Tahdon uskoa
Hevosille myydään monenlaisia lisäravinteita ja tarvikkeita. Me ihmiset olemme siitä jänniä, että meille lumevaikutuksesta voi olla todellista ja aitoa hyötyä. Kun oikein kovin uskomme, että tämä ranneke, lämmitin, kääre tai tabletti palauttaa rauhan Syyriaan, palaa mielenrauha omaankin päähän. Ja niin maailma pelastuu ja kivut katoavat.
Mielen parantava voima on uskomaton. En epäile sitä hetkeäkään. Jo sillä, luovuttaako ihminen vakavan sairauden edessä vai onko hän päättänyt selviytyä, on paranemisen kannalta todellista ja oikeaa merkitystä. Jos sairastaisin syöpää, tekisin kuten entinen työkaverini teki: söisin valkosipulit, inkiväärit ja kurkumat, koska jos saisin jo kaikki mahdolliset syöpähoidot, mitä hävittävää minulla olisi vaihtoehtohoitojen kanssa? Jos joku tulisi siihen droppaamaan tunnelmaa sanomalla, ettei tuollaisesta olisi hyötyä, haistattaisin pitkät. Minun elämäni, minun taisteluni. Minä aikoisin voittaa. Kaikki keinot käyttöön.
Hevosella sen sijaan ei ole tietoisuutta, jonka ansiosta lumevaikutusta voitaisiin mitata. Hevosilla asiat joko toimivat tai eivät toimi. Se, miten joku asia vaikuttaa, ei tapahdu hevosen itsearvioinnin perusteella vaan hevosen käsittelijän arvioinnin perusteella. Me määrittelemme jumit, rentoudet, rauhallisuudet ja hermostuneisuudet. Meidän arvioomme perustuu liikkuvuuden lisääntyminen tai väheneminen. Hevonen vain on. Ja lähes poikkeuksetta se on ihmisen käsittelyn tuloksena sitä, mitä se on. Varuste tai lisäravinne ei pysty muuttamaan meitä ihmisiä hevosenkäsittelijöinä.
Sitä ei kuitenkaan kannata vähätellä, että hevosen purkista voi ostaa mielenrauhaa ja lumevaikutusta omistajan päähän. Sorruin viime viikolla hankkimaan Pädelle valmistetta, joka lupaa olla "erinomainen ongelmanratkaisija ruokinnan aiheuttamaan ylivalppauteen tarjoten parhaat edellytykset rauhalliseen ja keskittyneeseen työskentelyyn valmentautumisen aikana. Magnesiumin, B-vitamiinien ja antioksidanttien ainutlaatuisen vuoroavaikutuksen tuloksena on tasalaino stressin vastustuskyvyn ja suorituskyvyn välillä koko hermostossa". Lisäksi luvataan, että valmisteella "saavutetaan sisäinen tyyneys ja samanaikaisesti lisääntynyt halukkuus suorityskyky ja hyvinvointi".
Kun sitten heti päivän käytön jälkeen hevoseni asteli iltamyöhällä rauhallisesti maneesiin, ei huudellut kavereilleen kertaakaan ja malttoi seisoa vielä keskellä maneesia noin kaksi minuuttia ihan rauhassa ja ihan paikallaan ratsastuksen jälkeen, vaikka ulkona oli synkkä ja myrskyinen yö ja oksat rahistivat maneesin seiniä, olin mielestäni saanut rahoilleni vastinetta.
Ah, mikä mielen parantava voima! Taidan ottaa purkista itsekin.
Mielen parantava voima on uskomaton. En epäile sitä hetkeäkään. Jo sillä, luovuttaako ihminen vakavan sairauden edessä vai onko hän päättänyt selviytyä, on paranemisen kannalta todellista ja oikeaa merkitystä. Jos sairastaisin syöpää, tekisin kuten entinen työkaverini teki: söisin valkosipulit, inkiväärit ja kurkumat, koska jos saisin jo kaikki mahdolliset syöpähoidot, mitä hävittävää minulla olisi vaihtoehtohoitojen kanssa? Jos joku tulisi siihen droppaamaan tunnelmaa sanomalla, ettei tuollaisesta olisi hyötyä, haistattaisin pitkät. Minun elämäni, minun taisteluni. Minä aikoisin voittaa. Kaikki keinot käyttöön.
Hevosella sen sijaan ei ole tietoisuutta, jonka ansiosta lumevaikutusta voitaisiin mitata. Hevosilla asiat joko toimivat tai eivät toimi. Se, miten joku asia vaikuttaa, ei tapahdu hevosen itsearvioinnin perusteella vaan hevosen käsittelijän arvioinnin perusteella. Me määrittelemme jumit, rentoudet, rauhallisuudet ja hermostuneisuudet. Meidän arvioomme perustuu liikkuvuuden lisääntyminen tai väheneminen. Hevonen vain on. Ja lähes poikkeuksetta se on ihmisen käsittelyn tuloksena sitä, mitä se on. Varuste tai lisäravinne ei pysty muuttamaan meitä ihmisiä hevosenkäsittelijöinä.
