"Ei se nyt mitenkään mahdoton ollut..."

Tunnustan ilmoittavani miehelleni joskus vähän alakanttiin ne summat, mitä hevoseeni käytän. Periaatteessa hevosen kulut kyllä menevät meillä yhden tilin kautta, mutta käytännössä siitä tulee hiukan luistettua. Sitä paitsi eräs tuttava kommentoi tämän kuullessaan, että jo pelkästään ajatuksena hevosen kulutili on jumalattoman perverssi. "Sä siis tiedät pennilleen, kuinka helvetin paljon se elukka syö rahojasi!"

Perheen sisällä on selvää, että isoista hankinnoista neuvotellaan ja monet hevoskuluista on nimenomaan isoja hankintoja. Harva kestäisi kuitenkaan olla puolisolleen tilivelvollinen joka jumalan pennistä, jonka on hevoseensa käyttänyt. Silti olen huomannut, että suustani lipsahtaa alakanttiin liioiteltuja summia joistain pienistäkin hankinnoista. Esimerkiksi ostin pari satulahuopaa HIHSistä ja ne maksoivat parikymppiä kappaleelta. Oikeasti niitä oli kolme ja ne maksoivat 22 euroa kappale. Hupsis. Sama se, että olen aina "tulossa kotiin ihan just", vaikka olisi vielä viisi asiaa tekemättä. Haluan ehkä itsekin uskoa, ettei harrastukseni ole niin raha- ja aikasyöppö, mitä se on. Siinä mielessä se tili on ihan itsen kiusaamista.

Koulusatulaprojektini huipentui, kun satulansovittaja jätti minulle sovitukseen kaksi satulaa. Toinen oli edullisempi ja toinen tietenkin täydellinen, hanuria hyväilevä, ihanasti tuettu maailmanpelastaja. Ylistävät sanani saivat mieheni luonnollisesti epäilemään ihanan penkkini hintaluokkaa ja minä siihen nopeasti sanomaan, että ihan budjetissa ollaan, vaikka olin juuri venyttänyt budjettiani satasella. Mieheni hymyili juuri sitä hymyä, mitä mies voi hymyillä, kun tietää epäilystensä menneen oikeaan ja kysyi saman kysymyksen uudelleen. Minä sanoin, että ei se mitenkään mahdoton ollut. Satularahat oli minulla säästössä sillä kuuluisalla hevostilillä. Mies kysyi kolmannen kerran. Otin kasvoilleni lapsuudesta tutun spanieli-ilmeen ja sanoin ne kolme pientä sanaa, jotka kuuluivat tähän tilanteeseen ja olivat täysin totta: "Perseeni on tärkeä".


Rahat menevät omaan ja hevon perseeseen.


Kommentit

  1. Siis kuka mies muka kieltäisi naisensa pehvan tärkeyden! :D Itsekseni kun elelen niin ei tarvitse perustella heppahankintojen hintoja kenellekään, mutta tähän on pakko todeta, että jotta tämä harrastus on halpa! Toista se oli kun harrastuspelinäni oli yksi kaksipyöräinen Ducati :D Toki ponskut ovat omassa pihassani, mutta silti kun ajattelee pyörän hankintahintaa, vuotuisia vakuutus-, huolto-, rengas-, polttoaine- ja ratamaksuja yms oheistuotehankitoja.. niin vielä on halpaa. Toki voihan tästäkin vielä tulla "kunnon harrastus" joka veis kaiken ajan ja omat ja varastetut rahat :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit