Miksi käsi karkaa hevosen kaulan yli
Minulla on inha ongelma: kun asetan hevosta oikealle, oikea käteni tuppaa siirtymään hevosen kaulan yli vasemmalle puolelle. Käsi omalle paikalleen ylös, kenelle tämä on tuttua.
Olin kirjoittanut tästä mietteitä valmiiksi jo hyvän aikaa sitten. Valmentaja paikansi ongelman oikeaan jalkaani: kun en saa oikeaa pohjetta läpi, alan refleksinomaisesti tasapainottaa tekemistäni oikealla kädelläni ja menen ruttuun oikeasta kyljestä. Minä siis asetun ja taivun, mutta hevonen ei. Mutta jos sen sijaan keskityn miettimään jalkaani ja ratsastan pohkeen kunnolla läpi, käsikin alkaa pysyä paikallaan. Vasemmassa kierroksessa tätä ongelmaa ei ole.
Helsinki Horse Fairissa viime viikonloppuna simulaattorihevonen kertoi, että oikea jalkani on liian vahvana vaikuttamassa hevosen kyljessä koko ajan. Ei siis ole ihme, että tunnen joutuvani käyttämään sitäi enemmän kuin vasenta saadakseni sen läpi, jos en edes tunne käyttäväni sitä koko ajan! Hevosparat allani ovat turtuneet pohkeelleni. Siellä minä sitten paukuttelen menemään vinossa, oikealle taipuneena. Ohjeeksi sain yrittää ajatella oikean jalan varpaita sisäänpäin ja vasemman vähän enemmän ulospäin.
Ratsastuspilatesohjaaja Aira Toivola vuorostaan korjasi selkänotkoani pois ja opetti ottamaan oikeanlaista tukea vatsasta. Se auttaisi saamaan käsiin ja jalkoihin rentoutta eikä työtä tarvitsisi tehdä käsillä. Hämmentävää oli huomata, että parempi tuki keskivartalosta mahdollisti jopa sen, että voima sormissani lisääntyi. Niiden välistä ei ohjia saisi vedettyä niin, että joutuisin sitä käsivoimilla paikkaamaan, kunhan vatsalihakset tekisivät tehtävänsä Suorastaan harmittaa, ettei ole nyt sitä omaa hevosta, jonka luokse voisin pyytää Airan korjaamaan asentoani ihan pelitilanteessa.
Pilaako tämä tieto sen viime viikolla peräänkuuluttamani flow´n ja lisää entisestään akateemista ratsastusta? Toivottavasti ei. Eilen ratsastustunnilla ajattelin näitä oppeja alkutunnista, mutta sen jälkeen oli keskityttävä ratsastamaan minulle uutta hevosta, jonka kanssa minulla ei ollut aikaa miettiä asentoani. Hevonen oli erittäin herkästi sitä mieltä, että jos et akka pidä tasaista tuntumaa, minä en tähän juttuun rupea. Jossain vaiheessa tunnin loppupuolella olin jo niin väsynyt, että ratsuni käytti sitä hyväkseen vetämällä useampaan kertaan ohjat minulta pois tai pakenemalla kuolaimen yläpuolelle. Muistelin Airaa, mutta vatsalihaksissani ei ollut enää voimaa. Eikä käsissäni. Pohkeesta sitä olisi pitänyt vielä jaksaa pusertaa, mutta kun päätäkin alkoi jo uuvuttaa.
Tässä vaiheessa ratsuni oli tyytyväinen omassa flowssaan minun keventäessäni ravia. RatsastusTUNTI on piinallinen aika. Joskus riittäisi vähempikin aika hyvään ratsastamiseen.
*******
EDIT! 9.3.2016 klo 9.00 Joskus käden karkaamiseen on syynä liian pitkät ohjat.