Sitä ei kuitenkaan kannata vähätellä, että hevosen purkista voi ostaa mielenrauhaa ja lumevaikutusta omistajan päähän. Sorruin viime viikolla hankkimaan Pädelle valmistetta, joka lupaa olla "erinomainen ongelmanratkaisija ruokinnan aiheuttamaan ylivalppauteen tarjoten parhaat edellytykset rauhalliseen ja keskittyneeseen työskentelyyn valmentautumisen aikana. Magnesiumin, B-vitamiinien ja antioksidanttien ainutlaatuisen vuoroavaikutuksen tuloksena on tasalaino stressin vastustuskyvyn ja suorituskyvyn välillä koko hermostossa". Lisäksi luvataan, että valmisteella "saavutetaan sisäinen tyyneys ja samanaikaisesti lisääntynyt halukkuus suorityskyky ja hyvinvointi".
Kun sitten heti päivän käytön jälkeen hevoseni asteli iltamyöhällä rauhallisesti maneesiin, ei huudellut kavereilleen kertaakaan ja malttoi seisoa vielä keskellä maneesia noin kaksi minuuttia ihan rauhassa ja ihan paikallaan ratsastuksen jälkeen, vaikka ulkona oli synkkä ja myrskyinen yö ja oksat rahistivat maneesin seiniä, olin mielestäni saanut rahoilleni vastinetta.
Ah, mikä mielen parantava voima! Taidan ottaa purkista itsekin.
 |
| "Älä tuu tänne douppaa mun tunnelmaa!" |
Huomaan pienen ironian tekstissäsi. Silti tekee mieli tuoda ääneen esiin myös kriittisempi näkökulma. Viime aikoina on tullut ajateltua aika paljon asiaa ja huolestuttavaa tässä ilmiössä on se, mitä ihminen voi saada aikaan myös liiallisilla lisäravinteiden ja pulvereiden syöttämisellä. Toiset hevoset ovat metabolialtaan herkempiä siinä, missä raja yhdistelmäcoctailien suhteen kulkee. Lisäravinteet varmasti voivat auttaa tiettyyn kohtaan esim. nivelten hyvinvoinnin,lihasmassan tai omistajan mielenrauhan kannalta, mutta miten nämä multiyhdistelmät vaikuttavat hevosen aineenvaihdunnassa ja elimistössä sekä niiden tarpeellisten aineiden imeytymisessä jne. Kuka tietäisi? Yksityishevoset eivät muutoinkaan yleensä liiku ihan riittävästi hevosen omaan lajityypilliseen tapaan ja tarpeisiinsa nähden. Siihen jatkuvalla syötöllä lisättynä ihmisen tarjoamat erinäiset lisäravinnecoctailit normiterveellisen ruuan eli heinän, rehujen, kivennäisen ja väkirehujen päälle. Itse viime aikoina tullut entistä kriittisemmäksi asian suhteen. Ratsuhevosilla ainakin tuntuu olevan ihmisen määrittelemistä elintavoista ja vaateista johtuen erinäisiä vaivoja, joita sitten "hoidetaan kuntoon" tehokkailla lisäravinteilla suun kautta.
VastaaPoistaOlet erittäin oikeassa ja olen samaa mieltä. Suurin osa asioista on hyvä pitää yksinkertaisena: vettä, heinää, kivennäiset, kauraa (tässä järjestyksessä), ja tietysti riittävästi liikuntaa ja lajitovereiden seuraa. Kun arki on mahdollisimman stressitöntä, selviää hevonen kilpailujen tai jonkun muun akillisen syyn aiheuttamasta väliaikaisesta stressistä paremmin.
Poista"En epäile sitä hetkeäkään. Jo sillä, luovuttaako ihminen vakavan sairauden edessä vai onko hän päättänyt selviytyä, on paranemisen kannalta todellista ja oikeaa merkitystä."
VastaaPoistaKiitos tästä kirjoituksesta. Mä oon viettänyt viimeiset kolme viikkoa sairaalassa inhottavan vaivan kanssa, joka huomenna johtaa lopulta leikkaukseen. Tänään kävi ensimmäistä kertaa niin, että oikeasti menetin vähän toivoni. En vaan jaksanut enää uskoa, että mistään tulisi mitään tai että ikinä pääsisin kotiin saati tallille terveenä.
Sitten luin tämän sun kirjoituksen ja yhdessä läheisten tsemppausten kanssa oon päättänyt ylittää huomisen leikkauksen kuin esteen. Mun vähäisellä estekokemuksella oon oppinut, että ei pidä tuijottaa sitä yhtä estettä kuin jänis ajovaloissa ja unohtaa rata sen jälkeen. Täytyy koko ajan pitää mielessä, mitä sen esteen jälkeen tehdään.
Siispä jatkan taistelua ja voitan sen. Huomenna palaan leikkauksen jälkeen mm. lukemaan muut tämän blogin jutut, jotka ovat jääneet lukematta. Tervehdyn ja pääsen kotiin.
Ihan tolkuttomasti tsemppiä sinulle vaikeaan elämänvaiheeseen. Hyppäät sen esteen, mutta et lopeta siihen vaan annat mennä vielä lujaa maaliviivan yli!
Poista