Äiti on kisapaikallakin vain äiti
Jos kliseisiin on luottaminen, lapsen kilpaurheilu on aina vanhempien unelmien toteuttamista. Moni tuntuu järjestään ajattelevan, että jos lapsella on sama laji kuin vanhemmilla, lapset eivät harrasta omasta vapaasta tahdostaan. Joskus omena putoaa kauas puusta, mutta toisinaan myös hyvin lähelle. Hevosurheilussa hevosista tulee nopeasti koko perheen harrastus, mutta juuri sitä valtaosa teini-ikäisistä hartaasti toivookin.
13-vuotias Hedda Wikström odottaa jo juna-asemalla, kun kurvaamme hänen äitinsä Bettinan kanssa paikalle. ”Tallille pääsee onneksi bussillakin perille asti”, Bettina sanoo helpotusta äänessään. Wikströmin perheessä on neljä lasta; kolme poikaa ja kuopus Hedda. Autokuskin homma on tullut vanhemmille tutuksi, vaikka perhe hakeutui aikoinaan asumaan paikalle, josta olisi lyhyet etäisyydet sekä kouluun että harrastuksiin. ”Totta kai se sitten meni pieleen, kun kaikki lapset kiinnostuivat sitten alppihiihdosta.”, Bettina nauraa. Heddakin harrasti alkuun alppihiihtoa, mutta ratsastus vei mukanaan vähän sattuman oikusta. Olisi voinut käydä niinkin, että Hedda lopettaa ratsastamisen ja keskittyy lasketteluun.
Wikströmien lapset ovat olleet siinä erityisasemassa, että mummolassa ja sukulaisilla on aina ollut hevosia. Ratsastaminen on siis ollut mahdollista, lapset ovat vain valinneet toisin. Heddan innostus heräsi vasta, kun perheelle tarjoutui mahdollisuus ottaa ylläpitoon sukulaisten hevonen. Mikä pikkutytön unelma! Muistan itsekin, miten lapsena haaveilin, että pihallemme olisi vain ilmestynyt hylätty hevonen, joka tarvitsisi rakkautta ja minua! Juuri sellaisesta Heddan harrastus lähti käyntiin. Viime vuonna hän voitti HIHS:n Amateur Tourin Medusa-ponillaan.
”Lapset ovat kilpailuhenkisiä ja kisaavat jostain koko ajan”, Bettina kuvailee jälkikasvuaan . ”Mutta sillä tavalla positiivisessa mielessä. He kilpailevat toistensa kanssa, eivät toisiaan vastaan. Sitä on ollut mielenkiintoista seurata vierestä, koska en itse ole millään tavalla kilpailuhenkinen. Tykkään maastoilla töiden jälkeen, mutta siinä se”, Bettina kuvailee omaa ratsastusharrastustaan.
”Hedda on ehdottomasti kilpaurheilijaluonne. Alppihiihto olisi varmasti jatkunut, ellei ajanpuute olisi tullut vastaan. Oli valittava, mihin keskittyy ja Hedda valitsi hevoset. Tosin hevoset ovat kyllä enemmän elämäntapa kuin vain harrastus. Aikaa ja rahaa kuluu hirmuisesti.”
Mutta mikä on äidin rooli tyttären harrastuksessa? ”Olen itse pysytellyt tarkoituksella taustajoukoissa. Olen huoltaja, kuski ja hevosenhoitaja. Valmentaja hoitaa valmentamisen. Teen niitä ihan perusjuttuja, mitä jokaisen teini-ikäisen vanhempi tekee: muistutan, mitä kello on ja että pitää syödä, jotta jaksaa”, Bettina luettelee. ”Roolini on pysyä rauhallisena kisapaikoilla ja antaa Heddan hoitaa hermoileminen. Mutta ei hän kyllä tunnu hermoilevan vaan lähinnä keskittyy suoritukseensa”.
Äitiäkään ei jännitä, edes kenttäkisoissa. ”Olen ehkä tottunut katsomaan alppihiihtoa ja kovaahan siinäkin tullaan. Kun taitotaso ja kilpailutaso kohtaavat, niin silloin riittää se jännitys, mitä nyt perheenjäsenen puolesta voi katsomossa kokea.” Ratojakaan Bettina harvemmin kiertää. ”Ei minun neuvoillani ole mitään virkaa. Valmentaminen on valmentajan tehtävä. Minä olen äiti ja hoidan äidin tehtävät.” Ja jokaisen teini-ikäisen vanhempi tietää kyllä, mitä väärällä hetkellä annetusta väärästä – tai oikeastakin - neuvosta seuraa!
