tiistai 29. maaliskuuta 2016

Aallonharjalla ratsastan

Monilla ratsastuskouluilla ratsastaa sekä aikuisia että lapsia, jotka ovat syystä tai toisesta sijoitettuina ihan väärään opetusryhmään. Heidän mielestään ratsastuksenopettajankin pitäisi osata eriyttää ja ottaa huomioon ryhmän heikoin lenkki, vaikka se tapahtuu väistämättä muiden kustannuksella, useimmiten ilman avustajia. Suomalainen peruskoulu on opettanut, että heikompia pitää tukea ja lahjakkaampien kestää se ja odottaa. Tasoryhmät aiheuttaisivat ihan turhaa mielipahaa, vaikka ne olisivat kaikkien etu. Ystäväni juuri muisteli lukion liikuntatunteja, jossa heidät kerran jaettiin hyviin ja huonoihin. Hän oli ollut onnellinen, että sai olla kaikessa rauhassa muiden huonojen keskellä. Liikuntatunnilla oli ollut kerrankin mukavaa, kun ei tarvinnut pinnistellä! Niistä puoliammattilaisurheilijoistakin oli varmasti ollut mukavaa pelata keskenään.


Beach Girl-79 going to catch the waves first time ever!!!

Olin pääsiäisviikolla perheen kanssa Lanzarotella. Viime vuoden sijaan päätin toteuttaa ihan uuden jutun: osallistuin surffauskurssille. Kokopäiväkurssiin kuuluin neljä tuntia aalloilla keikkumista kuuden hengen ryhmässä. Ja niin vain sinnekin mahtui se yksi, jonka mielestä kyse oli hänen yksityistunnistaan. Väliäkö sillä, että surffiopettaja oli heti perusasioiden kertomisen jälkeen sanonut, että vaikka hän tulee auttamaan meistä jokaisen aallon päälle muutaman kerran, jokaisen on opittava sen jälkeen tuntemaan aalto itse. "You all just need to learn to feel the coming wave by yourself", hän sanoi. Voit selittää, miltä tuntuu juuri sillä sekunnilla, kun aallon päälle pitäisi päästä; miltä tuntuu, kun aalto työntää. Mutta vasta, kun saat ajoituksen menemään muutamia kertoja oikein, tiedät milloin pitää toimia.Tämän olen kuullut hevosten kanssakin monta kertaa: tunnetta on todella vaikea opettaa tai sanoittaa.

Asiakas on toki aina oikeassa ja asiakkaan pitää saada rahoilleen vastinetta, mutta kannattaako pitää sellainen asiakas, joka karkoittaa seitsemän muuta? Turistikohteissa palveluntarjoajilla ei ole vaihtoehtoja, mutta miten on säännöllisissä harrastuksissa? Milloin oppilaalle uskalletaan sanoa, että sinä hyötyisit ehkä eniten yksityistunnista, koska tarvitset selvästi enemmän opettajan tukea, kuin mitä tässä ryhmäopetuksessa pystytään tarjoamaan.

Ei kenellekään tietenkään tarvitse eikä pidä tiuskaista, että täällä on kuule muitakin. Että sinun paikkasi on jossain toisessa ryhmässä, vaikka se ei sopisi sinun tai kuljettajiesi aikatauluihin. Tai että etkö ymmärrä, ettet ole kovin edistynyt. Jokainen meistä saa joskus vähän enemmän huomiota kuin muut eikä tietenkään silloin osaa valittaa, mutta lahjakaskin kadottaa aallon tai tipahtaa sen harjalta aallonpohjalle, jos hän joutuu puuhaamaan koko ajan omiaan.

Tosin on pakko ltunnustaa, että ohjaajalla olisi varmasti ollut enemmän aikaa minulle ja saksantytöille, jos me emme olisi ryhtyneet niin innokkaasti hommiin heti mereen päästyämme, että ajauduimme huomaamattamme melko kauas hänen ja muun ryhmän läheisyydestä. Sellaisetkin oppilaat ovat rasittavia ratsastuskoulussa: menevät vain ja tekevät eivätkä jää kuuntelemaan ohjeita tai seuraamaan opettajaa.

Minä, saksantytöt ja venezuelalainen surffiopettaja onnistuneen päivän lopussa. Polvet mustelmilla ja surffilaudalta useamman kerran turpiin saaneena on silti helppo hymyillä. Lisää tätä!

Itse surffauskokemuksesta tulossa juttua Smartumin blogiin jo tällä viikolla! Käy katsomassa aikaisemmatkin kirjoitukset http://smartumstage.fi/kirjoittajat/anniina-paalanen

4 kommenttia:

  1. Luonnollisesti se on rahakysymys.
    On kuitenkin selvää, ettei ryhmätunti voi loputtomiin olla kenenkään yksityistunti.

    Yksilölle on tietysti kiva, että hän saa eriytettyä tukea ja huomiota ja opettaja osaa sitä hänelle antaa. Peruskoulussa tämä mielestäni pitääkin hyväksyä, koska siellä on käytössä avustajia ja henkilökuntaa. Lakikin on kaiken taustalla. Sen sijaan kuka pelastaisi ratsastuskoulun opetusryhmän siltä erityisoppilaalta, joka luulee, että opettajan tehtävä on eriyttää koko tunnin ajan juuri hänen ratsastuksenoppimistaan ja unohtaa ne kaikki muut oppilaat? Vai onko olemassa perustavanlaatuinen oikeus seisoa keskellä kenttää, kun ei uskalla vaikkapa laukata ja olettaa, että opettaja siinä sitten rohkaisee. Ja jos ei rohkaise, opettaja haukutaan huonoksi.

    Meni ehkä vähän kärjistykseksi, mutta joskus ratsastuksenopettajilta odotetaan mahdottomia.

    VastaaPoista
  2. Vuonna 93/94 kun olin neljäsluokkalainen ratsastuskoulussa, opettaja jututti yhden tunnin jälkeen isääni ja kehotti ystävällisesti siirtymään tasoa helpompaan ryhmään. Otin ajatuksen aika vastahakoisesti, mutta jopa siinä iässä tajusin että olihan se laukkaaminen pelottanut ja jäänyt usein epäonnistuneisiin kiitoraviyrityksiin. Niinpä sovittiin että kokeillaan toista ryhmää.
    Tuo helpompi ryhmä oli todennäköisesti pitkän harrastuksen pelastus, koska oli ihanaa painella menemään poneilla vähän pienempien tyttöjen kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kun kerroit tämän. Juuri tämä olisi hyvä. Viisas opettaja ja viisas isä, kun olivat näin päätelleet ja ihana, että sait jatkoajan ratsastuksellesi! Eihän se nyt koskaan kivaa ole, jos pelottaa.

      Eräs ratsastuksenopettaja muuten sanoi, että pahimpia ovat ne kentänlaidan ratsastajavanhemmat, jotka ovat täysin verrattavissa jääkiekkokaukalon laidalta valmentaviin vanhempiin: eivät usko, että lasta ei kiinnosta tai lasta pelottaa, vaan syyttävät valmentajaa lapsensa dissaamisesta ja muiden suosimisesta.

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...