Kenttäpostia 7

Terkkuja vaan taas. Nainen päätti hankkia meille koulusatulan. Täällä on rampannut muutamakin ihminen iskemässä penkkiä selkään. Minun on oletettu seisovan nätisti paikallani ja kertovan, miltä tuntuu. Tiedättekö, ei tunnu miltään.

Kaveri sanoi, että minun pitäisi nyt kertoa noille ihmisille, mikä satula on hyvä ja mikä huono, mutta kysynpä vaan, että miksi? Meillä on jo yksi satula. Kuinka monta satulaa mies tarvitsee? Kaveri sanoi, että ne tuntuvat eriltä ja eri näköisiäkin ne ovat.  Sanoin, että jaa. En ole huomannut. Minusta tämä mannekiinimeininki on ennen kaikkea tylsää enkä tarvitse mitään uusia asusteita. Vanhat eivät ole rikki. Minä olen sitä paitsi komea omassa asussani. En tarvitse uusia varusteita tai ihmisiä näyttääkseni hyvältä. Pärjään ilmankin. Tämä kaikki on noiden tätien turhamaisuutta. Kohta varmaan laittavat lettiä harjaan ja vievät valkoisten huopien kera edustamaan.

Sen olen ymmärtänyt, että tuo koulusatula tarkoittaa kaikenlaisten kuvioiden ja voimistelujen tekemistä. Siis tylsää sisätilaelämää maneesissa. En pysty täysin ymmärtämään, miksi pitäisi pysähtyä keskelle kenttää tasajaloin turhan takia. Haluan tehdä työtä, jolla on tarkoitus. Pysähdyn kernaasti oman lantakasani viereen, jotta tuo nainen voi talikolla korjata sen. Sitten kävelen ämpärille, pysähdyn ja nainen laittaa sen lannan ämpäriin. 

Se on niin laiska, ettei se viitsi tulla selästä alas. Täällä joutuu hevonen tekemään kaiken työn.

Päde

"Onko nyt muka hienoa häh?"