maanantai 30. toukokuuta 2016

Mrs Märkä T-paita 2016

Kesällä minä ratsastan mieluummin sateessa kentällä kuin hikisen kuumassa maneesissa.  Kenttä muuttuu sateesta useimmiten hyväksi, ilma raikkaaksi ja hevonen virkeäksi. Ja jos kenttäkisoihin mielii, niin sinä päivänä kuitenkin sataa kaatamalla. Olisi siis hölmöä olla treenaamatta sateessa. Niin pelaat kuin treenaat, kuuluu vanha sanonta.

Minulla oli hevosenomistaja-aikoihin tapana säilyttää tallilla varavaatekertaa ihan siksi, että joskus sade yllätti maastoilijan. Märissä vaatteissa tulee aika nopeasti kylmä. Nykyisin minulla ei yleensä ole mukana vaihtovaatteita, ei aina sadetakkiakaan. Ja joskus sitten taivaat avautuvat juuri sillä hetkellä kun pääset tallinpihaan.

Viime viikolla satoi tasan tunnin. Jäimme ulos ratsastamaan, koska "eiköhän tuo kuuro mene kohta ohi". Ei mennyt. Puolivälissä alkoi viimeistään kaduttaa, etten jättänyt hupparia talliin, sillä nythän minulla oli kaikki vaatteet märkinä. Ratsastushousuista alkoi nousta jotain kummaa vaahtoa reisien kohdalta. Tunnin loppuvaiheessa minulla litisi alushousutkin vedestä ja koska jalassani oli ratsastusalushousut, tunne oli todennäköisesti vastaava kuin jos olisi mennyt uimaan terveyssiteen kanssa. Oli muuten ainoa kerta kun olen ajatellut noista alushousuista jotain negatiivista.

Kun soitin tallilta lähtiessäni miehelleni ja sanoin olevani aivan litimärkä, hän luuli minun ratsastaneen itseni hikeen; 15 kilometrin päässä tallista ei nimittäin ollut satanut pisaraakaan. Koska ruokakaupassa oli pakko käydä, hytisin Lidlin hyllyjen välissä ja onnistuin vain vaivoin pidättäytymään lohdutus-ihan-minkä-vaan ostamisesta.

Mrs. Märkä T-paita ja Herra Herkkis.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...