perjantai 29. huhtikuuta 2016

Mikä on kun ei taidot riitä?

Tiedätkö sen hevostyypin, joka ei koskaan viitsisi tehdä mitään ylimääräistä? Saat sen kyllä avuille alkuratsastuksen aikana, mutta jos kävelet hetkenkin pitkällä ohjalla, menetät kaiken ja saat aloittaa alusta. Ihan kuin hevonen olisi yhtäkkiä buutattu tyhjäksi.

Sitten tiedätkö sen hevostyypin, joka tekee moitteettomasti duunia koko tunnin tauoista huolimatta. Tämä tyyppi jatkaa edellisestä niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta jos se on alkutunnista saanut jonkun kohtauksen, se kohtaus on yhtä vaikea saada unohtumaan kuin ensin mainitussa tapauksessa saada työtä vieroksuva eläin ymmärtämään, että meillä oli tauko eikä duunipäivä suinkaan päättynyt vielä tähän.

Sitten tiedätkö sen hevostyypin, jonka kanssa ei koskaan esiinnyt kumpaakaan näistä ongelmista. Kun sen selkään menee, se alkaa välittömästi toimia ratsastajan taitotasosta huolimatta. Sitä ei hetkauta mikään missään koskaan milloinkaan. Se on virkeä ja eteenpäinpyrkivä. Sen työskentelymotivaatio on pääsääntöisesti kunnossa.

En minäkään.

Maunomiehen kanssa kiinteitä esteitä maneesissa viime talvena. Kuvan hevosta ei ole satutettu tai loukattu tätä tekstiä kirjoitettaessa.

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Parhaiten pussatut ruunat!

Kuukausi sitten pidettiin valokuvakisa ruunien pussaamisesta. Palkintona oli pipo, joita juurikin vasta nyt saadaan lähtemään voittajalle. Tai itse asiassa voittajille, koska eihän se nyt oikeasti ole kovin helppoa valita yhtä parasta kuvaa. Kiitos ihanista kuvista Tiina Ellen Vähäsarja sekä Karola Auhto.

Fortter halusi vastata omistajansa Tiinan pusuun! Kuva: Tiina Ellen Vähäsarjan kotialbumi (julkaistu luvalla)

Haflinger-ruuna Ben, 23, saa lähtöpusun Iidalta, 5. Talliltahan ei koskaan lähdetä ilman suukkoja. Kuva: Karola Auhdon kotialbumi (julkaistu luvalla)
Kuvakisan voittajille on lähetetty pipoja ja tuubihuiveja oman valinnan mukaan! Kiitoksia kaikille kuvakisaan osallistuneille.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Harrastajan hevosenosto-opas

1. Osta hevonen, jolla on kiva ratsastaa

Osta kiva hevonen. Kiva hevonen on sellainen, jolla on mukavaa ratsastaa. Hevosen ei tarvitse täyttää kenenkään muiden kriteerejä kuin sinun. Sen ei ole syytä olla kaikkien muiden mielestä vau, upea ja mieletön esittelykappale. Hanki sellaisia haasteita, jotka voit voittaa. Älä hanki vaikeuksia. Mieti, millä perusteella päädyit yhteen puolisosi kanssa. Ei tämä oikeastaan ole sen kummempaa. Jännittävyys ja yllätyksellisuus on yleensä kiehtovaa vain suhteen alkuvaiheessa. Luonnetta on mahdotonta muuttaa.

2. Osta hevonen, joka on terve

Kaikille niille tulee ennemmin tai myöhemmin jotain vaivaa, mutta jos tiedät valmiiksi, että vaivoja on tiedossa, mieti vielä. Osan vaivoista kanssa voi elää ja harrastaa, mutta osan ei. "No hoof, ho horse", sanoo englantilainen. Harrastaminen ei ole kivaa, jos koko ajan joutuu hoitamaan jotain vaivaa. Ostotarkastukseen kannattaa luottaa.

3. Osta hevonen, joka voi opettaa sinua

Jos et ole hevostenkouluttaja tai superkokenut amatööri, hanki opetusmestari. Opetusmestari tarkoittaa kärsivällistä, koulutettua ja kokenutta, ehkä jo hiukan iäkkäämpää hevosta, joka antaa sinulle virheesi anteeksi. Se ei ole muodikkaan reaktiivinen, mutta sillä on kiva ratsastaa. Jätä projektit osaavammille.

4. Osta hevonen, jota et voi olla ostamatta

Jos se tuntuu omalta ja siihen on varaa, se kannattaa ostaa omaksi. Mutta vain, jos ostotarkastus sanoo niin.
Eikä ihmisellä ole pakko olla hevosta, jos sopivaa ei löydy. Ei ole pakko olla parisuhteessakaan vain siksi, ettei voi olla yksin.

5. Osta hevonen, joka on järkevän hintainen

Ei sen tarvitse olla sikakallis ollakseen hyvä, mutta halvalla saa harvoin hevosta, joka täyttää yllämainitut kriteerit. Lisäksi hevosen hintaa lisää myyjän tietoisuus siitä, että sinä haluat juuri sen hevosen. Oikeastaan on aika sama, mitä hevonen maksaa. Ostat sen ylläpitokuluissa joka vuosi uudelleen eikä se tuota sinulle koskaan mitään.

6. Vie hevonen talliin, jossa pystyt harrastamaan

Osta hevonen vain, jos voit viedä sen talliin, jossa on ne puitteet, joissa voit harrastustasi harrastaa tyytyväisenä. Kesällä olo on nousuhumalainen, mutta krapula iskee marraskuussa.

7. Kerro kiinteät kuukausikulut 1,5:llä, niin saat todelliset kuukausikustannukset

Varaudu aina isompiin kustannuksiin kuin mitä tallipaikka, kengitys, vakuutus ja mahdollinen opetus vievät. Älä laske ulkopuolisen avun (vuokraajien) varaan mitään. Jos jotain tapahtuu, pienetkin vuokraustulot poistuvat ja vakuutuskin korvaa hevosenhoitokuluista vain osan. Hevosia ei voi kääriä pumpuliin ja niiden kanssa sattuu ja tapahtuu aina.

Tintti. Kiva tavis. Niinkuin minäkin. Tässä lähdössä ratsain kotiin Piia Pantsun valmennuksesta Keisarinmäessä Espoossa huhtikuussa 2014.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Täydellinen tallipaikka

Ei ehkä ole olemassa absoluuttisesti täydellistä tallipaikkaa, mutta minun näkökulmastani tallipaikka on kokonaisuus, joka toimii sekä hevosen että se omistaja kannalta. Harva meistä ostaa hevosta pihan koristeeksi, ainakaan kenenkään toisen ihmisen pihan koristeeksi.

Asioita ei ole tässä tekstissä laitettu tärkeysjärjestykseen. Jos voisin saada tämän kaiken Espoossa, tuntisin olevani hevosenomistustaivaassa. En kuitenkaan tiedä, onko tällaista olemassa muuallakaan Suomessa. Useammissa paikoissa asioita onneksi pystyy tekemään itse, jos niitä ei tallin puolesta saa toteutumaan. Se tietysti vaatii aikaa ja vaivaa.

Listasta voisi toki tehdä spesifimmän. En kuitenkaan halua listata, että toivon karsinoissa olevan riittävästi kuiviketta. Sellainen varmasti tekisi mieli mainita, jos on joskus pitänyt hevostaan tallissa, jossa kuiviketta pihdataan.

Uittaminen on kivaa
  • Tiheät ruokintavälit, mielellään vapaa heinä
  • Hevosilla kokopäivätarhaus tai tarhaus sään mukaan
  • Mahdollisuus valita kuivaheinän ja säilöheinän välillä
  • Mahdollisuus ulkoilla laumassa tai ainakin kaverin kanssa
  • Loimitus sään mukaan
  • Heinäruokinta ulos 
  • Juotto ulos
  • Hyväpohjaiset tarhat
  • EU-standardit täyttävä talli ja hyvä talli-ilma
  • Laidunmahdollisuus
  • Kuivatushuone varusteille
  • Varustetila
  • Lämmin vesi ja vesikarsina
  • Sosiaalitilat (ainakin vessa)
  • Maneesi ja kenttä
  • Hyvät maastot, joita pääsee koluamaan kaikissa askellajeissa
  • Estekalusto
  • Maastoesteitä
  • Mahdollisuus valmentautua
  • Kiva porukka
  • Lyhyt tallimatka
  • Tallilla joustavat aukioloajat
  • Ammattitaitoinen ja kokenut henkilökunta
  • Kengitysten ja muiden virka-aikaan tehtävien rutiinitoimenpiteiden valvomiset ilman hevosenomistajan läsnäoloa (tai ainakin lisämaksusta)
Yhteinen heinäkasa

Maastoesteitä

Rentoilua porukassa

Maastoilua yksin
Omia pikkukisoja

Pulkkailua perheen kanssa

Kavereita

Maastoilua porukassa
Höntsäilyä ja uusien asioiden kokeilua ilman, että muut saavat paskahalvauksen.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Hevonen tulee, oletko valmis: vertaistukea vai ammattiapua?

Hevosenomistajan on syytä opetella heti alkuun lähdekriittiseksi. Lähdekritiikin opettelemisen tekee vaikeaksi se, että iso osa ongelmista ei aktualisoidu etukäteen vaan vasta sitten, kun tilanne on jo päällä. Ja kun tilanne on päällä, ensiapua on toivottavasti tarjolla lähellä, ehkä jopa naapurikarsinassa.

Nykyisin kuulee sanottavan, ettei hevosenomistajilla ole riittävästi tietoa hevosista. Joskus se onkin totta. Useammassa tapauksessa voi olla kuitenkin enemmän kyse siitä, että hevosenomistaja on kyllä lukenut hevosista paljon, mutta kokenut niiden kanssa aivan liian vähän. Tämä saattaa johtaa tilanteeseen, että yritetään selvitä yksin silloinkin, kun pitäisi jo olla yhteydessä eläinlääkäriin.

Erota vertaistuki ammattiavusta

Internet ja naapurikarsina tarjoavat oivaa vertaistukea. Vertaistuki on joskus vaikea erottaa ammattiavusta. Itse asiassa pelottavan helposti unohtuu, ettei Millyn omistaja ole eläinlääkäri vaan atk-asiantuntija, jolla on ollut elämässään yksi ja ainoa hevonen - Milly. Ero on sama kuin lapsen taaperoaikana tapasi muita äitejä leikkipuistossa. Hiekkalaatikon reunalla äidit yleensä kertoivat yhden lapsen valtaisalla kokemuksella asiantuntevasti, miten lapsia nukutetaan, imetetään, syötetään, sormiruokailutetaan, vieroitetaan tutista (jos nyt edes tuttia annetaan!) ja kehitetään älykkääksi vauvamuskarissa ja -uinnissa. On tietysi ihan luonnollista, että jos joku on joskus antanut yhden hyvän vinkin, häneltä voi saada sellaisen toistekin. Vertaistuki voi silti pahimmillaan huolestuttaa ja pelottaa hengiltä. Silloin siitä ei ole apua eikä se ole tukea.

Toivottavaa tietysti olisi, jos Millyn omistaja ymmärtäisi tässä tilanteessa korostaa, että vaikka hän voi jakaa oman näkemyksensä ja kokemuksensa, hän ei ole eläinlääkäri, satulansovittaja, ontumatutkija tai kengittäjäkään. Ja kehottaisi kääntymään ammattilaisen puoleen. Ammattiapua tallilla toivottavasti osaa tarjota tallinomistaja tai tallimestari. Parasta olisi, jos tallinpitäjä olisi hevosenomistajan apuna ihan kaikissa hevoseen liittyvissä asioissa aina perusratsastuksesta ja ruokinnasta lähtien.

