Blogit vs. printtimedia
Tapasin viikonloppuna HIHSissä paljon ihania uusia ihmisiä. Oli kiva huomata, että monelle Ruuhkavuosiratsastaja on ainakin jollain tavalla tuttu sivusto, vaikka esittäytyessä harvat osasivat minua siihen yhdistää. Siihen on tietysti selityksenä se, että esiinnyn blogissani lähes joka kuvassa kypärä päässä ja ilman silmälaseja. Yleensä palaute on aina sitä samaa: sinulla on hauskoja juttuja ja paljon pohdintaa. Kehuttu, että kiva, kun et yritä olla ammattilainen vaan olet rehellisesti amatööri. Ja tietysti on kysytty, onko Päde pysynyt nyt kotona. On se.
Sitten on niitä muutamia ihmisiä, joiden palaute hätkähdyttää. Tarjosin korttiani henkilölle, joka katsoi sen, nyrpisti nenäänsä ja tuhahti, ettei "todellakaan lue tällaisia". Mikäs siinä. Ei ole pakko. Tilanteen mentyä ohi sain kuulla, että kyseessä oli ollut toimittaja. Heistä joillekin blogit ovat niin kuumia perunoita, että ne jätetään kattilaan eikä edes raoteta kantta. Halutaan selvästi erotella, että blogissa ei voi olla mitään oikeaa, merkittävää tai älyllistä, ellei blogi satu olemaan älyllistä julkista työtä tekevän henkilön kolumniblogi. Muussa tapauksessa blogista tulee mieleen ehkä missit, tissit, aivopierut sekä lukemattomat kirjoitus- ja yhdyssanavirheet.
Mutta kyllä minä ymmärrän, että on pakko erotella. Mainostajia blogit kiinnostavat ja onhan siinä riski, että blogeihin maksetut mainokset ovat pois printtimedian mainoksista. On myös selvää, että nykynuoriso katsoo enemmän tubettajia kuin televisiota. Siksi se hajurako pitää tehdä. Se on pienimuotoista eloonjäämistaistelua irtisanomisten, lakkautettujen tilausten ja katsojamäärien romahdusten keskellä. Riittääkö kansasta kaikille? Kenen pitää uudistua ja miten?
Kirjoitan mielelläni jatkossakin amatöörinä ja tämän blogin kohderyhmää ovat ratsastuksen aikuiset harrastajat. Viimeisen kuukauden aikana tätä blogia on lukenut 13 000 yksilöityä lukijaa (lähde: Google Analytics). Ihanaa, että te todellakin luette jotain tällaista.
Sitten on niitä muutamia ihmisiä, joiden palaute hätkähdyttää. Tarjosin korttiani henkilölle, joka katsoi sen, nyrpisti nenäänsä ja tuhahti, ettei "todellakaan lue tällaisia". Mikäs siinä. Ei ole pakko. Tilanteen mentyä ohi sain kuulla, että kyseessä oli ollut toimittaja. Heistä joillekin blogit ovat niin kuumia perunoita, että ne jätetään kattilaan eikä edes raoteta kantta. Halutaan selvästi erotella, että blogissa ei voi olla mitään oikeaa, merkittävää tai älyllistä, ellei blogi satu olemaan älyllistä julkista työtä tekevän henkilön kolumniblogi. Muussa tapauksessa blogista tulee mieleen ehkä missit, tissit, aivopierut sekä lukemattomat kirjoitus- ja yhdyssanavirheet.
Mutta kyllä minä ymmärrän, että on pakko erotella. Mainostajia blogit kiinnostavat ja onhan siinä riski, että blogeihin maksetut mainokset ovat pois printtimedian mainoksista. On myös selvää, että nykynuoriso katsoo enemmän tubettajia kuin televisiota. Siksi se hajurako pitää tehdä. Se on pienimuotoista eloonjäämistaistelua irtisanomisten, lakkautettujen tilausten ja katsojamäärien romahdusten keskellä. Riittääkö kansasta kaikille? Kenen pitää uudistua ja miten?
