Liian pitkät ohjat

Olen kuullut liian monta kertaa lauseen "lyhennä ohjaa ainakin kilometri". Luulen, että olen myös menettänyt todellisuudentajuni siinä, kuinka pitkä matka kilometri oikeastaan edes on. Maileista ei ole kukaan onneksi vielä puhunut.

Pitkä ohja ei ole hevoselle pehmeä ja kiva, vaikka niin voisi helposti kuvitella. Se on itse asiassa järkyttävän kova. Löysään ohjaan jää hirveän paljon löysää tilaa, mitä ratsastaja nykii heittäessään vuorotellen ohjaa pois ja kiristäessään sitä. Pitkillä löysillä ohjilla hevosia siis kiskotaan suusta. Lyhyt ohjasote sen sijaan olisi hevoselle mukava, mutta lyhyttä ohjastuntumaa ei voi pitää pelkillä käsivoimilla. Lyhyen ohjastuntuman perusta on vakaassa istunnasta ja keskivartalotuessa, ei käsivoimissa tai senttimetrimitalla mitatussa ohjaspituudessa.

Löysä ohja, löysä ratsastaja. Totuus sattuu.

Väitän, etten ole ainoa löysäilijä. Eikö niin, että sinullekin on käynyt tämä: ratsastuksenopettaja on sanonut, että lyhennä ohjaa. Sinä lyhennät, mutta se tuntuu epämukavalta. Sinulla ei ole enää vakaa olo, sillä  sinä keikahdat lyhyen ohjasotteen takia eteenpäin, haaruksillesi. Et pysty pitämään kulmaa kyynärpäässä. Käsi ojentuu kovaksi ja suoraksi. Nyt tuntuu, ettei hevonen ei enää haluakaan liikkua tai se alkaa painaa kädelle. Päättelet, että se johtuu liian lyhyestä ohjastuntumasta ja siitä, että tiukka ohja on hevoselle epämukava. Tavallaan olet oikeassa. Se on epämukava, mutta vain siksi, että nyt sinä roikut kädellä sen suussa etkä enää istu. Vain istumalla oikealla paikallasi saisit pidettyä ohjan tasaisena. Mutta sitä varten sinulla pitäisi olla tuki keskivartalosta. Ja myös pohkeesta. Hevonen ei voi olla pelkällä ohjalla. Sen on oltava ohjan ja pohkeen välissä, sinun perseesi alla.

Huonolla keskivartalon tuella on niin paljon helpompaa istua pelkän pitkän ohjan varassa. Ja niin kauan kuin tuki on huono, ei sitä ohjaa oikeastaan voikaan lyhentää ilman, että hevonen sanoo, että tämä ei ole kivaa.

Siitä voi sitten tehdä monenlaisia päätelmiä, kuten että hevoseni on herkkä suusta eikä halua tuntumaa. Tai hevonen on selästä kipeä. Tai hevonen ei pysty. Kuolain on väärä. Suitset on väärät. Valmentaja neuvoo väärin. Eihän itsessä nyt mitään vikaa voi olla.

Ei varsinaisesti tuntumaa hevosen suuhun. Mutta niskan päälle on päästy.

Paino takaosalla. Vatsalihastuki olematon.
Lue myös: Miksi käsi karkaa hevosen kaulan yli

Kommentit

  1. Niin tuttua! Samoin kun se käden hivuttautuminen kaulan väärälle puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt, että on samaan aikaan sekä lohdullista että masentavaa huomata, että meillä kaikilla on samat ongelmat. Ja masentavaa siksi, että edes virheissään ei saa olla erilainen. ;-)

      Poista
  2. Musta tuo hepan ilme viimeisessä kuvassa kruunaa ihan kaiken... :D Nämä ongelmat on niin tuttuja, että ihan ärsyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe. Tuo kuva on itse asiassa otettu meidän ensimmäisten hevospalloharjoitusten yhteydessä. Tammani pyöritteli kyllä palloa, mutta tuntui olevan vahvasti sitä mieltä, ettei palloilu ole sen laji. Minkä kyllä ymmärrän, koska en tykkää pallopeleista itsekään.

      Sen sijaan kun kokeilimme maneesissa isommalla porukalla, tamma olikin yhtäkkiä sitä mieltä, että irti mun pallosta ja pyöritteli sitä paljon mieluummin. :D No, kukas sitä yksin pelaisi.

      Poista
  3. Tai sit kouluttaisi hevosen vaan niin hyväksi että se kuuntelee pientäkin ohjan vihjettä kuten westernhepat pitkällä ohjalla. Älä mua kato..ei mun hevonen oo semmonen... Mun hevonen on välillä epäreilu mulle ja mä oon sille. Ja sit me paiskataan kättä ja kaviota lopuksi ja todetaan et nou haard fiiling, until next time. Ja homma alkaa taas alusta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit