Hevonen tulee, oletko valmis: vertaistukea vai ammattiapua?
Hevosenomistajan on syytä opetella heti alkuun lähdekriittiseksi. Lähdekritiikin opettelemisen tekee vaikeaksi se, että iso osa ongelmista ei aktualisoidu etukäteen vaan vasta sitten, kun tilanne on jo päällä. Ja kun tilanne on päällä, ensiapua on toivottavasti tarjolla lähellä, ehkä jopa naapurikarsinassa.
Nykyisin kuulee sanottavan, ettei hevosenomistajilla ole riittävästi tietoa hevosista. Joskus se onkin totta. Useammassa tapauksessa voi olla kuitenkin enemmän kyse siitä, että hevosenomistaja on kyllä lukenut hevosista paljon, mutta kokenut niiden kanssa aivan liian vähän. Tämä saattaa johtaa tilanteeseen, että yritetään selvitä yksin silloinkin, kun pitäisi jo olla yhteydessä eläinlääkäriin.
Toivottavaa tietysti olisi, jos Millyn omistaja ymmärtäisi tässä tilanteessa korostaa, että vaikka hän voi jakaa oman näkemyksensä ja kokemuksensa, hän ei ole eläinlääkäri, satulansovittaja, ontumatutkija tai kengittäjäkään. Ja kehottaisi kääntymään ammattilaisen puoleen. Ammattiapua tallilla toivottavasti osaa tarjota tallinomistaja tai tallimestari. Parasta olisi, jos tallinpitäjä olisi hevosenomistajan apuna ihan kaikissa hevoseen liittyvissä asioissa aina perusratsastuksesta ja ruokinnasta lähtien.
Liikaa vertaistuen ja kirjallisuuden parissa viihtynyt hevosenomistaja ei luota enää mihinkään ei kehenkään. Ja siinä jos missä tarvitaan rutosti ammattiapua!
Amatööriltä puuttuu kokemus, jonka turvin hän osaisi soveltaa kaikkea lukemaansa. Siihen on ihan syynsä, että eläinlääkäriksi opiskellaan vähintään kuusi vuotta ja eläintenhoitajaksi ja hevosalan ammattilaiseksikin vähintään pari - kolme vuotta. Eikä sitä hommaa tehdä tietokoneella atk-asiantuntijan työn lomassa, yhtä tai kahta hevosta hoitaen. Tosin kyllä minulta kerran lukiolainen kysyi, voisikohan hän opiskella eläintenhoitajaksi jotenkin etänä, koska tietää eläimistä jo niin paljon.
Sori, et voi.
Toki joku edelleen hyssyttelisi ja nostaisi syliin, koska on lukenut jostain nettikeskustelusta sen olevan lempeä tie voittoon. Jokainen kasvattakoon lapsensa ja hevosensa tavallaan. Kaikkeen ei voi puuttua eikä kaikkeen vaikuttaa. Ammattilaisen kokemus on kuitenkin silloin parhaimmillaan, kun sillä onnistutaan rauhoittamaan hevosenomistajaa ja auttamaan häntä tekemään oikeita ja fiksuja päätöksiä. Joskus voi käydä niinkin, että hevosenomistaja on mietteineen ja huolineen ihan oikeasti lytätty. Jos tallinomistaja on sanonut huolestuneelle hevosenomistajalle yliolkaisesti, että ei sillä mitään ole. Kun eläinlääkäri on kutsuttu paikalle, hevosella sitten onkin vaikka mitä. Silloin kokemus ei ole tuonut ammattilaiselle varmuutta vaan ylimielisyyttä, jonka myötä auktoriteetti kokee inflaation. Virheitä voi tietysti sattua ihan kaikille eikä kukaan ole niin erehtymätön, että tietäisi ihan kaiken. Perustietoa hevosesta hevosenomistajalla tuskin voi olla koskaan liikaa ja vuosien mittaan kertyvä kokemus tuo varmuutta myös harrastajalle.
Parasta kuitenkin olisi, että jokainen tuore hevosenomistaja pääsisi kokeneen hevosammattilaiseen ohjaukseen ihan alusta alkaen. Sellaisessa ohjauksessa saisi kasvaa hevosenomistajuuteen tavalla, millaista pelkkä vertaistuki naapurikarsinasta ei pysty koskaan tarjoamaan.