Kirjojen pariin vai nettiin

Netissä pitää osata mennä oikeaan paikkaan, jotta löytää oikeasti apua. Taas löydämme vertailukohteen leikkipuistosta. Kun vertaistuki ei ole toiminut tukena vaan pelotellut kaikilla mahdollisilla diagnooseilla (ja sillä yhden lapsen kokemuksella), on hirveän vaika uskoa neuvolan tätiä, joka sanoo, että älä huolehdi, kyllä se siitä. Useimmiten äiti huolehtii, ja lukee lisää nettikeskusteluja ja blogeja. Sitten kun hän viimein soittaa eläinlääkärille, hänellä on diagnoosi valmiina eikä hän usko lääkäriä, jos lääkäri on eri mieltä, "koska Millyn omistajan kaverin tutun hevosella oli tosi mystinen vaiva, jota tutki viisi eläinlääkäriä, ja kukaan ei löytänyt sitä."

Liikaa vertaistuen ja kirjallisuuden parissa viihtynyt hevosenomistaja ei luota enää mihinkään ei kehenkään. Ja siinä jos missä tarvitaan rutosti ammattiapua!

Amatööriltä puuttuu kokemus, jonka turvin hän osaisi soveltaa kaikkea lukemaansa. Siihen on ihan syynsä, että eläinlääkäriksi opiskellaan vähintään kuusi vuotta ja eläintenhoitajaksi ja hevosalan ammattilaiseksikin vähintään pari - kolme vuotta. Eikä sitä hommaa tehdä tietokoneella atk-asiantuntijan työn lomassa, yhtä tai kahta hevosta hoitaen. Tosin kyllä minulta kerran lukiolainen kysyi, voisikohan hän opiskella eläintenhoitajaksi jotenkin etänä, koska tietää eläimistä jo niin paljon.

Sori, et voi.

Kokemuksen pitää tuoda varmuutta, ei ylimielisyyttä

Hevosen pito yksityistallissa on siis joskus verrattavissa leikkipuistoyhteisöön. Tämä konkretisoituu, jos talli on esikoislapsensa saaneiden yhteisö, josta puuttuu se yksi 10 lapsen äiti, joka on myös 25 lapsen isoäiti ja kasvatusalan ammattilainen. Hänellä olisi perspektiiviä ja auktoriteettia sanoa, että lapset ovat kaikki erilaisia, mutta useimmilla toimii kyllä se, että valot laitetaan ilalla pois eikä lasta nosteta enää syliin joka inahduksesta. Mutta että joskus omat konstit eivät riitä vaan tarvittaisiin järeämpiä keinoja. Hän olisi niin kokenut, ettei hänen auktoriteettiaan kukaan kyseenalaistaisi. Kaikki muut miljoonat vinkin olisivat oikeasti vain vertaistukea eivätkä rinnakkaisdiagnooseja.

Toki joku edelleen hyssyttelisi ja nostaisi syliin, koska on lukenut jostain nettikeskustelusta sen olevan lempeä tie voittoon. Jokainen kasvattakoon lapsensa ja hevosensa tavallaan. Kaikkeen ei voi puuttua eikä kaikkeen vaikuttaa. Ammattilaisen kokemus on kuitenkin silloin parhaimmillaan, kun sillä onnistutaan rauhoittamaan hevosenomistajaa ja auttamaan häntä tekemään oikeita ja fiksuja päätöksiä. Joskus voi käydä niinkin, että hevosenomistaja on mietteineen ja huolineen ihan oikeasti lytätty. Jos tallinomistaja on sanonut huolestuneelle hevosenomistajalle yliolkaisesti, että ei sillä mitään ole. Kun eläinlääkäri on kutsuttu paikalle, hevosella sitten onkin vaikka mitä. Silloin kokemus ei ole tuonut ammattilaiselle varmuutta vaan ylimielisyyttä, jonka myötä auktoriteetti kokee inflaation. Virheitä voi tietysti sattua ihan kaikille eikä kukaan ole niin erehtymätön, että tietäisi ihan kaiken. Perustietoa hevosesta hevosenomistajalla tuskin voi olla koskaan liikaa ja vuosien mittaan kertyvä kokemus tuo varmuutta myös harrastajalle.

Parasta kuitenkin olisi, että jokainen tuore hevosenomistaja pääsisi kokeneen hevosammattilaiseen ohjaukseen ihan alusta alkaen. Sellaisessa ohjauksessa saisi kasvaa hevosenomistajuuteen tavalla, millaista pelkkä vertaistuki naapurikarsinasta ei pysty koskaan tarjoamaan.

Tosin yhteen asiaan maailmassa yhdenkään ammattilaisen auktoriteetti ei vaikuta ja se on hevosen pukeminen. Se tapahtuu aina samalla tavalla kuin naapurikarsinassa.

*********************************
Nurmijärvellä huomenna 21.4.2016 avattavassa Horse & Riderin uudessa liikkeessä arvotaan kaikkien avajaisviikolla asioineiden kesken Hevosenomistajapakkaus, joka sisältää hevostavaroiden lisäksi myös tarpeellista tietoa hevosenomistajalle. Voittaja saa hevosenomistamisen tueksi mm.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Hevonen tulee, oletko valmis?

