sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Kenttäpostia 2

Siitä on aikaa, kun viimeksi kirjoitin. Enää en aloita "terveisiä täältä jostain". On nimittäin niin, että selvittelin tuossa pari viikkoa sitten, että minä tosiaan olen Espoon Nuuksiossa ihan kansallispuiston kupeessa. Mitä sitä enää salailemaan, sillä ehkä olette jo lukeneet retkestäni lehdistä. En olisi ikinä uskonut, mikä haloo siitä nousisi. Homma meni siis niin, että kesken leppoisan aamumaaston minä yhtäkkiä huomasin, että se oma ihmiseni olikin jättänyt minut yksin metsään. Päätin sitten vähän katsella ympärilleni ja kävin joutessani mustikassa. Siinä meni sitten kuulemma liian kauan ja koko homma jostain syystä kiinnosti hirveän monia. Siitä oli uutiseksi asti ainakin Ilta-Sanomien, Helsingin Sanomien, Länsiväylän ja MTV3:n mielestä. Minua ei kyllä haastatellut kukaan.

Siitä reissusta nyt ei ole sen enempää sanottavaa. Oma ihminen siitä säikähti sen verran, että luulee minun voivan lähteä pakoon milloin tahansa. Siksi se laittaa minuun maastolenkkien ajaksi sellaisen GPS-jäljittimen. Ei se mötikkä minua kauheasti häiritse, mutta vähän huvittaa. Kyllä se reissu sen verran muutti, että olen ollut vähän enemmän sen ihmisen syliheppa retkeni jälkeen enkä oikeastaan haluaisi lähteä tyttökaverini luota minnekään. Se tosin on kuulemma uusi ongelma. Pöh. Ensin ongelma oli, että lähdin ja nyt muka se, etten lähde. Koettaisivat päättää. 


No se rakastaa minua. Ja siksi niiden pitää antaa tällä tavoin halailla. (kuva: Zelda Rantala)
Täytyy myöntää, että oli ehkä virhearvio kuvitella, että täällä saisi vain mennä korkealta ja kovaa ja oman mielen mukaan. Nuo tädit on aika kovia pitämään kuria, mutta sillä tapaa homma on helppoa, että kaikkien niiden kanssa on samat säännöt. Yksi niistä on antanut minulle lisänimen ja kutsuu minua nimellä Päde-Perkele. Mutta kyllä ne minusta tykkäävät, koska aina seurustelevat ohi kulkiessaan ja ottavat mielellään kuvia. Minä tiedän, että sillä tavoin ihmiset pidetään tyytyväisinä.

Tai tytöt nyt ainakin. Itse asiassa olen yrittänyt koko täällä oloni ajan herättää naapuriaitauksen Suomineidon huomiota, mutta olen ollut sille pelkkää ilmaa, kun se on ollut niin olevinaan. Viime viikolla se sitten viimeinkin lämpeni minulle. Taisi tajuta, ettei täällä aidan toisella puolella taitaa olla todellista eräsissiä tarjolla.


Se on kyllä jännä mimmi. Tuli mieleen ihan Ice Age 2 -elokuva. Se missä se Ellie luulee olevansa opossumi. Tämä emäntä nimittäin luulee olevansa englantilainen täysiverinen. Siis siitäkin huolimatta, että enempää ei nainen voisi suomenhevoselta näyttää. Naiset, naiset. Ja sitten kun teet yhden mustikkareissun, niin ne näkee sinussakin täykkärin.

Jotkut asiat eivät sitten muutu mihinkään.

Päde




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...