sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Jännevammahan se

Ei selvitty mustikkareissusta vammoitta, sillä jännevammahan sieltä tuli. Mutta ei hätää: sitä hoidetaan ja mikä parasta, se on minun jalassani. Keväinen juoksuvamma päätti ärtyä pahemman kerran. Nilkka otti ensin kevyesti osumaa tippuessani hiekkatielle sen päälle, mutta sitten minä tietysti kävelin ensimmäisenä etsintäpäivänä 25km ja seuraavana ainakin 15km. Muistin itsekin vasta jälkikäteen, että jalka ei kunnolla ottanut alle, kun nousin maasta ylös ja lähdin Päden perään, mutta kun se alkoi viimein kantaa, minähän pistin juoksuksi. Sitten en asiaa miettinyt, ennen kuin käveleminen ja nukkuminen alkoivat vaikeutua.

Nyt pieni saapasmanifesti: Saappaan etu on se, että se tukee nilkkaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että ilman minkäänlaisia saappaanvarsia ratsastaminen on melko lailla typerää. Mitä kovempi varsi saappaassa on, sitä suojatumpi on nilkka. Crocseista ja tennareista ratsastuskenkinä en sano enempää. Ihmettelen aina suuresti, miten juuri hevosenomistajissa on niin paljon niitä, jotka liikuttavat hevosen "vain nopeasti" verkkarit ja tennarit jalassa, kun eivät vaivaudu vaihtamaan vaatteita, kun eivät ratsasta "kunnolla". Toivottavasti ovat tehneet sen selväksi hevoselleenkin. En minä lähde lenkille muissa kengissä kuin juoksukenssä, ellei siihen ole joku pakottava tarve. Toissa viikolla juoksin monta kilometriä ratsastussaappaissa ja voitte olla varmoja, etten tietoisesti tee niin. Ratsastussaapas ei ole kovin hyvä juoksukenkä. Joka lajiin on varusteensa. Syystä.

Oikeillakaan varusteilla ei tietysti voi estää kaikkea, sillä ikäviä juttuja tapahtuu. Nyt minä pumppaan itseeni kortisonia ja tulehduskipulääkkeitä sisäisesti ja ulkoisesti. Se, mikä lääkärireissusta jäi erityisesti mieleen oli se, että minua nimenomaan varoteltiin laittamasta nilkkaan minkäänlaisia tukisiteitä tai lämpöhauteita. "Lämpö pahentaa jännevammaa", lääkäri sanoi. "Jos se turvottaa tai on muuten kipeä, laita siihen kylmää." Toki lääkäri myönsi, että jos oma oloni on turvallisempi kun teippaan jalan satunnaisen rasituksen eli ratsastamisen ajaksi, voin niin tehdä. Välttämätöntä se ei kuitenkaan olisi, jos jalka olisi suojassa saappaan sisällä. "Älä nyt kuitenkaan mielellään tipu sen päälle uudelleen".

Ratsastamista ei siis kielletty, juoksemista kehotettiin välttämään sekä kaikkea, missä nilkka olisi tarpeettomassa rasituksessa. Se on urheiluun erikoistuneissa lääkäreissä ihanaa, että he vain harvoin alkavat saarnata urheilun haitoista. Urheilulääkärit tekevät kaikkensa, jotta urheilu voi jatkua: teippaavat, lääkitsevät, sitovat jne. Se on hyvä se. Mutta tuota jännevamman hoitoa jäin miettimään. Tietysti aloin miettiä hevosia ja sitä, miten paljon olen nähnyt ihmisten käärivän hevostensa vammautuneisiin jänteisiin lämpökääreitä ja hauteita yön ajaksi. Voisiko se kuitenkin hidastaa paranemista ihan kuin se minun kohdallani tekisi? Pitäisikö jalkoja vain kylmätä ja sitten antaa olla?

Samaan aikaan me kauhistelemme keskieurtooppalaista tapaa pistää vammautunut hevonen koppilepoon, kunnes vamma on parantunut. Ehkä asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

17 kommenttia:

  1. Tyttären 13v niskassa sitkeästi tulehtuneet jänteet myös.niitä paranneltu tammikuusta asti ... ei pystynyt alkuun 2kk ratsastaa.nyt vain hyppiminen tekee enää kipeää.nilkka kinessioteipattiin ja tämä tekijä opetti minut myös tekemään teippauksen. Siitä oli todella paljon apua kun tuki jalkaa ja pääsi sen avulla ratsaille. Hänellä ei auttaneet mitkään kipulääkkeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjaa. Toivottavasti on tosiaan nyt jo parempi. Minun pitäisi kuukauden päästä osallistua jokavuotiselle triathlonille. Saas nähdä, miten tässä käy...

      Poista
  2. Ensireaktio otsikon kohdalla oli "Eikä...!!!", mutta huh helpotus, kun luin eteenpäin... Miten sitä ottaisikaan itselleen vaikka mitä vaivoja, kunhan hevonen pysyisi terveenä! Omalta "aktiiviurheilijan" ajalta muistan, miten kerran erehdyin menemään työterveyslääkärille kantakalvon tulehduksen takia. Sama vaiva oli kiusannut ennenkin, joten suunnilleen tiesin, mitä sen hoitamiseksi pitää tehdä (tuju tulehduskipulääkekuuri, kylmä-kuumahoitoa, liikehoitoa, tukiteippaus treeneihin ja peleihin, sekä uudet pelikengät/lenkkarit), lähinnä halusin siis lääkäriltä reseptin troppeihin. No lääkärihän vaan kauhisteli sitä, miten treenaan aivan liikaa, ei kroppa sellaista kestä (pelasin salibandya ykkösdivarissa, eikä treenimäärät kuitenkaan olleet lähelläkään vielä mitään huippu-urheilijoiden treenimääriä). Lopulta marssin sieltä nyrpeänä ulos ("joo joo, en treenaa liikaa") jonkinlaisen reseptin kanssa, ja päätin että en enää ikinä mene muille kuin oikeille urheilulääkäreille urheiluvaivojen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä hurja! Minun nuoruusvuoteni menivät musiikin harrastamisessa. Musiikki pelasti urheilulta. Tosin kroonistunut niveltulehdus oikean pikkurillin tyvessä oli inha vaiva. SIitä lääkäri sanoi, että pitää levätä, ei saa soittaa. Mutta eihän soittamista voinut jättää! Idiootti ajatus.