Minä listasin lapsena ruutuvihkoon varusteita, joita hankkisin tulevalle hevoselleni. Tiesin, että se tarvitsee harjoja, pinteleitä, suojat, loimen sekä tietysti satulan, suitset ja satulahuovan. Suunnittelin, että oman hevoseni harjoja ei pidettäisi armeijan juuttikankaisessa pussissa, vaan ne laitettaisiin ihan oikeaan harjalaatikkoon. Loimikaan ei olisi armeijan maalistosta vaan kevyt ja sileä. Traileriin olisin halunnunt taluttaa hevosen, jonka jaloissa olisi ollut uudenkarheat kuljetussuojat - ei sentään mitään pitkiä patjoja ja pinteleitä.

Ensimmäinen hoitohevoseni Onesto armeijan jäämistöloimessaan. Paalinaruviristelmät loistavat vatsavyössä.

Luulen, että aika monella meistä on ollut tällaisia haaveita. Edelleen hevostarvikeliikkeiden nettisivuja ja kuvastoja selatessani mietin samanlaisia asioita. Kun seuraavan kerran lähden hevoskaupoille, minulla on siinä mielessä helpompaa, että olen säästänyt varastoon ison määrän sellaista hevostavaraa, joista hevostarvikeliikkeet ja niiden kuvastot eivät kerro, mutta joita tulen väistämättä tarvitsemaan.

Tämä on ensimmäinen kooste viimeviikkoisen Hevosenomistajalaatikon sisältöehdotuksista ja käsittelee näitä näkymättämämpiä tarpeita. Ehdotuksia tuli kaikenkaikkiaan 110 kappaletta.

Hevosen saapuminen


Hevonen pitää saada tuotua kotiin, ellei sitä joku tuo. Jos joku kuljetusliike tuo sinulle hevosen, hevonen tulee kuljetusautosta todennäköisesti ilman mitään varusteita ja eväitä. Voit huokaista helpotuksesta, sillä silloin se todennäköisesti osaa matkustaa ihan ongelmitta.

Jos sen sijaan lähdet itse hakemaan hevosta, sinä muistat, että kuljetusmatkan pituudesta riippuen tarvitaan juottoastia, suuri vesikanisteri ja heinäverkko. Vesikanisteri ja heinäverkko täytetään hevoselle tutulla vedellä ja heinällä sen vanhassa kotitallissa, jotta sillä varmasti on tutut eväät. Vuodenajasta riippuen hevonen loimitetaan matkan ajaksi ja sille laitetaan kuljetussuojat.

Moni haluaa pestä hevosensa karsinan ja ruoka-astiat kunnolla ennen hevosen tuloa. Myös käytettynä ostettu tai vuokrattu traileri voi kaivata desinfiointia. Siihen sopii parhaiten Virkon S.

"Terveys ennen kaikkea"- Virpi
Kuljetusta varten tarvittaisiin kaksi pikalukollista riimunnarua  ja pari riimua. Mukana olisi myös puukko ja juoksutusliinat, ehkä myös -raippa. Jälkimmäiset ovat lastausongelmia varten ja puukko sitä varten, että joskus solmuja ei vain saa auki silloin, kun ne pitäisi saada.

Olen itse kuljettanut hevosta kesäaikaan tallisuojat jalassa, koska ne eivät hiosta kuten kuljetussuojat. Treenireissuilla Tintillä oli pelkät jännesuojat. Tintin vanhoista loimista olen säästänyt Bucasin Shamrock Power -loimen. Olen joskus ajatellut, että jos hevonen ei tarvitse kuin yhden loimen, se on tämä. Se sopii kuljetukseen, kuivatukseen ja kevyeksi talliloimeksi.

Tallilla tarvittavat tavarat


Kun tuot hevosen täysihoitotalliin, karsinapaikan hintaan kuuluu yleensä heinä ja kaura. Kaiken muut syötävän joudut hankkimaan itse ja säilyttämään itse hankkimissasi astioissa. Tätä varten tarvitset suuria kannellisia astioita, joista Ikean  Sortera- laatikoiden tyyppiset ovat käytännöllisimpiä. Isoon mahtuu säkillinen rehua ja niitä voi pinota päällekkäin, kunhan muistaa laittaa väliin tukipuut. Pienissä voi säilyttää kivenäisiä tai muita pikkupurkkeja. Rehuja tai mitään ruokia ei yleensä saa talleilla säilyttää (rottien ja hiirien takia) avonaisissa säkeissä.

Rehuja varten tarvitset myös litran tai puolen litran mittoja. Käytännöllisintä on hankkia joka rehulle oma mittansa. Osta myös jonkunlainen kauha, jos aiot syöttää hevoselle turvotettavia mössöjä sekä oma hedelmäveitsi, jos aiot pilkkoa omenoita ja porkkanoita. Mora-puukko ei oikein sovellu siihen tarkoitukseen. Hanki myös paksu vedenkestävä tussi, jolla merkitset tavaroitasi. Mikään ei ole niin ihanaa, kun kirjoittaa uuden hevosen nimeä sen varustelaatikoihin ja muihin tavaroihin! Tässä vaiheesas olet ostanut jo ensimmäisen jesarirullasi.

"Jeesusteippiä tarvii ihan kaikkeen: karsinan oveen ohjeita varten, rehulaatikoiden merkkaamiseen etc. Ja tarve ei lopu ikinä." - Jonna
Jos siis syötät hevosellesi jotain omaa rehua, mikä on hirvittävät tavallista tänä päivänä, talli saattaa pyytää sinua laittamaan rehut valmiiksi. Tarvitset tähän erilaisia kannellisia pieniä purkkeja. Purkkeja kannattaa olla varattuna useampi päiväkerta. Valitse sellaisia, mitä tallityöntekijän on helppo käsitellä. Tässä kannattaa kysyä tallimestarin apua.

Ruokakaukaloiden ja juoma-automaatin pesua varten voi olla syytä varata omat tiskiharja ja pesusieni. Ämpäreitäkin tarvitaan useampia, koska peset milloin mitäkin.

