Täydellinen syntymäpäivä

Täytin 37 vuotta. 16-vuotiaat oppilaat kysyivät, saako minua onnitella vai ahdistaako vanheneminen. Vastasin, että tämä on tähän asti paras ikäni. Perustelin sen sillä, että erona 20 vuoden takaiseen en ole epävarma itsestäni ja minulla on enemmän rahaa. Kaksi aika hyvää syytä siihen, miksi aikuisena on helpompaa kuin teini-ikäisenä. Tätä ei tajua niin kauan kun kuvittelee, että elämä päättyy tyyliin kolmekymppisenä. Muistan itsekin Frederikin laulaneen ihmisistä, joilla on toinen jalka haudassa. Yäk, miten joku kehtaakaan olla niin vanha.

Siihen on kuitenkin monta muutakin syytä, miksi nyt on niin hyvä. Listaan ne tähän.

• Elämä on tässä.
• Minulla on vakituinen työpaikka. Se tarkoittaa säännöllistä toimeentuloa. Aina ei ole ollut niin. Turvallisuushakuiselle ihmiselle se on parasta maailmassa.
• Olen opiskellut itselleni pääomaa. Se, että olen asiantuntija omalla alallani, estää minua kuvittelemasta, että olisin asiantuntija kaikilla aloilla. Tiedän, ettei ammattitaito ja kokemus synny hetkessä sen paremmin minulle kuin muillekaan. Arvostan sekä omaani että muiden pääomaa.
• Minulla on kaksi ihanaa lasta. Nyt vain kasvatan heidät aikuisiksi. Olen optimisti ja sanon, että "vain".
• Rakastan miestäni. Olemme olleet jo 10 hyvää vuotta yhdessä. Toivottavasti paljon on vielä edessä. 
• Minulla on aikaa keskittyä tärkeisiin asioihin. Aikaa on toki aina aika vähän.
• Katson peiliin enkä murehdi näkemästäni. Mihinkäs se tuosta muuttuisi.
• Minulla ei ole kiire minnekään. En pelkää vanhenemista enkä kuolevani, kun täytän seuraavan kerran pyöreitä. Elämä on tässä.
• Minulla on oma hevonen. Se tuli mahdolliseksi ensimmäisen kerran vasta yli kolmekymppisenä ja sen jälkeen, kun olin opiskellut itseni ammattiin. Luonnollisesti se vaatii hurjasti ajankäytön suunnittelua.
• Elämä ja ihmiset eivät ole draamaa. Ne vain ovat.
• Nuoret eivät tunnu enää ärsyttäviltä vaan enemmänkin nostalgisilta. Tämän huomasin itsessäni ehkä pari vuotta sitten; tajusin olevani niin aikuinen, ettei minun tarvinnut enää aikuistaa muita. (paitsi ne aikuiset, jotka elävät ja käyttäytyvät kuin dramaattiset nuoret, ovat kyllä hiukan raivostuttavia. Välttelen heidän seuraansa)
• Kotisohva tuntuu hyvältä paikalta eikä siellä pötköttäminen viikonloppuna saa tuntemaan itseään säälittäväksi tyypiksi, jolla ei ole elämää.

Kun mieheni kysyi, mitä toivoisin syntymäpäivälahjaksi sanoin, että parasta maailmassa olisi viettää päivä yksin. Aamusta iltaan, hevoshommissa, roskaruokaa syöden, ilman aikatauluja. Voisin siivota karsinoita, olla ratsastustunnilla, sen jälkeen ratsastaa jonkun toisenkin hevosen, käydä maastossa. Voisin käydä lenkilläkin ihan itse. Sitten voisin jutella jonkun kanssa hevosista, juoda kahvia ja tehdä taas jotain. En katsoisi kelloon, en miettisi ketään enkä mitään, paitsi hevosia. Illalla palaisin kotiin ja söisin simpukoita ja ranskalaisia perunoita. Kävisin saunassa ja joisin saunaoluen. Täyttäisin sanaristikoita tai lukisin hyvää kirjaa samalla kun söisin överiannoksen sipsejä.

Aamulla heräisin, eikä minulla olisi silmäpusseja.

En tiedä tämän kuvan alkuperää. Ystävä jakoi sen Facebookissa seinälleni.