keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Älä shoppaile valmentajia

Moni neuvo kullan kallis. Ja neuvojahan piisaa. Kun saat lapsen tai hankit hevosen, kaikki ovat valmiita jakamaan osaamisestaan sinun vuoksesi. Jos kuuntelet kaikkia, menetät järkesi. Jos taas yrität yksin kaiken keskellä, homma saattaa mennä pieleen silloinkin. Kyllä sinä jonkun apua tarvitset. Vertaistuellekin on paikkansa. Ei se loppujen lopuksi ole mitään rakettitiedettä, missä jokaisen pitää tehdä omaa juttuaan. Käytöstavat, joihin pyritään, on kaikilla hevosilla ja lapsilla samat. Temperamenttieroja tietysti löytyy.

Turpa tuuleen päin!

Lasten kanssa meillä on neuvolajärjestelmä, hevosten kanssa ei, ellei sellaista itselleen järjestä. Kun apuna on yksi ihminen, joka ymmärtää kokonaisuuden, tietää ratsastajan ja tuntee hevosen, homma menee eteenpäin ja luottamus säilyy. Se, että jokaisen vastoinkäymisen edessä lähteisi kysymään uutta neuvoa sieltä ja toista täältä, ei vie hommaa eteenpäin. Tämän lisäksi perheenjäsenten ja ystävien apu voi olla tolkullisempaa vertaistukea kuin randomisti leikkipuistossa tai netissä saatu vinkki päiväunirytmin etsimisessä tai sormiruokailun aloittamisessa. Eikä se hevosten kanssa ole yhtään sen kummempaa. Tavoitteisiin päästään tuskin koskaan ensimmäisellä kerralla, mutta mitä useampi valmentaja ja neuvo sopppaan sotketaan, sitä todennäköisempää on, ettei homma pysy kenenkään hanskassa. Sen paremmin hevosia kuin lapsiakaan ei kasvateta tai kouluteta hetkessä. Jos joku sellaista lupaa, pakene.

Ajattelepa tilanne, jossa olet kirkuvan kolmevuotiaan kanssa kaupassa. Lapsi on saanut useamman uhmakohtauksen päivässä jo pidemmän aikaa ja tänään se on tapahtunut kaupassa. Olet riisunut häneltä päällystakin, koska huutamisessa tulee kuumaa. Rääkymisen keskellä lapsi alkaa yskiä, koska räkä valuu kurkkuun. Tiedät, että lapsesi on temperamentiltaan sellainen, että mitkään holdingit ja boldingit eivät auta, hetken kuluttua kaikki on toisin. Siispä yrität vain olla zen ja ajatella, että nyt ruokaa ja päiväunille. "Minä selviän tästä".

Ja sitten ohi kulkee nainen, joka sanoo, että lapsi kannattaisi pukea, jotta se ei vilustuisi, ja että lapsia on hyvä pitää sylissä. Silloin ne rauhoittuvat. Ja eikös tämä ole päiväuniaika, herran tähden? Voivoi, kun nykyisin ollaan niin vieraantuneita lapsenhoidosta, että kaikki maalaisjärki puuttuu. Keskitytään vain uraan eikä anneta lapsille aikaa.

Auttoiko? Antaisitko itse samanlaisen neuvon?


Kieli keskellä suuta.


Kuvat: Erica Lilja

2 kommenttia:

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...