Suolakivi on yleensä hankittava itse. Jos sille ei ole karsinassa telinettä, kiven voi kiinnittää helposti vaikka paalinnarulla. Jos et halua pestä sitä ihan koko ajan, älä kiinnitä sitä ruokakaukalon viereen.

Hevosenomistajan näkymättömät tarpeet


Osta hyvä satulasaippua. Minun suosikkini on Cavalorin suihkutettava, jolla pesen säännöllisesti koko muunkin perheen nahkakengät. Mäntysuovalla peset kesäaikaan harjat ja satulahuovatkin talliolosuhteissa. Siihen tarvitset myös juuriharjan tai jonkun muun vastaavan järeän harjan.

Jyskin, Ikean ja Claes Olssonin kaltaiset kaupat ovat hevosihmisen paratiiseja, sillä niistä saa todella edullisesti pieniä pyyhkeitä, purkkeja, varusteidenpesusieniä, puutarhahansikkaita, ämpäreitä, tavallisia pesusieniä (autonpesusieniä), tiskiharjoja ja kumihanskoja. Post-it -lappuja ja kyniä tarvitset, jos sinun täytyy jättää viestejä. Kyniä ja paperia tarvitaan muutenkin aina.

Ehdoton ykkössuosikkini varusteiden säilytykseen on Ikean Dimpa-kassi. Siihen mahtuu useampikin loimi tai vino pino satulahuopia ja se kestää pakkasta ulkovarastossa toisin kuin useampien loimien omat kassit.

Useimmat miettivät tallivarusteissa ensisijaisesti hevosen ensiapua. Sarjan seuraavassa osassa käsitellään sitä, mutta älä unohda varata hevosen tavaroihin omaan laatikkoonsa ensiapuvälinetä myös itsellesi. Laatikkosi on hyvä sisältää ainakin päänsärkylääkettä, pamautettavia kylmäpakkauksia, laastareita, pumpulia, haavasuihketta, terveyssiteitä ja tamponeja, suklaata, närästyslääkettä ja sakset.


"Tallilla sattuu ja tapahtuu: hevonen vetää riimunnarun kädestäsi, puukotat itseäsi sormeen porkkanoita pilkkoessa tai joku muu äksidentti tapahtuu. Mutta mistään ei koskaan löydy laastareita, näitä pieniä verenvuodontyrehdyttäjiä! Hevosenomistaja kietoo siis haavansa likaiseen rättiin tai karvaiseen pintelipatjaan ja joutuu ajelemaan se kädessä kotiin oikeiden laastareiden luokse." - Tuija R.
Yhä useammat vannovat nykyisin vauvanpuhdistusliinojen nimeen ja putsaavat niillä myös nahkavarusteita. Ne ovat edullisia ja ihan älyttämän monikäyttöisiä. kuten seuraavassa ehdotuksessa esitellään
"Ilman baby wipeseja ei voi pärjätä! Niillä kuuraa hepan nenästä kakka- ja pissaläikkiin sekä saa kaikki akuutit tahrat ratsastajankin vaatteista irti kriittisinä hetkinä. Tietenkin niillä saa pyyhittyä oman naamankin turpeessa pyörimisen tai hikitreenin jälkeen, ja valuneet meikitkin jos alkaa oikein itkettämään, että minkälainen koni tuli taas ostettua..."  - Miirumeri

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Prinssi ja herne

80-90 -luvun taitteen ratsastuskoulunpitäjällä oli helppoa: satulahuovat puhdistuivat itsestään. Hevosetkin hoituivat itsestään. Jos joku varuste jätetiin ostamatta, kyllä se teini-ikäinen sen lopulta viikkorahoistaan osti edellyttäen, ettei se ollut kovin kallis. Olisin hirmuisesti halunnut hoitohevoselleni satulahuovan, jossa lukee sen nimi brodeerattuna. Se oli ihan puhdas unelma, sillä en kuuna päivänä olisi saanut vanhemmiltani rahaa sellaiseen humputukseen. "Toisten hevosille ei mitään osteta niin kauan kuin sinun ratsastustuntisi maksavat", sanottiin. Ja olihan se tietysti totta. Minä vain en kokenut, että ostan hevoselle tai sen omistajalle. Kaikki nuo ostokset olivat minun mielestäni minua varten.

Hevostarvikeliikkeen myyjä sanoi joku aika sitten, että tänä päivänä ratsastuskouluratsastajatkin hankkivat kilpailuvaatteet hyvin aikaisessa vaiheessa. Minä ratsastin 90-luvulla piirinmestaruusvoittoon lainavaatteissa. Takki oli liian iso, mutta niin sen piti ollakin, koska ei niitä vielä osattu tehdä joustavasta materiaalista. Ja jotain urheiluvaatteissa on muutenkin muuttunut. Mieheni muisteli treenanneensa korista koko teinihikiaikansa pääsääntöisesti puuvillaisessa t-paidassa. Mikä tekninen materiaali? Edustuspelipaita sentään oli isoreikäistä urheilukangasta.

Hoitohevoselle oli kuitenkin ihanaa edes joskus ostaa jotain omaa. Joku ehkä muistaa InWellin postimyyntikuvastot, joista ainakin meidän tallilla tilattiin kimpassa isonystyräisiä super-sukia ja oikeita hikiviiloja. Satulahuopahaaveni toteutui vanhasta viltistä ommellussa satulahuovassa, johon kirjailin ison F-kirjaimen. Ompelukoneen neulakin siinä katkesi ja vähän puolisalaa sen vaihdoin. Äiti olisi kuitenkin torunut, ettei niin paksua saa ommella koneella. Huomasin sen tietysti itsekin.

Kaksi viiikkoa sitte ostin Tampereen hevosmessuilta Herra Herkkikselle vihreän satulahuovan. Koska vihreä sopii sille. Koska ostoksesta tuli minulle hyvä mieli. Niin kuin sen omistajallekin. Herralla itsellään meni tietysti pasmat sekaisin, koska yhtäkkiä sillä oli selässä jotain täysin erituntuista kuin ennen.

