My little pony lääkärissä

Ammattitaitoinen ja kokenut eläinlääkäri osaa aina vetää oikeista naruista ja sanoa ensitöikseen, että ymmärtää oikein hyvin, miksi joku on puokin jälkeen ostanut juuri tällaisen ihanan suokin. Kehuu sitä suloiseksi, hyvärakenteiseksi ja kaikilla muilla mahdollisilla superlatiiveilla, mitä nyt tällainen tuore äiti haluaa jälkikasvustaan kuulla tai ainakin kuulee rivien välistä, vaikkei niitä oikeasti sanottaisikaan.

Sillä kyllä. Tällaisessa tilanteessa olo kuin tuoreella äidillä neuvolassa. Vähän huolestuttaa, että saako tämän pidettyä hengissä ja sitten kun synninpäästö laskeutuu päälle, jaksaa taas monta yötä vähillä unilla. Että hyvin on syönyt ja hienosti kasvaa. Oletpa tosiaan hyvin hoitanut ja kylläpä tässä nyt ihan vauvakuume itsellekin tulee, kun tällaisen ihanuuden näkee.

Sen kaiken jälkeen saattaa hymyssä suin puhua siitä, että onhan se vielä tästä vähän pulska ja tämä tästä pitää saada pois ja lisää lihasta tähän-ja-tuohon, mutta sieltä se sitten tulee ajallaan, kun töitä tehdään, ja kiitos että sinäkin huomaat, että on jo tehty ja suu on niin siisti, ettei ole varmasti vedetty. Ja että niin se ostotarkastuslääkärikin sanoi, että on se niin söpö, että höpöpöpöpö. Aika vekkuli, hihihihi.

Sitten eläinlääkäri on poissa ja itse seisoo karsinassa pussailemassa huumattua hevosta, joka on liian sekaisin sanoakseen, että anna minun nyt jo olla.

Kesämasu on poissa.