tiistai 23. elokuuta 2016

Kenttäpostia 3

Terkkuja vaan täältä kurista ja tätien nuhteesta. Ollaan tultu naapurin kanssa siihen tulokseen, ettei kannata valita ihmisekseen naista. Semmoinen setä olisi mukavampi. Niiltä saisi aina karkkia ja niiden kanssa saisi tehdä mitä vain. Ei tarvitsisi käyttää varusteitakaan. Yhdellä meidän tarhasta on sellainen setä, joten nähty on. Sedän kanssa minä tekisin sitä, mitä huvittaa tai ei huvita, koska sedät eivät käske eivätkä nipota.

Mutta nämä naiset. Olin hetken aikaa sitten vähän huolissani, kun tuo omani sanoi, että sillä on PMS. Mietittiin, mitä se mahtaa tarkoittaa ja kuoleeko siihen. Tultiin tulokseen, että sillä on paskan maku suussa. Erikoista, vaikka se ei ole yli kuukauteen käynyt maata maistelemassa kesken harjoitusten. Olen minä sitten yrittänyt olla kiltti ja kunnollinen. Olen taipunut sen tahtoon useammissakin asioissa, koska tuossa sairaudessa on varmasti aika paljon kestämistä. Seison melko lailla paikallani pyydettäessä enkä enää taluttaessakaan rynni samalla tavalla kuin ennen. Ja koska tuota ihmistä on niin kovasti ärsyttänyt se, että yritän haukata hiukopalaa kesken kaiken, olen sitä vähentänyt enkä välttämättä joka päivä edes yritä. Onneksi tuo nainenkin on vähentänyt jatkuvaa syömistä, että ei se vain minua käske. Se on nyt kevyempi kantaa kuin alkukesästä ja olen jaksanut hypätä sen kanssa maastoesteitäkin, rappusia ja kaikkea. Viime viikolla olin tosi hieno ja menin neljä rappusta vauhdilla ylös ja kävelin samat alas.

Minä olen treenannut ja jaksan paljon paremmin kuin ennen. Alan jo näyttää kuulemma melkein iskältä. Heinällä ja kauralla tässä mennään ja elämä hymyilee. Heinää on onneksi aina riittävästi. 

Välillä minä kyllä haaveilen omasta sedästä. Minulle sopisi mielestäni kivasti se, että minulla olisi vapauksia, muttei laisinkaan vastuuta, mutta nämä kaikki tädit väittävät, etten ole kuulemma sen tyyppinen hevonen, että minulle voisi antaa sellaista vastuuta. Olen kuulemma erityislapsi, jonka kohdalla jokainen poikkeus on uusi sääntö. Mutta voivathan säännöt muuttua? Aina kannattaa yrittää. Joku päivä ne eivät ehkä vahdi yhtä tarkasti.

Päde

P.S. Ne ottivat sen suolakiven nyt pois. Oli tosi hauska miettiä, minkälaisia viritelmiä ne illaksi keksivät saadakseen sen pysymään seinässä, mutta sain kuulkaa ihan jokaisen irti. Olen minä kova!

Hei kuule, otetaan tää pois ja mennään mustikkaan. Kuva: Zelda Rantala

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...