Vaikka kilparatsastus vie aikaa, koulunkäymisestä ei ole tullut sanomista. Sen neuvon Bettina on tyttärelleen antanut, että tunneilla täytyy keskittyä, jotta pääsee helpommalla läksyjen kanssa. Muistelen, miten omalla kohdalla kouluaika kului omasta hevosesta haaveilemiseen. Olisinko kuunnellut enemmän, jos minulla olisi ollut hevonen eikä vain haaveita? Mene ja tiedä. Wikströmien perheessä säännöt ovat samat kuin missä tahansa lapsiperheessä: päätös harrastuksesta jatkumisesta tehdään aina kaudeksi kerrallaan. ”Se opettaa sitoutumisen taitoa. Ei yhtenä päivänä tehdä yhtä ja toisena olla toista mieltä. Sama se, mistä lajista on kyse.”
Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että hevosharrastus jatkuu. ”Jos joskus erehdynkin sanomaan Heddalle häntä hoputtaessani, että tule nyt, meidän pitää mennä tallille, Hedda saattaa korjata, että äiti ei, kyllä se on niin, että me saadaan mennä tallille.”
****************
Helsinki International Porsche Horse Show Helsingin jäähallilla 20.-23.10.2016. Amateur Tour 2016- finaalit ratsastetaan torstaina ja perjantaina. Katso ohjelma täältä
Positiivista kilpailumieltä
Wikströmien lapset ovat olleet siinä erityisasemassa, että mummolassa ja sukulaisilla on aina ollut hevosia. Ratsastaminen on siis ollut mahdollista, lapset ovat vain valinneet toisin. Heddan innostus heräsi vasta, kun perheelle tarjoutui mahdollisuus ottaa ylläpitoon sukulaisten hevonen. Mikä pikkutytön unelma! Muistan itsekin, miten lapsena haaveilin, että pihallemme olisi vain ilmestynyt hylätty hevonen, joka tarvitsisi rakkautta ja minua! Juuri sellaisesta Heddan harrastus lähti käyntiin. Viime vuonna hän voitti HIHS:n Amateur Tourin Medusa-ponillaan.
 |
| Äiti hoitaa nyt. |
”Hedda on ehdottomasti kilpaurheilijaluonne. Alppihiihto olisi varmasti jatkunut, ellei ajanpuute olisi tullut vastaan. Oli valittava, mihin keskittyy ja Hedda valitsi hevoset. Tosin hevoset ovat kyllä enemmän elämäntapa kuin vain harrastus. Aikaa ja rahaa kuluu hirmuisesti.”
Mutta mikä on äidin rooli tyttären harrastuksessa? ”Olen itse pysytellyt tarkoituksella taustajoukoissa. Olen huoltaja, kuski ja hevosenhoitaja. Valmentaja hoitaa valmentamisen. Teen niitä ihan perusjuttuja, mitä jokaisen teini-ikäisen vanhempi tekee: muistutan, mitä kello on ja että pitää syödä, jotta jaksaa”, Bettina luettelee. ”Roolini on pysyä rauhallisena kisapaikoilla ja antaa Heddan hoitaa hermoileminen. Mutta ei hän kyllä tunnu hermoilevan vaan lähinnä keskittyy suoritukseensa”.
Äitiäkään ei jännitä, edes kenttäkisoissa. ”Olen ehkä tottunut katsomaan alppihiihtoa ja kovaahan siinäkin tullaan. Kun taitotaso ja kilpailutaso kohtaavat, niin silloin riittää se jännitys, mitä nyt perheenjäsenen puolesta voi katsomossa kokea.” Ratojakaan Bettina harvemmin kiertää. ”Ei minun neuvoillani ole mitään virkaa. Valmentaminen on valmentajan tehtävä. Minä olen äiti ja hoidan äidin tehtävät.” Ja jokaisen teini-ikäisen vanhempi tietää kyllä, mitä väärällä hetkellä annetusta väärästä – tai oikeastakin - neuvosta seuraa!
Koulu täytyy hoitaa
Vaikka kilparatsastus vie aikaa, koulunkäymisestä ei ole tullut sanomista. Sen neuvon Bettina on tyttärelleen antanut, että tunneilla täytyy keskittyä, jotta pääsee helpommalla läksyjen kanssa. Muistelen, miten omalla kohdalla kouluaika kului omasta hevosesta haaveilemiseen. Olisinko kuunnellut enemmän, jos minulla olisi ollut hevonen eikä vain haaveita? Mene ja tiedä. Wikströmien perheessä säännöt ovat samat kuin missä tahansa lapsiperheessä: päätös harrastuksesta jatkumisesta tehdään aina kaudeksi kerrallaan. ”Se opettaa sitoutumisen taitoa. Ei yhtenä päivänä tehdä yhtä ja toisena olla toista mieltä. Sama se, mistä lajista on kyse.”
Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että hevosharrastus jatkuu. ”Jos joskus erehdynkin sanomaan Heddalle häntä hoputtaessani, että tule nyt, meidän pitää mennä tallille, Hedda saattaa korjata, että äiti ei, kyllä se on niin, että me saadaan mennä tallille.”
****************
Helsinki International Porsche Horse Show Helsingin jäähallilla 20.-23.10.2016. Amateur Tour 2016- finaalit ratsastetaan torstaina ja perjantaina. Katso ohjelma täältä
Kommentit
Lähetä kommentti