perjantai 5. helmikuuta 2016

Ongelmapuoliso

Toisin kuin monet kuvittelevat, kukaan ei synny ongelmapuolisona. Ongelmakäyttäytyminen on aina seurausta kaltoinkohtelusta sekä ymmärryksen tai puhtaasti tiedon puutteesta. Vain erittäin harvoin taustalla on aikaisempi trauma puolison edellisestä elämästä; ihminen ei yleensä hakeudu toisessa suhteessaan hevosihmisen seuraan, jos ensimmäinen kerta on ollut kohtalokas.

Ensin on syytä määritellä, mistä ongelmapuolison tunnistaa. Useimmille hevosihmisille juuri tämä on vaikea asia. Läheskään kaikki ongelmapuolisot eivät ole ongelmapuolisoita. Ongelmiksi kutsutaan turhan helposti piirteitä, jotka ovat ihmiselle täysin lajityypillisiä. Tällaisia ovat seurankaipuu, keskusteluntarve, yhteinen aika, läheisyys, seksuaalinen kanssakäyminen, läsnäolo ja muista asioista, kuin hevosista puhuminen. Nämä ovat ihan normaaleja asioita normaalissa parisuhteessa. Niitä ei ole syytä yrittää kitkeä pois. Mikäli tarpeet eivät tyydyty, seurauksena voi olla esimerkiksi riitoja, mökötystä, uhkailua, kiristystä, tiuskimista tai vastavuoroisesta laiminlyöntiä.

Ongelmapuolisodiagnoosit ovat lisääntyneet sitä mukaa, mitä enemmän hevosihmiset ovat vieraantuneet parisuhdetodellisuudesta. Voidaan toisaalta puhua myös itsekkyyden aikakaudesta: puoliso katsotaan statukseksi, joka jokaisella on oltava ja joka otetaan kuin urheiluväline sohvan alta käyttöön silloin, kun itse parhaaksi koetaan. Sitoutuminen elämänmittaiseen kanssakäymiseen on monelle yhä enenevässä määrin vaikeaa. Ei haluta huomata, että parisuhteessa pitää joustaa. Puolisoa ei voi hakea kuin karkkikaupan hyllyltä ja olettaa sen täyttävän kaikki omat tarpeet silloin, kuin se itselle parhaiten sopii. Puolisolle on annettava omastaan. Puolisolle pitää näyttää, että hän on tärkeä.

Joskus kyseessä toki voi olla ihan oikeaa ongelmakäyttäytymistä, mutta se on yleensä suhteen aikana aiheutettua. Esimerkiksi jos puoliso jätetään jo heti suhteen alkuvaiheessa pitkiksi ajoiksi yksin, puoliso keksii helposti itselleen ei-toivottavaa korviketekemistä. Toisin kuin esimerkiksi koiranpentujen kanssa, parisuhteessa siedättämisen ei ole tarkoitus johtaa siihen, että puoliso viettää kaikki illat yksikseen. Moni hevosihminen toimii puolisonsa kanssa hyvin epäloogisesti: ensin aikaa vietetään yhdessä enemmän ja lopulta ei enää ollenkaan. Yksinäisyyteen siedättämisen yrittäminen ei poista puolison seurankaipuuta. Puoliso on useimmiten sosiaalinen eläin, jolle ei riitä vain yhteinen jääkaappi ja asuntolaina.

Ongelmapuoliso on useimmiten amatöörien puuhastelun tulosta. Pitkään jatkuneen kaltoinkohtelun lopputulos on yleensä puolisosta luopuminen. Mutta jos hevosihminen ei ole valmis muuttamaan omaa käytöstään ja tapaansa olla parisuhteessa, seuraavastakin puolisosta tulee alun kuherruskuukauden jälkeen ongelmapuoliso. Amatöörille sopiikin parhaiten kumppaniksi toinen hevosihminen. Niitä kuitenkin on valitettavan vähän saatavilla.

Sen jälkeen kun hevosihminen on kyllästynyt yrittämään omaa parisuhdetta, hän saattaa erehtyä luulemaan, että puolison lainaaminen joltain toiselta on helpompaa. Asiantuntijat suosittelevat, että vaikka lainaamista on aina tapahtunut, ei sen olisi hyvä kasvaa kovin laajaksi ilmiöksi. Hyvin harva ihminen haluaa tarjota puolisoaan lainaksi, vaikka hänellä ei itse olisi tälle mitään käyttöä. Moni hyvä puoliso menee valitettavasti tällä tavalla kotinurkissa ihan hukkaan. Monesta ongelmasta voisi toisenlaisella käsittelyllä tulla toisen helmi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...