      Poista
  3. Tässä olen itsekin saikulla 6-8 vkoa, hevoselle nyt ei näyttänyt vielä käyneen kuinkaan. Meillä kävi kärryillä hiittisuora lyhyeksi ja ambulanssilla sairaalaan omistaja, hevonen oli heinäpellolla kiihdytysajon jälkeen viileänrauhallinen ja etsi omistajansa tuli tykö. <3 No huonomminkin olisi voinut käydä, minä en saa ratsaille mennä, mutta onneksi löytyy ihmisiä, joita selkään voi pyytää. Nuori, vireä heppa kun tarvitsee viikottain säännöllistä liikutusta, muutoin voisi hiittisuora ollakin aina liian lyhyt. :D

    Mutta tsemppiä teille, itsellenikin tuli turvavarustelu hevosen kanssa entistäkin tärkeämmäksi. Huonoksi onneksi unohdin turvaliivin kärryiltä pois, muistin sen kun vähän matkaa oli menty, mutta ajattelin, että kun ei ole ennenkään käynyt mitään. No nyt kävi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tylsää, että ainakin itselleni alkaa aina sattua, kun alan jännittää. pitää ruveta tekemään kaikenlaisia mindfullness- harjoituksia, että unohdan sellaisen. :)

      Poista
  4. Akuuttiin jännevammaan neuvotaan laittamaan tiukka tukiside, jotta estettäisiin vamman laajeneminen edelleen. Ja sitten sitä kylmää, kylmää, kylmää. Kroonisissa vammoissa sitten myös sitä lämpöä, verenkierron vilkastuttamiseksi. Tässä jännevamman hoito pähkinänkuoressa, siis hevosilla. :) Itse oon toistaiseksi jännevammoilta välttynyt. Pikaista paranemista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toivottavasti tukiside omassa jalassani estäisi vammaa laajenemasta hevosen jalkoihin!

      Poista
  5. Mielenkiintoista tuo kommentti boksi levosta "box rest" kuten täällä sanotaan. En tiennytkään että sitä ei harrastateta Suomessa. Hieno homma!! Mielestäni kauheaa kun täällä (englanti) mielestäni liian pienestäkin jätetään boksiin yksin seisomaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se tietysti kovin kaukana ole Suomessakaan, kun hevoset seisovat sairastarhassa, joka saattaa olla karsinan kokoinen. No, pääsee siinä ainakin ulos. :)

      Poista
  6. Jännevammoihin ei nimenomaan ikinä muuta kuin kylmää. Kauhistelen kun edelleen niin moni tekee tätä. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole itse ikinä hevosten jännevammoja hoitanut, mutta tästä hoitamisesta tuntuu olevan monenlaista mielipidettä. Enemmistö juttukavereistani sanoo, että kylmää vähän tämän ihmislääkärin tapaan.

      Poista
  7. Ei kaikilla jotka jalkoja käärii, ole välttämättä jännevammaa. Itse käärin hevoseni niin ratsastusreissuille sekä aina kun on tallissa. Eikä hevosellani/aikaisemmilla hevosillani ole ollut koskaan jänteissä sanomista. Nivelien hoitoon lähinnä perustan karsinaan käärimisen ja ratsastukseen näön ja miks ei nyt vähä muka suojaamisen vuoksi. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään kääriminen liity kaikilla jännevammoihin. Ja jos lämpö pahentaa jännevammoja, niin hyvä vaan, ettei jalkoja kääritä vammanhoitomielessä. :)

      Poista
  8. Akuutin tulehduksen (jota kylmääminen hillitsee ja parantaa) mentyä ohi pitäisi jännekudoksen alkaa uusiutua. Sidekudoksissa verenkierto on kuitenkin luonnostaan heikkoa ja prosessi hidas. Lämpö lisää verenkiertoa ja nopeuttaa sitä kautta kudoksen uusiutumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä täsmennys. Ja kuten todettua, hevoset ja ihmiset ovat eri juttu. Mutta varmasti moni harrastaa jonkunlaisia uskomushoitoja tai "varmuuden vuoksi" -toimintaa kansanperinteen hengessä. Minäkin juotan lapsille vatsataudissa juurikin Jaffaa, vaikka ilmeisesti Jaffalla ei ole toipumisen kannalla mitään merkitystä, ainoastaan juomisella ja ehkä sokerilla. 90-luvun lapsen vain sai paremmin juomaan, kun tarjosi jotain herkkua. :)

      Poista
  9. Täällä jännevammapotilas suuntasi kavereiden kanssa takaisin laitumelle heti kotiutuessaan tutkimuksista, eläinlääkärin luvalla. Paljon kylmäystä ja sen lisäksi omaehtoista kävelyä laitumella, niissä oli hoito-ohjeiden perusta ensialkuun. Pienempi paha oli päästää laitumelle kuin pistää sairastarhaan tai koppihoitoon eroon laumastaan stressaantumaan ja rikkomaan loputkin jalkansa :)

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...