Prinssi ja vihreä herne.

"Mä olen erityisherkkä. Se tuntui alkuun jotenkin vihreältä."



torstai 14. huhtikuuta 2016

Hevosenomistajapakkaus sisältää tietoa ja oppia

Viime viikolla blogini kautta pystyi tekemään ehdotuksia historian ensimmäiseen hevosenomistajapakkaukseen. Ehdotuksia tuli lyhyessä ajassa pitkälle toista sataa ja ne noudattivat pitkälti yhtä ja samaa linjaa: hevosenomistaja tarvitsee rahaa ja tietoa. Paketin sisältö päätettiin tällä kertaa kertoa videolla. Katsokaasiiskunpuhunviisiminuuttiaputkeenvetämättäkertaakaanhenkeätaipitämättätaukoa.

Ja koska jotain kuitenkin unohtui videolta, niin se kerrotaan tässä sanoin: Hevosenomistajapaketin voittaja saa myös nipun Smartumin liikuntaseteleitä. Ne voi käyttää oheisliikuntaan tai vaikka antaa sille perheelle, joka joutuu keksimään jotain tekemistä hevosenomistajan tallireissujen aikana.




Yhteistyössä









tiistai 12. huhtikuuta 2016

Suunniteltu ja tehty

Suunnitteleminen on ihanaa. Opiskeluaikana ihan ehdottomasti paras hetki oli käydä hakemassa yliopiston päärakennukselta uusi lukuvuositarra, kalenteri sekä opinto-opas. Sitten porukalla tupakansavuiseen kahvilaan opintoja suunnittelemaan. Yksi päivä siihen meni ja sen vuoden opinnot olivat toteutusta vaille valmiit. Tiesi taas, mihin tähdätä ja missä on tavoite.

Ei se tietenkään tarkoittanut, että kaikki suunniteltu toteutui. Yhtäkin tieteenfilosofian kurssia siirsin aina vuodella eteenpäin. Eräskin opiskelukaveri aloitti pakolliset kreikanopinnot joka syksy. Kuudes kerta toden sanoi. Nykyisinkin suunnittelen opintoja. Opinto-ohjaajana suunnittelusta tosin on karsiutunut kokonaan se ikävin puoli eli toteuttaminen. Se jää oppilaalle, minä vain autan häntä pääsemään suunnitelman alkuun. Useimmiten asiat eivät tunnu ahdistavilta, kunhan tarkasti laskee, mitä niiden eteen tarvitsee tehdä. On tietenkin tärkeää, että suunnitelmaa tehdä liian raskaaksi. Sellaisen suunnitelman alle kaatuu ihan kuka tahansa

Aika hevosenomistajan on taloudellinen  esterata, jota ratsastetaan kuukaudesta toiseen. Ei voi eikä kannata ratsastaa vain yksi hyppy kerrallaan. T'äytyy hallita koko rata ja varauduttava yllätyksiin.

Pidän työstäni tolkuttoman paljon. Olen päivittäin tekemisissä haaveiden kanssa, joita opintojen loppuunsaattamiseen liittyy.  Aina kun ihminen haaveilee, hän tiedostaa myös pettymyksen mahdollisuuden. Tiedän, että kaikki eivät suhtaudu suunnittelemiseen yhtä suurella intohimolla kuin minä. Jos opinnot takkuavat, niiden suunnitteleminenkin yleensä ahdistaa. Kaikki eivät tykkää käydä ikkunaostoksilla. Silti yksi merkittävä johtotähti miulle on aina ollut se, mitä serkkuni kirjoitti sisareni ylioppilaspäivänä vieraskirjaan: pidä kiinni unelmista, sillä unelmista tulee suunnitelmia ja suunnitelmat on mahdollista toteuttaa. Kun suunnitelma on omassa hallinnassa, siitä voi myös tarvittaessa poiketa. Suunnitelmaa ei oikeastaan voi kukaan muu tulla sanelemaan.

Kun mieheni kerran kysyi, miten olen ajatellut aikatauluttaa sen, jos meille tulee vielä joskus hevonen, minulla oli tietysti esittää suunnitelma. Se tuli kuin apteekin hyllyltä.

Kävisin tallilla edelleen kahtena arki-iltana viikossa, mutta vasta lasten nukkumaanmenon jälkeen. Se ei siis olisi pois perheen yhteisestä ajasta niin kuin ratsastustuntini tällä hetkellä ovat. Yhtenä arkipäivänä ehtisin käydä pikaisesti ennen kuin haen lapset päiväkodista. Yhtenä arki-iltana nappaisin lapset mukaani. Hevonen saisi vapaahkon päivän ja lapset ratsastaisivat. Tätä ei tarvitsisi tapahtua edes joka viikko. Viikonloppuna kävisin aamulla, koska perhe on aamu-uninen. Minäkin olen, mutta hevoset voittavat.

Mutta yhden viikonlopun kuukaudesta minä silti omistaisin perheelleni. Ja esimerkiksi joka kuuden viikon välein järjestäisin kokonaisen viikon niin, etten kävisi tallilla ollenkaan. Ei hevonen silloin seisoisi, mutta järjestäisin kaiken niin, etten ole koko ajan menossa ja tulossa. Se on perheen kannalta raskasta. Tintillä oli aina yksi tai kaksi vuokraajaa enkä näe syytä, miksei mahdollisella uudellakin hevosella olisi. Hevosen pito ja ratsastaminen on meistä jokaiselle kallis harrastus.