Tosin yhteen asiaan maailmassa yhdenkään ammattilaisen auktoriteetti ei vaikuta ja se on hevosen pukeminen. Se tapahtuu aina samalla tavalla kuin naapurikarsinassa.
*********************************
Nurmijärvellä huomenna 21.4.2016 avattavassa Horse & Riderin uudessa liikkeessä arvotaan kaikkien avajaisviikolla asioineiden kesken Hevosenomistajapakkaus, joka sisältää hevostavaroiden lisäksi myös tarpeellista tietoa hevosenomistajalle. Voittaja saa hevosenomistamisen tueksi mm.
Nykyisin kuulee sanottavan, ettei hevosenomistajilla ole riittävästi tietoa hevosista. Joskus se onkin totta. Useammassa tapauksessa voi olla kuitenkin enemmän kyse siitä, että hevosenomistaja on kyllä lukenut hevosista paljon, mutta kokenut niiden kanssa aivan liian vähän. Tämä saattaa johtaa tilanteeseen, että yritetään selvitä yksin silloinkin, kun pitäisi jo olla yhteydessä eläinlääkäriin.
Erota vertaistuki ammattiavusta
Internet ja naapurikarsina tarjoavat oivaa vertaistukea. Vertaistuki on joskus vaikea erottaa ammattiavusta. Itse asiassa pelottavan helposti unohtuu, ettei Millyn omistaja ole eläinlääkäri vaan atk-asiantuntija, jolla on ollut elämässään yksi ja ainoa hevonen - Milly. Ero on sama kuin lapsen taaperoaikana tapasi muita äitejä leikkipuistossa. Hiekkalaatikon reunalla äidit yleensä kertoivat yhden lapsen valtaisalla kokemuksella asiantuntevasti, miten lapsia nukutetaan, imetetään, syötetään, sormiruokailutetaan, vieroitetaan tutista (jos nyt edes tuttia annetaan!) ja kehitetään älykkääksi vauvamuskarissa ja -uinnissa. On tietysi ihan luonnollista, että jos joku on joskus antanut yhden hyvän vinkin, häneltä voi saada sellaisen toistekin. Vertaistuki voi silti pahimmillaan huolestuttaa ja pelottaa hengiltä. Silloin siitä ei ole apua eikä se ole tukea.Toivottavaa tietysti olisi, jos Millyn omistaja ymmärtäisi tässä tilanteessa korostaa, että vaikka hän voi jakaa oman näkemyksensä ja kokemuksensa, hän ei ole eläinlääkäri, satulansovittaja, ontumatutkija tai kengittäjäkään. Ja kehottaisi kääntymään ammattilaisen puoleen. Ammattiapua tallilla toivottavasti osaa tarjota tallinomistaja tai tallimestari. Parasta olisi, jos tallinpitäjä olisi hevosenomistajan apuna ihan kaikissa hevoseen liittyvissä asioissa aina perusratsastuksesta ja ruokinnasta lähtien.
Kirjojen pariin vai nettiin
Netissä pitää osata mennä oikeaan paikkaan, jotta löytää oikeasti apua. Taas löydämme vertailukohteen leikkipuistosta. Kun vertaistuki ei ole toiminut tukena vaan pelotellut kaikilla mahdollisilla diagnooseilla (ja sillä yhden lapsen kokemuksella), on hirveän vaika uskoa neuvolan tätiä, joka sanoo, että älä huolehdi, kyllä se siitä. Useimmiten äiti huolehtii, ja lukee lisää nettikeskusteluja ja blogeja. Sitten kun hän viimein soittaa eläinlääkärille, hänellä on diagnoosi valmiina eikä hän usko lääkäriä, jos lääkäri on eri mieltä, "koska Millyn omistajan kaverin tutun hevosella oli tosi mystinen vaiva, jota tutki viisi eläinlääkäriä, ja kukaan ei löytänyt sitä."Liikaa vertaistuen ja kirjallisuuden parissa viihtynyt hevosenomistaja ei luota enää mihinkään ei kehenkään. Ja siinä jos missä tarvitaan rutosti ammattiapua!
Amatööriltä puuttuu kokemus, jonka turvin hän osaisi soveltaa kaikkea lukemaansa. Siihen on ihan syynsä, että eläinlääkäriksi opiskellaan vähintään kuusi vuotta ja eläintenhoitajaksi ja hevosalan ammattilaiseksikin vähintään pari - kolme vuotta. Eikä sitä hommaa tehdä tietokoneella atk-asiantuntijan työn lomassa, yhtä tai kahta hevosta hoitaen. Tosin kyllä minulta kerran lukiolainen kysyi, voisikohan hän opiskella eläintenhoitajaksi jotenkin etänä, koska tietää eläimistä jo niin paljon.
