maanantai 28. marraskuuta 2016

Hevonen, jota ei loimiteta


Minun hevostani ei loimiteta. Loimittamattomat hevoset olivat ihan tuttu näky vielä 90-luvun Suomessa. Mihin nämä kummajaiset ovat kadonneet? Miksi ihmeessä hevosen talvikarva ei häirinnyt parikymmentä vuotta sitten, mutta se häiritsee nyt?

Toisin kuin moni nyt kuvittelee, loimittamaton suomenhevoseni ei ole kasvattanut itselleen järkyttävää talvikarvaa. Kun talvikarva alkoi syys-lokakuun vaihteessa tihentyä, se hikoili treeneissä alkuun jonkun verran enemmän. Se on se vaihe, jolloin helposti tulee mieleen, että tämä hevonen täytyy klipata. Parissa viikossa ja säiden kylmettyä hevonen kuitenkin tottuu karvaansa. Päde ei tietenkään ole koko päivää ulkona säällä kuin säällä. Se ei elä pihatossa vaan ihan tavallisessa tallissa. Siksi se ei ole mikään vuorenpeikko.

Päde ei ole huonossa kunnossa eikä joutilashevonen. Se hikoilee useampana päivänä viikossa ja sen jälkeen se saa selkäänsä villaviltin. Eli oikeasti se ei tietenkään ole loimeton. Hevonen kuivaa ihonsa vierestä parissa kymmenessä minuutissa. Sen jälkeen päällyskarva voi olla hiukan märkä, mutta jos hevonen jää seisomaan vedottomaan talliin, sillä ei ole mikään hätä. Piikkisualla kun sutaisee karvan suoraksi, karva kuivaa entistäkin nopeammin.  Kun treenissä hieman hionneen hevosen tuo karsinaan, se yleensä piehtaroi. Se on hevoselle hyvinkin luontainen tapa kuivattaa itse itsensä ja hieroa hikea pois. Samalla se hoitaa lihaksiaan. Napakkaa juuriharjausta myöhemmin tai vaikka seuraavana päivänä, niin hiki pöllyää hevosesta pois.

Jos Päde joskus meneekin treenin jälkeen heti ulos, se kuivattelee ensin karsinassa eikä se tietenkään mene ulos tuuleen ja tuiskuun ilman loimea. Elämä ei ole mustavalkoista eikä ideologia saa ohittaa käytännön järkeä. Kun aikoinaan jouduin klippaamaan cushingin taudista kärsineen edellisen hevoseni hormonikarvan pois, laitoin sille tietenkin loimen, vaikka muilla ei ollut. Jos sillä olisi ollut normaali hevosen talvikarva, sekin olisi saanut olla pääasiassa loimeton. Myönnän, että asuessamme sellaisella tallilla, missä loimet olivat vuodenajasta riippumassa enemmän sääntö kuin poikkeus, loimittamattoman hevosen pitäminen olisi vaatinut selkärankaa.

Nytkin teistä varmaan joku ajattelee, että hullua tuollainen hevosen rääkkääminen. Hevosellani kuitenkin on loimi yllään aina, kun se sitä tarvitsee. Ei kenenkään toisen ihmisen takia.

Kuva: Zelda Rantala ja Tommi Turtola 2016 

Lue myös: 
Antakaa hevosten olla kylmässäkin

12 kommenttia:

  1. Terkkuja täältä kahdelta todelliselta karvapallolta, joita ei myöskään loimiteta kuin kuivatuksellisista syistä tai kyllähän ne omistavat myös sadeloimet, mutta käyttävät sateella enemmin katosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seisovatko ne katoksen alla? Edellinen hevoseni asui nimitätin hetken tallissa, jossa oli katokset, eikä ne koskaan seisseet niitten alla, vaikka sää oli millainen.

      Poista
    2. Olen ilokseni huomannut että tänä syksynä ne ovat käyttäneet katosta! Toki siihen saattaa vaikuttaa se että osa heinistä tarjoillaan katoksessa :D

      Poista
  2. Loimettoman suomenhevosen ja shettiksen omistaja ilmoittautuu! Loimitan tarpeeseen, vain ja ainoastaan. Pääasiassa eläkkeellä oleva suokki ei ole mitenkään hirmuisen pitkäkarvainen, vaan sellainen tiivis teddyturkki verhoaa vanhaa herraa (24v). Toki tulee hiki kun käy kopsottelemassa, sitten villaa selkään reilusti ettei kylmety lihakset.

    VastaaPoista
  3. Täällä viisi karvaista iloista loimetonta suokkia ilmoittautuu. :) Ravureita ja matkaratsuja ovat ja ihan kunnolla treenataan ja hikoillaan, mutta ei se ole mikään ongelma, toimin juuri niin kuin sinäkin tuossa kuvailit. Pienen hikoilun jälkeen loimitan, isomman jälkeen pesen ja loimitan ja that's it. Ulkona normaalisti nakuna, vain kaikkein pahimmilla keleillä ulkoloimet. En oikein ymmärrä, miksi hikoilemisesta on tehty nykyisin niin iso ongelma. Ei hikoileminen ole hevoselle mitenkään vaarallista vaan ihan normaalia! Toki sitten on eri asia jos on cushing tai joku paha iho-ongelma, jonka takia on pakko klipata, toki silloin tehdään niin kuin hevosen hyvinvoinnin kannalta on siinä tilanteessa paras.