Olin kirjoittanut tästä mietteitä valmiiksi jo hyvän aikaa sitten. Valmentaja paikansi ongelman oikeaan jalkaani: kun en saa oikeaa pohjetta läpi, alan refleksinomaisesti tasapainottaa tekemistäni oikealla kädelläni ja menen ruttuun oikeasta kyljestä. Minä siis asetun ja taivun, mutta hevonen ei. Mutta jos sen sijaan keskityn miettimään jalkaani ja ratsastan pohkeen kunnolla läpi, käsikin alkaa pysyä paikallaan. Vasemmassa kierroksessa tätä ongelmaa ei ole.
Helsinki Horse Fairissa viime viikonloppuna simulaattorihevonen kertoi, että oikea jalkani on liian vahvana vaikuttamassa hevosen kyljessä koko ajan. Ei siis ole ihme, että tunnen joutuvani käyttämään sitäi enemmän kuin vasenta saadakseni sen läpi, jos en edes tunne käyttäväni sitä koko ajan! Hevosparat allani ovat turtuneet pohkeelleni. Siellä minä sitten paukuttelen menemään vinossa, oikealle taipuneena. Ohjeeksi sain yrittää ajatella oikean jalan varpaita sisäänpäin ja vasemman vähän enemmän ulospäin.
 |
| Simulaattorista käynnistettiin alkuopastuksen jälkeen kahden minuutin ohjelma, jossa käytiin läpi kaikki askellajit. Tarkoitus oli istua keskellä hevosta. Oma istuntani näkyy vasemmassa reunassa ja sahaa keskiviivan molemmin puolin. |
Ratsastuspilatesohjaaja Aira Toivola vuorostaan korjasi selkänotkoani pois ja opetti ottamaan oikeanlaista tukea vatsasta. Se auttaisi saamaan käsiin ja jalkoihin rentoutta eikä työtä tarvitsisi tehdä käsillä. Hämmentävää oli huomata, että parempi tuki keskivartalosta mahdollisti jopa sen, että voima sormissani lisääntyi. Niiden välistä ei ohjia saisi vedettyä niin, että joutuisin sitä käsivoimilla paikkaamaan, kunhan vatsalihakset tekisivät tehtävänsä Suorastaan harmittaa, ettei ole nyt sitä omaa hevosta, jonka luokse voisin pyytää Airan korjaamaan asentoani ihan pelitilanteessa.
Pilaako tämä tieto sen viime viikolla peräänkuuluttamani flow´n ja lisää entisestään akateemista ratsastusta? Toivottavasti ei. Eilen ratsastustunnilla ajattelin näitä oppeja alkutunnista, mutta sen jälkeen oli keskityttävä ratsastamaan minulle uutta hevosta, jonka kanssa minulla ei ollut aikaa miettiä asentoani. Hevonen oli erittäin herkästi sitä mieltä, että jos et akka pidä tasaista tuntumaa, minä en tähän juttuun rupea. Jossain vaiheessa tunnin loppupuolella olin jo niin väsynyt, että ratsuni käytti sitä hyväkseen vetämällä useampaan kertaan ohjat minulta pois tai pakenemalla kuolaimen yläpuolelle. Muistelin Airaa, mutta vatsalihaksissani ei ollut enää voimaa. Eikä käsissäni. Pohkeesta sitä olisi pitänyt vielä jaksaa pusertaa, mutta kun päätäkin alkoi jo uuvuttaa.
Tässä vaiheessa ratsuni oli tyytyväinen omassa flowssaan minun keventäessäni ravia. RatsastusTUNTI on piinallinen aika. Joskus riittäisi vähempikin aika hyvään ratsastamiseen.
*******
EDIT! 9.3.2016 klo 9.00 Joskus käden karkaamiseen on syynä liian pitkät ohjat.
Pitkän tauon jälkeen 20 min riittää :)
VastaaPoistaParempi olis tehdä vähän ja kunnolla kuin pitkään ja kehnosti. Minä kyllä kevennän herkästi ennemmin kuin kiusaan hevoisparkaa, jos loppuu vääntö.
Poista