Sori, et voi.
Kokemuksen pitää tuoda varmuutta, ei ylimielisyyttä
Hevosen pito yksityistallissa on siis joskus verrattavissa leikkipuistoyhteisöön. Tämä konkretisoituu, jos talli on esikoislapsensa saaneiden yhteisö, josta puuttuu se yksi 10 lapsen äiti, joka on myös 25 lapsen isoäiti ja kasvatusalan ammattilainen. Hänellä olisi perspektiiviä ja auktoriteettia sanoa, että lapset ovat kaikki erilaisia, mutta useimmilla toimii kyllä se, että valot laitetaan ilalla pois eikä lasta nosteta enää syliin joka inahduksesta. Mutta että joskus omat konstit eivät riitä vaan tarvittaisiin järeämpiä keinoja. Hän olisi niin kokenut, ettei hänen auktoriteettiaan kukaan kyseenalaistaisi. Kaikki muut miljoonat vinkin olisivat oikeasti vain vertaistukea eivätkä rinnakkaisdiagnooseja.Toki joku edelleen hyssyttelisi ja nostaisi syliin, koska on lukenut jostain nettikeskustelusta sen olevan lempeä tie voittoon. Jokainen kasvattakoon lapsensa ja hevosensa tavallaan. Kaikkeen ei voi puuttua eikä kaikkeen vaikuttaa. Ammattilaisen kokemus on kuitenkin silloin parhaimmillaan, kun sillä onnistutaan rauhoittamaan hevosenomistajaa ja auttamaan häntä tekemään oikeita ja fiksuja päätöksiä. Joskus voi käydä niinkin, että hevosenomistaja on mietteineen ja huolineen ihan oikeasti lytätty. Jos tallinomistaja on sanonut huolestuneelle hevosenomistajalle yliolkaisesti, että ei sillä mitään ole. Kun eläinlääkäri on kutsuttu paikalle, hevosella sitten onkin vaikka mitä. Silloin kokemus ei ole tuonut ammattilaiselle varmuutta vaan ylimielisyyttä, jonka myötä auktoriteetti kokee inflaation. Virheitä voi tietysti sattua ihan kaikille eikä kukaan ole niin erehtymätön, että tietäisi ihan kaiken. Perustietoa hevosesta hevosenomistajalla tuskin voi olla koskaan liikaa ja vuosien mittaan kertyvä kokemus tuo varmuutta myös harrastajalle.
Parasta kuitenkin olisi, että jokainen tuore hevosenomistaja pääsisi kokeneen hevosammattilaiseen ohjaukseen ihan alusta alkaen. Sellaisessa ohjauksessa saisi kasvaa hevosenomistajuuteen tavalla, millaista pelkkä vertaistuki naapurikarsinasta ei pysty koskaan tarjoamaan.
Tosin yhteen asiaan maailmassa yhdenkään ammattilaisen auktoriteetti ei vaikuta ja se on hevosen pukeminen. Se tapahtuu aina samalla tavalla kuin naapurikarsinassa.
*********************************
Nurmijärvellä huomenna 21.4.2016 avattavassa Horse & Riderin uudessa liikkeessä arvotaan kaikkien avajaisviikolla asioineiden kesken Hevosenomistajapakkaus, joka sisältää hevostavaroiden lisäksi myös tarpeellista tietoa hevosenomistajalle. Voittaja saa hevosenomistamisen tueksi mm.
- 12 kuukauden Kulta-tason jäsenyyden Hevostiimi.fi -sivustoon
- 3 kuukauden katseluoikeuden Equestrial.netin Kouluratsastuksen ABC ja Taitava esteratsukko - videosarjaan.
- Vudekan kirjat Pieni kauhukauppa, Tavoitteena tasapaino ja Heklan kuusi päivää
- Fibaco Groupin toiminnallinen kehonkartoitus ratsastajalle. Kartoituksen tekee Fibaco- yksilövalmentaja, ratsastuksenopettaja Reetta Raivio
- Aira Toivolan istuntatunti ratsastuspilates.fi
- Nippu Smartumin liikuntaseteleitä
Kommentit
Lähetä kommentti