maanantai 21. maaliskuuta 2016

Kauhean vaikeaa

Keskustelimme kahvipöydässä ratsastamisesta. Nuorempana ratsastanut nainen huokaisi, että hän lopetti harrastamisen juuri siinä vaiheessa, kun oli juuri ymmärtänyt, mistä siinä on kysymys. Huomasin ajattelevani, että hänen täytyi lopettaa todella aikaisessa vaiheessa ratsastusuraansa. Eihän kukaan vuosikausia hevosten selässä keikkuneista uskaltaisi sanoa ääneen, että ymmärtää lajista jotain.

Tuo omien taitojen vähättely on siinäkin mielessä huvittavaa, että jokainen meistä tietää jonkun, jota paremmin ratsastaa ainakin omasta mielestään. Silti hevoshulluuden taudinkuvaan kuuluu toistaa, että ei tässä valmiita koskaan olla, vaikka oikeasti ei edes yritettäisi oppia mitään uutta, vaan tehtäisiin asiat aina ihan samalla tavalla ja mahdollisesti myös väärin. Esimerkiksi minä taas luulin, että olin alkanut istua persiilläni, mutta Erica ja kamera paljastivat, että siellä minä taas kenotin kuin persankka. Ja tavoilleni uskollisesti olen nyt tässä selitellyt sen johtuneen siitä, että alkutunnista ajauduin turva-asentooni pukittelujen takia. Että OIKEASTI minä olen ollut viime aikoina suorassa.

Kävin hiihtolomalla Lappeenrannan musiikkiopistolla tapaamassa entistä soitonopettajaani, jonka ohjauksessa soitin tunnin viikossa 11 vuoden ajan. Hän puki sanoiksi sen, minkä kaikki klassista musiikkia harrastaneet sekä hevosharrastajat tietävät: näissä lajeissa yksi tai viisikään vuotta ei tarkoita mitään. Siinä ajassa pääsee vasta hiukan alkuun. Nuotit ovat palikoita siinä missä ratsastusavutkin: osaat lukea niitä, mutta et välttämättä soittaa koko kappaletta. Kouluradallakin jokainen liike on kuin oma nuottinsa: kokonaissuoritus ratkaisee; ei suinkaan se, että yhdessä kohtaa mokasit.

Muistan aina, kun soitonopettajani sanoi, että kun ihminen soittaa oikein hyvin väärin, kukaan ei edes huomaa sitä. Entinen valmentajani käski muuten aina hymyillä. Ehkä sillä on tuomariin sama vaikutus. Silti sitä näyttää helposti hirveän ahdistuneelta ratsastaessaan. Ikään kuin se ei olisi ollenkaan kivaa vaan lähinnä kauhean vaikeaa.

Kauhean vaikeaa istua suorassa ja kantaa kädet.
Kauhean vaikeaa ratsastaa hevonen tosi rennoksi.
Kauhean vaikea ratsastaa kulmia. Ja vielä hengittääkin.


Kauhean ihanaa nähdä edes yksi kuva, jossa hevonen on rento.

Ja kauhean vaikeaa kirjoittaa näiden kuvien perään, että olin itse asiassa ihan tyytyväinen tähän ratsastukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...