Suomenhevonen - paras hevonen
Suomenhevosen omistaminen on ollut paljon isompi juttu, kuin mitä olin osannut ajatella. Juttu on nimittäin niin, että suomenhevosen omistaja saa olla hevosestaan ylpeä ja kaikki muut suomenhevosen omistajat ymmärtävät ihailla hänen hevostaan. Koskaan en ole kokenut puoliveristen hevosten omistajien keskuudessa samanlaista voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Suomenhevonen on niitä omistavien keskuudessa hyvän lähettiläs, jonka kansalliset positiiviset piirteet laskeutuvat kaikkien suomenhevosia omistavien hyväksi. Suomenhevonen on sillä tapaa pyhä, että siinä on aina joku ominaisuus, mikä tekee siitä erityisen omalla yksilöllisellä tavallaan. Näpsäkkä puskaratsusi on täydellinen muidenkin mielestä, sillä se on suomenhevonen, jonka esi-isät selvisivät sodasta ja joku aina tuntee sen isän tai tädin tai jonkun muun sukulaisen. Ja jos onistut ostamaan tai kasvattamaan itsellesi suokin, joka juoksee sinulle rahaa, kaikki tietävät, että sinulla on aarre. He toivovat itselleen samanlaista, mutta eivät sinulta hevosta pois. Ja jos suokissasi on ratsuna laatua ja näköä, sekään ei ole keltään pois vaan koko rodulle ja kaikille rotua omistaville sulka hattuun.
Minusta tuntuu, että suomenhevonen tekee omistajastaan paremman ihmisen. Perustan väitteeni Facebookin Suomenhevonen - paras hevonen -sivustoon. En ole törmännyt siellä yhteenkään negatiiviseen kommenttiin. Sen sijaan joka päivä sivulle postataan uusia kuvia hevosista, joita hoidetaan rakkaudella ja jotka ovat omistajilleen tärkeitä. Siellä saa jokainen röyhistää rintaa ja olla häpeilemttä ylpeä hevosestaan. Kaikki muutkin tietävät, että se on viisas ja älykäs. Tai ainakin persoonallinen ja omapäinen. Siis niinku viisas kuitenkin.
Siellä kenenkään mielestä kenenkään toisen hevonen ei ole vaan tommonen. Sehän on sentään suomenhevonen. Ja sen mukana tuleva hyvä tuntuu vaikuttavan myös siihen, miten ihmiset kommunikoivat toistensa kanssa.
P.S. Kun joskus ensimmäisiä kertoja kuulin puhuttavan Suokki-ihmisistä, luulin sen olevan halventavasti sanottu. Miten väärässä olinkaan!
Suomenhevonen on niitä omistavien keskuudessa hyvän lähettiläs, jonka kansalliset positiiviset piirteet laskeutuvat kaikkien suomenhevosia omistavien hyväksi. Suomenhevonen on sillä tapaa pyhä, että siinä on aina joku ominaisuus, mikä tekee siitä erityisen omalla yksilöllisellä tavallaan. Näpsäkkä puskaratsusi on täydellinen muidenkin mielestä, sillä se on suomenhevonen, jonka esi-isät selvisivät sodasta ja joku aina tuntee sen isän tai tädin tai jonkun muun sukulaisen. Ja jos onistut ostamaan tai kasvattamaan itsellesi suokin, joka juoksee sinulle rahaa, kaikki tietävät, että sinulla on aarre. He toivovat itselleen samanlaista, mutta eivät sinulta hevosta pois. Ja jos suokissasi on ratsuna laatua ja näköä, sekään ei ole keltään pois vaan koko rodulle ja kaikille rotua omistaville sulka hattuun.
Minusta tuntuu, että suomenhevonen tekee omistajastaan paremman ihmisen. Perustan väitteeni Facebookin Suomenhevonen - paras hevonen -sivustoon. En ole törmännyt siellä yhteenkään negatiiviseen kommenttiin. Sen sijaan joka päivä sivulle postataan uusia kuvia hevosista, joita hoidetaan rakkaudella ja jotka ovat omistajilleen tärkeitä. Siellä saa jokainen röyhistää rintaa ja olla häpeilemttä ylpeä hevosestaan. Kaikki muutkin tietävät, että se on viisas ja älykäs. Tai ainakin persoonallinen ja omapäinen. Siis niinku viisas kuitenkin.
