perjantai 8. tammikuuta 2016

Kunnianosoitus miehille, jotka ovat valinneet hevosnaisen


Tallikaverini Mona Liukkosen harras toive toteutui viime kesänä, kun hänen valtava boulognenhevosensa Didi varsoi orivarsan. Onnensa kukkuloilla oleva kahden hevosen omistaja valmistautui kuitenkin koko syksyn ajan väistämättömään: varsan vieroituksen jälkeen olisi Didin aika päästä ikivihreille laitumille.

Oman hevosen pois laittaminen on aina raskasta. Suruun ei sivullisten ole aina helppo päästä käsiksi, mutta vaikeina hetkinä me saamme toivottavasti aina rutkasti tukea läheisistämme. Vuoden vaihteessa Mona jakoi Facebookissa koskettavan päivityksen aiheesta, josta jokainen hevosnainen aina välillä kaipaa muistutusta.

"Monesta asiasta pidetään hiljainen hetki aina silloin tällöin: On hiljainen hetki mm. ilmastonmuutokselle, sähkönkulutukselle ja kemikaalien käytölle jne… Itse haluaisin pitää hiljaisen hetken niille miehille, jotka ovat valinneet puolisokseen hevosnaisen.

Tajusin tämän ehkä kaikista konkreettisemmin eilen, kun oma puolisko kesken lätkämatsin toteaa, että onpa rentoutunut olo, kun tietää että varsalla on loimi päällä, lämmin ja kaikki hyvin.

Hevosia ei hallita voimalla, vaan mielellä, mutta joskus on tilanteita, johon vähän voimaakin tarvitaan. Näitä voivat olla esim. kipeän hevosen aloillaan pitäminen hoitotoimenpiteessä tai nuoren hevosen ensilastaus, ensiloimitus tai joku muu vastaava tilanne. Silloin tämä hevosnaisen itselleen valinnut mies yleensä löytää itsensä sieltä riimunnarun päästä, jonka toisessa päässä on villiintynyt hevonen, pitämässä yli 800 kiloisen ison hevosen jalkaa tai muuta vastaavaa… ja sen lisäksi korvaan tulee noin kaksisataa ohjetta miten nyt TULISI toimia, noin niin kuin teoriassa.

Tänään, kun mietin mitä kaikkea se hevosnaisen mies joutuu kokemaan, niin lupaan koko ensi vuoden olla valittamatta siitä, että vihaan jääkiekkoa. Lupaan tästä eteenpäin tarpeen vaatiessa katsoa ihan jokaikisen matsin valittamatta siitä, miten tylsää se on ja ehkä vaikka vähän Formulaakin päälle jamitänäitänyton. Ihan vaan sen takia, että se hevosnaisen mies eilen kesken lätkämatsin mietti, että onhan sillä varsalla (joka mm. toissapäivänä ruhjoi sen miehen nilkan) kaikki varmasti hyvin."


Kuvat: Tarja Öster

4 kommenttia:

  1. Asiaa ! :) Kävin lukemassa muitakin postauksiasi, oikein mielenkiintoisia :) Lisäsin lukulistalleni.
    Tervetuloa tutustumaan myös blogiin:
    http://amerikanbulldogginero.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Hui kamala... Kävin aiemmin tallilla jolla kyseinen Didi oli ennen myyntiä, tähän blogiin ja tekstiin törmäsin ihan sattumalta. Hienon varsan on tamma saanut, mutta voitkohan kertoa miksi kuoppaan? Eihän Didi vielä kovin vanhakaan tainnut olla...

    VastaaPoista
  3. Hei Veera! Didille tuli jo kasvuvaiheen loppupuolella isoille hevosille tyypillisiä jalkavaivoja. Näihin koitettiin kovasti etsiä ratkaisuja useiden eri lääkäreiden ja hevosammattilaisten voimin, mutta valitettavasti tässä tapauksessa parantavaa keinoa ei löytynyt. Didi oli taivaslaitumille laukatessaan kääntynyt 10- vuotiaaksi, joten ikävästä tilanteesta huolimatta saimme kuitenkin onneksi kulkea melkein 5- vuotta yhdessä.
    Ystävällisin terkuin,
    Mona

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...