Oppilaille sanon aina, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Sen jälkeen muistutan, että puoliksi tehty on kuitenkin vain puoliksi tehty. Vaikka haalisit lukujärjestyksen täyteen ohjelmaa, ei suorituksia tipu ilman sitkeyttä, joka pitää kiinni suunnitelmassa. Keskeneräinen ei ole valmis. Omaan hevoseen liittyvän ajankäytön suunnitteleminen eroaa opintojen suunnittelusta siinä, että siinä tuppaa helposti käymään toisin päin: sitä haluaa uskotella itselleen, ettei aio käyttää hevoseen niin paljon aikaa ja rahaa, mitä siihen todellisuudessa haluaa käyttää ja ehkä käyttääkin.

Monille voi helposti käydä niin kuin opiskelukaverilleni, jolle vasta kuudes kreikankurssi tuotti suorituksen; on vain yksinkertaisesti luvattoman mukavaa unohtua tallille kuusinkertaiseksi ajaksi suunnitellusta.


torstai 7. huhtikuuta 2016

Mitä kuuluu hevosenomistajapakkaukseen

Yhteistyössä Horse & Rider Oy

Useimpia tuoreita vanhempia vaivaa sairaalasta lähtiessä epäusko: annatteko minun ihan oikeasti viedä tämän lapsen kotiin ja vielä kuvittelette, että saan sen kestämään hengissä? Suomalainen äitiyspakkaus, lähipiiri sekä neuvola auttavat heidät kuitenkin alkuun. Tuoreet vanhemmat tarvitsevat valtavasti perustavaraa selvitäkseen kotona vauvan kanssa. Lopusta selvitään vanhempainvaistolla ja opettelemalla ihan alusta alkaen. Ensimmäinen lapsi lasketaan super-varovasti kylpyveteen, mutta numero kahdeksan osaa jo vaihtaa vaippansa itse. Kokemus tuo varmuutta, vaikka ei aina järkeä. 

Karvalapsetkin talutetaan trailereista uusiin koteihinsa useimmiten ilman varusteita: myyjä on antanut mukaan vanhimman mahdollisen riimun, joten tuore hevosenomistaja on välittömästi hevostarvikekauppiaan paras asiakas. Silti voi olla hankala arvioida, mitä kaikkea hevosen kanssa tarvitaan muuta kuin ratsastukseen ja perushoitoon tarvittavat asiat. Sitä paitsi karvalapsi kuitenkin teloo itsensä jo siinä kuljetuksessa niin, että ensiaputarvikkeille on heti käyttöä. Kengätkin irtoavat. Ihottuma iskee. Suolakivi pitää ripustaa. Varusteet pestä. Joku loimikin olisi kiva. Viereisestä karsinasta kyllä osataan kertoa, mitä tarvitaan. Mutta onko se sitä, mitä sinä tarvitset?


Keravan Horse & Rider avaa Nurmijärvelle uuden myymälän torstaina 21.4.2016. Toisen "lapsen" synnytys on ollut melkoista puuhaa, joten syntymän kunniaksi avajaisviikolla liikkessä arvotaan ehkä Suomen ensimmäinen ja ainoa hevosenomistajalle tarkoitettu vanhempainpakkaus, hevosenomistajapakkaus. Pakkauksen sisältö pidetään vielä salaisuutena, mutta paljastettakoon, että sen sisällössä on pyritty äitiyspakkaushengessä huomioimaan uuden hevosenomistajan sekä myös hänen mahdollisen perheensä tarpeet. Haudanvakavasti, totta kai.

Hevosenomistajapakkaus on luonnollisesti pakattu käyttölaatikkoon.

On kuitenkin mahdollista, että emme ole tajunneet ottaa jotain huomioon. Alla olevalla lomakkeella voit ehdottaa pakkaukseen sisältöä. Jättämällä yhteystietosi osallistut 50 euron arvoisen lahjakortin arvontaan. Lahjakortin voi käyttää myös Horse & Riderin verkkokaupassa. Hevosenomistajapakkaus arvotaan sen sijaan  Nurmijärven liikkeessä avajaisviikolla ja arvontaan voit osallistua paikan päällä. Siitä tulossa lisätietoa myöhemmin.

Hevosenomistajapakkauksen sisältö kootaan Horse & Riderissa Keravalla keskiviikona 13.4.2016 ja julkistetaan pian sen jälkeen. Ehdota pakkauksen sisältöä alla. Inspiraatiota voit käydä hakemassa Horse&Riderin nettisivuilta http://www.horserider.fi 

http://www.horserider.fi/


Voittaja julkistetaan täällä blogissa sekä blogin Facebook-sivuilla. Interaktiivisuuden vuoksi olisi hauskaa, jos saataisiin keskustelua aiheesta pystyyn sekä kommenttikenttään että Facebookiin. Muista kuitenkin, että vain jättämällä yhteystiedot alla olevalle lomakkeelle olet mukana lahjakortin arvonnassa.



tiistai 5. huhtikuuta 2016

Avoin kirje suomalaiselle hevosurheilulle

Hyvä Suomen hevoskansa, tunnustetaan yhdessä, että meistä ei ole tähän. Me olemme liian rasittavia pystyäksemme puhaltamaan yhteen hiileen. Paskannamme omaan karsinaan ihan niin kuin hevoset ja vielä kierimme päällä. Emme itse huomaa, että olemme alkaneet haista. Lajityypillisesti ihminen ei haise eikä halua haista.

Osa meistä on käynyt ruotsalaisessa hevostapahtumassa. On ne niin hienoja, että lienee paras muuttaa Ruotsiin eikä edes yritetä samaa täällä. Pakataan tavarat vadelmaveneeseen tai hurautetaan oikeanpuoleiselle kaistalle kanaalin yli. Ei kai täällä perähikiällä nyt mikään voi onnistua, eihän? Suomalaisen kilparatsastuksenkin taso nyt vain on huonoa ihan junioreista kansainväliselle tasolle saakka. Järjestelmällinen valmentautuminen pitäisi aloittaa tosi nuorena, mutta ei meillä osata. Hiljattain ne kehittivät lapsiratsastusluokat, mutta ne pilaavat nuoruuden, elleivät lasten vanhemmat siihen kykene ilmankin. On sairasta, että vanhemmat toteuttavat haaveitaan lastensa kautta ja korvaavat rakkauden rahalla. Vaikka rahaa meillä pitäisi olla kansainväliseen menestykseen. Siksi ne isossa maailmassa menestyvät. Meillä ei osata sitäkään. Ollaan vain huonolla itsetunnolla varustettuja.