    VastaaPoista
  4. Ei meilläkään suokkia loimiteta kuin kovimmilla pakkasilla ja sadekeleillä. Omasta mielestään se ei varmaan tarvitsisi loimia silloinkaan. Pv-tamma taas pääsääntöisesti pakkasilla on loimitettu, ja muutoinkin matalalla kynnyksellä - koska se selkeästi arvostaa loimiaan. Vaikka ennen kuin hevosia omistin ajattelin "mitä luomumpi sen parempi", niin todellisuudessa hepat kyllä kertovat miten ne viihtyvät, eikä se aina vastaa ennakkokäsityksiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta. Tunnen vannoutuneita "en loimita" -tyyppejä, joilla on kuitenkin sitten se yksi hevokas, jolle aina laitetaan loimi, koska se palelee. Ja juuri niin se kuuluu mennäkin.

      Poista
  5. Minä loimitan hannovertammaani vain ja ainoastaan tarpeen mukaan. Jos pärjää ilman, olkoon. Mutta ei kasvata kovin lämmintä karvaa (ensi talveksi aion klipata), joten poikkeuksetta talvella ja syksyllä joutuu loimittamaan etteu palelisi.

    VastaaPoista
  6. Tämä on aina niin mielenkiintoista miten eri ilmastoissa toimitaan. Toki itsekin olen oppinut käyttämään toppatakkia vasta Australiassa joten voinet kuvitella loimitusteoriat aika eri mallille täällä päin ;)

    Täällä hepat viettää ihan kuumimmatkin kesäpäivät (ja kuuma on siellä 40 asteen tienoilla) ohuissa puuvillaloimissa. Joillain ötökkäloimet myös. Täällä meilläpäin konit asuvat yötäpäivää laitumella ympäri vuoden mikä on I-HA-NAA, saavat liikuttaa itseään ja syödä ruohoa kun sitä on tarjolla. Nyt vielä marraskuun viimeinen päivä, eli kevään viimeinen päivä, suurin osa polleista seisoo tarhoissa ohut puuvilla + toppasadeloimi päällä :D Jos päivällä yli 22 astetta päällisloimi lähtee pois - meillä myös yhden loimen tekniikka eli henkilökunta lisää tai poistaa yhden loimen kun päivälämpötila kohoaa yli 22 asteen.

    Tällä meilläpäin tallinpitäjä sanoo että jos yöllä on alle 10 astetta lämmintä tarttee paksumpaa loimea päälle, ei riitä ohut puuvillis. Ja hevoset seisoo talvella toppaloimet niskassa yli neljä kuukautta putkeen. Toki ne asuu ulkona ja yölämpötila voi käydä jopa pakkasen puolella mutta auringolla tapaa olla lämmittävä voima ja veikkaisin talvikuukausien keskilämpötilaksi jotain 10-14 asteen tienoilla.

    Vaan harvemmin niitä hikisinä löytyy, elleivät ole just vetäneet spurttia ympäri laidunta. Vaan kyllä suomalaista naurattaa kun tuntuu ettei nyt tietenkään tartte loimea päälle jos päivällä on yli 15 astetta lämmintä vaan, noh, maan tavalla. Ja kaikki "tavoittelliset" klippaa hevosensa toukokuun ensimmäinen, kun viileämmät säät lähestyy..

    Mutta joo, loimirumba on loimirumba oli manner mikä tahansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa virkistävää kuulla näinkin. Olen itse vieraillut Australiassa ja Uudessa-Seelannissa kesä-heinäkuussa ja pistänyt merkille auton ikkunasta loimien paksuuden. Silloin tietysti uudessa-Seelannissa oli oikeasti talvi!

      Mutta muistan kun hostellin omistaja nauroi meille, miten me kylmän maan ihmiset ei osattu ensimmäisenä yönä käyttää sähköpeittoja. Sanottiin, että meillä on kolminkertaiset ikkunat ja keskuslämmitys. Piru, että oli koleaa! Että siinä mielessä ymmärrän ne hevosten loimet ja joka kaupassa myydyt flanellipyjamat ja UGG-tossut!

      Poista
    2. Joo mulla ei ole koskaan ollut niin kylmä kun täällä sisätiloissa talvikuukausina. Meillä ei sisälämpötila nouse millään yli 18 asteen talvella, usein aamuisin reilun 10 asteen tienoilla -__-

      Mulla on tulossa just täykkäriruuna koeajalle (eka oma hevonen ikinä!!) ja niiden kanss saa olla erityistarkka talvella ettei laihdu - kylmyys saa hevoset, erityisesti täykkärit, tiputtamaan kiloja (ja lihaksia) todella nopeasti. Eli ne topataan erihyvin ja syötetään pallolihaviksi syksyllä että selviäis talven yli ok :D

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...