Siellä kenenkään mielestä kenenkään toisen hevonen ei ole vaan tommonen. Sehän on sentään suomenhevonen. Ja sen mukana tuleva hyvä tuntuu vaikuttavan myös siihen, miten ihmiset kommunikoivat toistensa kanssa.
 |
| Suomenhevosen kanssa katsotaan samaan suuntaan. (kuva: Erica Lilja) |
 |
| Eikä suomenhevonen häiriinnyt säästä, vaan katsoo taas samaan suuntaan. (kuva: Erica Lilja) |
P.S. Kun joskus ensimmäisiä kertoja kuulin puhuttavan Suokki-ihmisistä, luulin sen olevan halventavasti sanottu. Miten väärässä olinkaan!
V 1992 vaihdoin suomenhevosiin ja koskaan en voisi ajatella vaihtavani takaisin puoliverisiin.
VastaaPoistaMinä aion ehdottomasti painattaa itselleni paidan tekstillä "Hyvä suokki eikä tusinapuokki".
Poista"Suomenhevonen - paras hevonen" teskstillä varustettu huppari olisi mieletön!
PoistaSuomenhevosihmisenä ei mielessäni ole syytä dissata puoliverisiä tusinapuokki nimityksellä. Kuten tuossa kirjoituksessa hyvin sanottiin, ei muut hevoset ole suokeilta pois. Ollaan yhdessä ylpeitä ja onnellisia ihanista suomenhevosistamme, annetaan sen näkyä, mutta annetaan arvoa kaikille hevosille! Ehdota paidan tekstiksi Hyvä suokki!
VastaaPoistaMeinasin juuri sanoa samaa! Todellinen suokki-ihminen ei dissaa "vääränrotuisia". Sehän jo muistuttaisi jotain muinaista saksalaista "rotuoppia"... :P ;) :D
PoistaVitsi ei tietysti ole hyvä, jos se ei naurata. Kuulun itse niihin, jotka tykkäävät vähän mustasta huumorista. En tietysti voi mitään sille, etteivät kaikk naura kanssani samoille jutuille eikä suomenhevosasiaa nyt ihan rotuoppiin voi verrata. Itse ajattelin tuon tekstin hauskaksi ryhmähenkeä kohottavaksi heitoksi, koska toki kaikkeen ryhmäytymiseen liittyy jonkunlaista eksklusiivisuutta. Itsekin koen olevani hyvä suokki enkä mikään tusinatyyppi. 😉 se vaan ei rimmaa yhtä hyvin.
PoistaMutta onhan se niinkuin siinä sanotaan: "hyvä suokki eikä mikään tusinapuokki". Eikä se ole mikään haukkuma puoliverisille, se vaan että ne hyvät suokit vaan erottuu selkeämmin sieltä joukosta :)
PoistaTämä on muuten ihan totta. Taidetaan suokin omistajat olla siis kansallisaarteita itsekin :D en ole aiemmin ajatellutkaan, mutta kun nyt toit tämän pintaan niin näinhän se juuri on ja erityisesti se on havaittavissa facen "suomenhevonen-paras hevonen" ryhmässä.
VastaaPoistaMinusta on ihanaa löytää ryhmähenkeä. Enemmän tulee törmättyä muissa piireissä sellaisen naureskeluun siitä, että omistaa suokin. Kun edellinen hevoseni oli pikku piirua vaille täykkäri ja muutenkin sellaisten nopeudesta olen tykännyt ja aina kuullut suokkeja vähätteleviä juttuja, niin totta kai tämä suokkiostos oli aika lailla yllätys myös itselleni. Mutta rakkaus ei nyt tuntenut roturajoja. :D Ja hyvä niin.
PoistaMinäkin oli iki ihastunut kun näin Keuruun kenttäkisoissa kisaamassa 19-v. suokkini siskopuolen tyttären. Melkein sukulaisia siis! :D
VastaaPoistaJuuri näin. :) Siinä on aina jotain sykähdyttävää. Viime vuoden ajan täällä paljon esillä ollut Herra Herkkä Macho oli muuten Tinttini siskontytär. Sukulainen tosiaan ja ehkä siksikin täykkärimäisestä räjähtävyydestään huolimatta hirveän rakas. Sukulainen kun saa aina paljon enemmän anteeksi. Veri on vettä sakeampaa. :D
Poista