Täällä tosiaan kaikki hevostapahtumatkin ovat kalliita ja järjestelyiltään liian kotikutoisia. Hevoslehdissä ei ole ammattimaista asiaa eivätkä ne ole ammattimaisesti toteutettuja. Toimittajatkin ovat jotenkin huonoja. Myytävät hevoset tässä maassa ovat järjestään kehnoja, vaikka yleensä niistä luullaan liikoja. Suomalainen hevoskasvatus on keskeneräistä ja puuhastelua. Valmennuksesta ei voi edes puhua valmennuksena. Eikä suomalaisissa oppilaitoksissa voi mitään oppia, ulkomaille pitää mennä paskaa lappamaan; siellä sekin osataan tehdä tyylikkäämmin ja tehokkaammin.

Menestyä voi vain, jos on rahaa, mutta jos on rahaa, ei voi olla oikeasti lahjakas. On vain saanut liian hyviä hevosia. Nuoriso on pullamössöä ja saanut kaiken helpolla, mutta vanhojen tavat ovat vanhentuneita. Kukkahattutädit pilaavat hevosensa, mutta niin tekevät myös osaamattomat teinit ja ne 70-luvulle jymähtäneet vanhat jäärät. Ravimiehetkin pilaavat hevoset, ajattelevat vain rahaa, mitä niillä ei ole. Lännenratsastus pilaa hevoset. Karsina ja pihatto ovat pelkkää pään silittelyä. Purukuivitus tappaa karsinahevosia.

Hevonen pitää voida teurastaa, mutta hevosta ei saa syödä, koska hevonen on ystävä. Kallis varuste on paha, koska sillä yritetään korvata puutteellista ratsastustaitoa. Älä järjestä liian kallista tapahtumaa, koska kukaan ei tule, mutta liian halpa tai ilmainen tarkoittaa, ettei siellä ole mitään nähtävää. SRL on turha. Jäsenmaksut menevät haaskuuseen. Valitetaan, ettei ole hyvää hevosmediaa, mutta sitten kun joku sellaisen kehittää, se haukutaan kaupalliseksi paskaksi. Kaikki halutaan ilmaiseksi, mutta mainokset ärsyttävät.

Me haukumme toisiamme samalla kun valitamme, että me emme osaa kannustaa toisiamme. Minäkin tässä haukun teitä ja itseäni. Olen huonolla itsetunnolla ja kateudella varustettu tuulipukuun pukeutunut lähiömutsi enkä muuksi tule. Olenko muka jotenkin parempi? En osaa edes ratsastaa enkä ymmärrä sitä itse.

Parasta suomalaiselle hevosurheilulle olisi siis se, että ne viimeisetkin, jotka vielä yrittävät jotain positiivista, ymmärtäisivät alkaa haukkua toisiaan. Että ihan oikeasti pistettäisiin vain kaikki pillit pussiin. Lopetettaisiin sekä hevoset että niistä kirjoittaminen. Eihän meistä nyt voi koskaan mitään tulla. Hyväksytään se ja juostaan vapauteen: Ruotsiin. Saksaan. Englantiin. Yritetään sen verran käydä kouluja, että vähän kieltä opittaisiin.

Paitsi että suurimmalle osalle meistä boksin ovi pysyy kiinni ja paskaa on joka nurkassa. Eikä mikään virallinen taho voi puuttua. Siinä valkoinen lihansyöjä muuttuu alta aikayksikön kusesta keltaiseksi.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Pamauksia Hevoset-messuilla

En ole aikaisemmin ollut Tampereen Hevoset-messuilla, mutta ilmeisesti kaikki muut ovat olleet. Ja kaikki muut olivat siellä tänäänkin. Vitsit, miten paljon ihmisiä ja mikä tunnelma. Pääsin ujuttamaan itseni samaan kuvaan Marko Björsin kanssa. Ihana, charmantti mies. Lapsena katselimme hänen kuviaan  postimyyntikuvastoista. Nyt voin katsella häntä ja itseäni tästä kuvasta.


Lauantain räjäyttävin juttu oli ehdottomasti se, että pääsin kokeilemaan paukkuliiviä. Alla video siitä. Jännittääkö hieman?



Tässä viikonlopussa ei kuitenkaan ihan kaikki mennyt niin kuin piti. Minulla ja miehelläi on seitsemäs hääpäivä ensi maanantaina ja meidän oli tarkoitus viettää sitä hotellilomalla Tampereella näiden messujen yhteydessä. Se, jos mikä, on mieheltä todellista rakkautta: hääpäivä ja hevosmessut.

Kävi kuitenkin niin, että mies joutui lasten yökyläilyn äkillisen peruuntumisen takia jäämään lasten kanssa kotiin. Häntähän ei hevosmessujen missaaminen tavallaan harmittanut, mutta hän ymmärsi minulla tilanteen olevan toinen, joten päätin lähteä matkaan joka tapauksessa. Hotelliakaan ei voinut peruuttaa, koska se oli maksettu etukäteen.

Ilokseni lapsuudenystäväni Outi, joka on myös toisen lapseni kummitäti, sattui olemaan työmatkalla Tampereella messulauantaina. Täällä me kaksi vanhaa heppatyttöä nyt heitämme korkkarit kattoon ja kilistämme minun hääpäivälleni. Huomenna sitten messuilemaan!

Hyvää hääpäivää!

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...