Kirjoitan mielelläni jatkossakin amatöörinä ja tämän blogin kohderyhmää ovat ratsastuksen aikuiset harrastajat. Viimeisen kuukauden aikana tätä blogia on lukenut 13 000 yksilöityä lukijaa (lähde: Google Analytics). Ihanaa, että te todellakin luette jotain tällaista.
Hmm..en ihan tajua miksi perinteisen median ja nettisisällön ajatellaan sulkevan toisiaan pois. Itse luen paljon heppablogeja, en etsiäkseni tietoa, vaan lähinnä vertaistuen takia. Luen kyllä myös Hippokseni ja Hevosurheilun ratsuliitteen kannesta kanteen. Silmäilen blogi- ja lehtimainokset läpi.
VastaaPoistaOlen 13-vuotiaan pikkuteinin äiti. Lapseni katsoo paljon tubettajien tuottamaa materiaalia, perinteisestä TV:sta kelpaa vain Noin viikon uutiset, Pressiklubi, Docventures-dokumentit, Kymppiuutiset ja Avara luonto. Mun seurassa katselee myös Vain elämää ja Tähdet, tähdet. Päivän päätteeksi usein kysyy: "Luitko Hesarin/Maikkarin/Iltalehden sivuilta tätä uutista..?" Lukevat kuulemma uutissivustoja kavereiden kanssa välitunnilla.. Lapseni on hyvin normaali esiteini; heppailee, lukee kirjoja (Yöntalo on niin pop), käy tanssitunneilla ja on somen suurkuluttaja, alakoulun päättötodistus oli 8,8. Epäilen, että lapsiamme pidetään hiukan liian vietävinä ja tyhminä. Tämän kasvavan sukupolven medialukutaito ja lähdekritiikki vaikuttaisi olevan paljon paremmalla tolalla, kuin monen keski-ikäisen. Kiitos peruskoulu! Ei näiden käsissä perinteinen media kyllä kulu, mutta he osaavat käyttää kyllä ihan Arvostettujakin Medioita noin mobiilina.. ;)
Post Scriptumina vielä: kyllä hienossa suokissa on vaan sitä jotain! Itsellä kovasti Päden näköinen ja oloinen ruuna, vain hieman suurempana ja huonompana rehunkäyttäjänä..ja liikettä, scouppia, reaktiivisuutta, herkkyyttä, rohkeutta ja mahtavaa työmoraalia on ihan yhden tädin ja junnun tarpeiksi. Kilpaorientoituneita harrastelijoita ollaan ja siihen hyvä sh riittää paremmin, kuin ei-niin-laadukas pv! Ollaan ylpeitä kotimaisistamme!
Samainen kirjoittaja vielä jatkaa..ja kohta vaikuttaa häiriköltä..
PoistaLapseni kuulemma katsoo TV:sta vain noita asiaohjelmia, koska tubeen ei kukaan tuota vastaavaa sisältöä (Roni B:llä hieman yritystä)..ts. tube on viihdettä ja TV tietoa, samoin kuin printtimedian verkkosivut. Odotan vain, koska joku tubettaja älyää alkaa tuottamaan viihdyttävää asiasisältöä.. Silloin "tärkeät asiat" saavuttaisivat entistä suuremman näkyvyyden. Ja sen verran muuten valehtelin, että kyllähän lapsi myös UP:ta telkkarista katsoo..
Nuoret on paljon rajattomampia kuin aikuiset. Lukion opona huomaan, että joskus lähdekritiikin kanssa on vaikeaa jakirjastosta ei aina oikein osata hakea tietoa, koska netti on helppo.
PoistaLuulen, että sitä mukaa kun tubettajat aikuistuvat, sieltäkin alkaa löytyä toisenlaista tavaraa. Maailma muuttuu nuorten mukana. Vain me aikuiset tapaamme pysyä paikallamme ja änkyröidä perinteiden eteen.