydinkeskustassa, mutta kyllä minä siellä voin ajaa. Mitä enemmän autoja, sitä enemmän ihmiset seuraavat liikennettä. Sama se on maneesissakin.
Viimeiset neljä vuotta itsenäinen ratsastus sujui tosi helposti, koska vaikka meitä oli maneesissa tai kentällä useampi, yksi aina ilmoitti, milloin vaihdetaan suuntaa. Ja silloin kun ihmiset osaavat kommunikoida ystävällisesti ilmoittamalla omat kuvionsa muille, kaikilla on tilaa eikä törmäyksiä tule. Avainsanat ovat mielestäni nimenomaan kommunikointi ja toisten kuunteleminen. Ja mennäänhän kilpailujen verryttelyssäkin aina kaikki samaan suuntaan.
Nyt olen taas hevoseni kanssa isolla tallilla, missä maneesissa on välillä tosi paljon ratsukoita. Huomaan ajattelevani, että yhteen suuntaan ratsastaminen helpottaisi kaikkien tekemistä. Kaikenlaiset kiemuraurat ja vasta-asetukset ovat sitä varten, että tasapainoinen ratsastaminen onnistuu, vaikka yleinen ratsastussuunta olisi eri kuin se, missä juuri sillä hetkellä haluaa ratsastaa.
Mutta jokaisella tallilla on tapansa. Itse olen nyt tehnyt niin, että pyrin seuraamaan muita ratsukoita ja valitsemaan suuntaa heidän mukaansa. Ja jos jollain on siellä ruuhkan keskellä valmennustunti, silloin minun on kannattavinta ratsastaa valmennuksessa olevan ratsukon ratsastussuuntaan ja antaa tilaa. Ratsastuksenopettajan ääni yleensä kaikuu maneesissa ja suunta käy siitä ilmi.
P.S. Horzen ystäväviikon kunniaksi saat 14.2.2017 saakka 10% alennusta kaikista Horze- ja B Vertigo- merkkien tuotteista Lisäksi ensi sunnuntaina 12.2.2017 saat 25% alennusta mistä tahansa Horze-merkin tuotteesta (ei koske muutamia poissuljettuja tuotteita). Täydellisesti minun tuuriani, että kävin juuri ostamassa sieltä täyteen hintaan Pädelle leikkipallon...
Mutta eihän ruuhkaa voinut loputtomiin välttää, jos meinasi ratsastaa ihmisten aikaan. Toimin samalla tavalla kuin silloin, kun opettelin ajamaan autoa Helsingissä: en heti rynnännyt aamu- tai iltapäiväruuhkaan. Ilta- ja yöajat olivat aika helppoja, sillä taksikuskit ja muut ammattiautoilijat kaahaasivat ohi joka tapauksessa minusta välittämättä, sillä kaikkihan ovat heidän tiellään kellonajasta riippumatta. Pikku hiljaa tuli varmuutta. Neljän ruuhka ei edelleenkään ole suosikkiaikani ydinkeskustassa, mutta kyllä minä siellä voin ajaa. Mitä enemmän autoja, sitä enemmän ihmiset seuraavat liikennettä. Sama se on maneesissakin.
Viimeiset neljä vuotta itsenäinen ratsastus sujui tosi helposti, koska vaikka meitä oli maneesissa tai kentällä useampi, yksi aina ilmoitti, milloin vaihdetaan suuntaa. Ja silloin kun ihmiset osaavat kommunikoida ystävällisesti ilmoittamalla omat kuvionsa muille, kaikilla on tilaa eikä törmäyksiä tule. Avainsanat ovat mielestäni nimenomaan kommunikointi ja toisten kuunteleminen. Ja mennäänhän kilpailujen verryttelyssäkin aina kaikki samaan suuntaan.
Nyt olen taas hevoseni kanssa isolla tallilla, missä maneesissa on välillä tosi paljon ratsukoita. Huomaan ajattelevani, että yhteen suuntaan ratsastaminen helpottaisi kaikkien tekemistä. Kaikenlaiset kiemuraurat ja vasta-asetukset ovat sitä varten, että tasapainoinen ratsastaminen onnistuu, vaikka yleinen ratsastussuunta olisi eri kuin se, missä juuri sillä hetkellä haluaa ratsastaa.
Mutta jokaisella tallilla on tapansa. Itse olen nyt tehnyt niin, että pyrin seuraamaan muita ratsukoita ja valitsemaan suuntaa heidän mukaansa. Ja jos jollain on siellä ruuhkan keskellä valmennustunti, silloin minun on kannattavinta ratsastaa valmennuksessa olevan ratsukon ratsastussuuntaan ja antaa tilaa. Ratsastuksenopettajan ääni yleensä kaikuu maneesissa ja suunta käy siitä ilmi.
 |
| Turpa tuuleen päin! Kuva: Erica Lilja |
P.S. Horzen ystäväviikon kunniaksi saat 14.2.2017 saakka 10% alennusta kaikista Horze- ja B Vertigo- merkkien tuotteista Lisäksi ensi sunnuntaina 12.2.2017 saat 25% alennusta mistä tahansa Horze-merkin tuotteesta (ei koske muutamia poissuljettuja tuotteita). Täydellisesti minun tuuriani, että kävin juuri ostamassa sieltä täyteen hintaan Pädelle leikkipallon...
Joskus minulla oli vuokrahevonen maneesitallilla, jossa välillä olin ainoana maneesissa jopa arki-iltana klo 18.30. Tosi harvoin oli yli kolmea ratsukkoa samaan aikaan. Vähän eri meininki kuin Ruuhka-Suomessa. :)
VastaaPoistaHeh, korvessa asumisen iloja... Mulla on käytännössä lähes joka päivä (niin halutessani) yksin käytössä täyspitkä maneesi. Radiokanavankin saan valita oman mielen mukaan. Välillä sitä ihan toivoisi seuraa maneesiin. "Ruuhka" meillä tarkoittaa samaisessa maneesissa maksimissaan viittä ratsukkoa. En tiedä miten pärjäisin isommalla tallilla! Sulkeudun Willin kanssa sellaiseen kuplaan, että en juurikaan kuule tai näe mitä ympärillä tapahtuu.
VastaaPoistaMyös vaatimus samaan suuntaan kulkemisesta kuulostaa kovin rajoittavalta. Vaihdan suuntaa tiuhaan tahtiin, aina kun olen saanut työstettyä yhden asian läpi. Välillä se vaatii esim. voltin tekemistä ympyrältä ulospäin, tai jatkuvan kahdeksikon ratsastusta. Mä olisin juuri se rasittava tapaus, joka haahuilee keskellä kenttää omine kuvioineen, ja jonka liikkeitä muut eivät osaisi ennakoida. Uralla seinän vieressä ei juurikaan kuljeta, paitsi silloin kuin Willillä on k*kkahätä... Siisti mies asettelee takapuolen tarkasti seinän viereen, ja pysähtyy asioille... :D