tiistai 9. elokuuta 2016

Mistä me puhumme, kun me puhumme luottamuksesta

Mielestäni se, miten hevosen ja ihmisen välinen luottamus syntyy, on mysteeri. Jouduin huomaamaan kuukausi sitten, että luottamussopimuksemme Päden kanssa oli yksipuolinen. Olin päättänyt luottaa siihen, mutta se ei ollut sopimuksessa mukana, ja miksipä olisi ollut? Minä päädyin petetyksi ja jätetyksi naiseksi, jonka tehtäväksi jäi alkaa rakentaa alusta jotain, mitä ei koskaan ollutkaan. Samaan aikaan piti päivittää sitä, mitä hevosista ja luottamuksesta oikein ajattelin.

Meillä on tapana ajatella luottamuksen lähtevät hevosen luotettavuudesta. Hevoset ovat "varmoja", "säikkyjä", "rohkeita", "läheisriippuvaisia" ja sen perusteella me määrittelemme, mikä meille sopii. Kuvaamme hevosia hyvin ihmismäisesti ja haluamme ajatella, että ne ovat kumppaneita meille. Ja sitä ne toki ovatkin. Ei kukaan voi vähätellä sitä tunnetta, mikä syntyy oman hevosen kanssa touhutessa. Mutta ainakin minä olen perusluonteeltani niin hätäinen, että haluaisin sen tunteen olevan nyt ja heti jo täällä. Että anna minä rakastan sinut oman mieleni mukaiseksi.

Te, joilla on takana useampia pidempiä parisuhteita tiedätte, että ensirakkauden kanssa tuntui heti siltä, että toisen tuntee läpikotaisin. Kunnes sitten eräänä päivänä tajusi, ettei enää tuntenutkaan. Seuraavaa suhdetta aloitellessa tuo tuttuuden tunne antoi takuulla odottaa itseään paljon pidempään, vaikka rakastuneena ihminen menee aina vähän sekaisin. Kännissä ja kihloissa on kiva olla. Silti se erilaisuus ja erikoisuus, mihin toisessa rakastuu ja mikä tuntuu jännittävältä, on lopulta se, mikä ensimmäiseksi alkaa ärsyttää. Ensimmäisessä suhteessa kuvittelee, että voi toista voi muuttaa; toisessa suhteessa ehkä jo ymmärtää, että tämä jatkuu vain, jos minä pystyn muuttumaan. On pohdittava, millaisten virheiden ja ärsyttävyyksien kanssa minä voin oppia elämään.

Hevoset eivät ole parisuhteita, mutta ne ovat suhteita. Ensin ihastumme, sitten vihastumme, opettelemme, epäonnistumme ja yritämme taas. Mutta toisin kuin parisuhteen, hevossuhde on hyvin yksipuolinen suhde. Totta kai se oma Golden Pony meidät tuntee, mutta enemmän sitä kiinnostaa lajitoverit ja ruoka, kuin meidän kanssa hengailu. Keskinäisen luottamuksen syntymisen kannalta tuo yksipuoleisuuden muistaminen on kuitenkin kaiken perusta: et voi sopia hevosen kanssa pelisäännöistä ja olettaa, että se sitoutuu niihin oma-aloitteisesti. Ei se tee sopimuksia. Pidä itse kiinni omista säännöistäsi! Se luottaa sinuun vain jos sinä luotat itseesi. Ei siis ole kyse siitä, että luotat hevoseen vaan että luotat itseesi niissä tilanteissa, mihin hevosesi kanssa päätät mennä.

Luottamus syntyy siten, että askel kerrallaan huomaat taitojesi riittävän selviämään hevosesi kanssa taas uudesta yllättävästä tilanteesta. Varmuus tulee siitä, että hyväksyt hevosen voivan pukittaa, mutta tiedät, että pystyt estämään sen tai jos et pysty, kestät kuitenkin kyydissä. Varmuus tulee siitä, että tiedät hevosen voivan säikähtää, mutta tiedät pohkeittesi ja katseesi olevan edessä ja olet valppaana. Varmuus tulee siitä, että olet ehtinyt olla hevosen kanssa niin monessa tilanteessa, että tiedät milloin se epäröi ja osaat rohkaista sitä oikealla hetkellä.

Luotettavusu ei ole sen ajattelemista, että mitään ikävää ei voisi tapahtua. Luottamus ei ole hevosen luotettavuutta vaan sitä, että ratsastaja pystyy luottamaan siihen, ettei hevonen pääse yllättämään häntä ja jos pääsee, hän selviää tilanteesta. Sillä jos me jotain hevosissa pelkäämme, me pelkäämme juuri sitä, että emme hallitse tilannetta, johon päädymme. Ei meidän oikeasti kannata luottaa mihinkään muuhun kuin itseemme ja omiin taitoihimme. Joku varmasti sanoisi, että juuri se on hevosmiestaitoa.

Mutta miten niin tämä on mysteeri? Koska jos kysymme joltakulta kokeneelta, miten luottamus syntyi, hän vastaa, että askel kerrallaan ja pikku hiljaa. Se ärsyttää, koska haluaisimme tarkat ohjeet ja deadlinen siitä, milloin homma on valmis. Mutta sitten kun me pääsemme itse sinne, me vastaamme ihan samalla tavalla: ajan kanssa.

Kun on entisissä hevossuhteissaan liian montaa kertaa hypännyt sarjan B-osan yksin, joutuu tekemään oman nuppinsa kanssa paljon töitä ymmärtääkseen, että tämä hyppää. (Kuva: Erica Lilja

2 kommenttia:

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...