Kootut selitykset
Sunnuntaina Espoossa pyrytti lunta. Asumme sellaisessa paikassa, että meiltä on parin korttelin matka lähimmälle bussipysäkille. Se on alueen viimeinen pysäkki, joten sen taakse jäävät korttelit aurataan sitten kun jaksetaan. Se on melko lailla syvältä. Kun sellaisena päivänä lähtee lenkille, joutuu tarpomaan hangessa.
En yleensä lenkkeile ja ratsasta samana päivänä. Sitä paitsi lumessa juokseminen on ihan pirun raskasta. Minun tuurillani ajoitin sunnuntailenkkini siten, että aurausauto kolisteli minua vastaan ja lumipyrykin loppui vasta kotiportilla. 6,5 km taittui lähes 15 minuuttia hitaammin kuin normaalisti.
Kun sitten illalla lähdin estetunnille, olin jo pukeutuessani rättivasynyt. Olen ratsastanut niin monenlaisessa fyysisessä tilassa, että tavallaan aavistelin jo etukäteen, mitä tuleman pitää. Nimittäin normaaliakin paskempaa ratsastusta. Että jossain vaiheessa kroppa vain tilttaa.
On olemassa muutamia syy-seuraussuhteita, jotka ratsastuksessa näkyvät selvästi. Kun olosuhteiden pakosta joutuu ratsastamaan ei-optimaalisissa sielun tai ruumiin voimissa, kiukuttaa pakottaa selittelyn jälkeen itsensä toteamaan, että paska ratsastus on kuitenkin aina pelkkää selittelyä. Vaikka selitys olisi miten hyvä. Tunnetko nämä?
Et ole syönyt
Et muista rataa etkä ymmärrä annettuja tehtäviä.
Olet fyysisesti poikki
Pää ehkä toimii, mutta jos olet huonossa kunnossa tai maitohapoilla itse, et jaksa ratsastaa, vaan lähinnä matkustat hevosella.
Olet nukkunut kaksi tuntia
Toivottavasti ei tarvitse muuta kuin matkustaa hevosella, eli voit mennä maastoon. Olo on kuin ratsastaisit humalassa, mitä toivottavasti et ole.
Olet synnyttänyt hiljattain
Olethan muistanut käydä varavarapissalla?
Työt/elämä stressaavat
Et halua vastaanottaa kritiikkiä ratsastuksestasi. Kaikki haluavat vain kiusata sinua ohjeillaan eikä kukaan ymmärrä sinua ja tavoitteitasi.
Sinulla on krapula
Fiilis voi olla rento ja peloton, mutta muuten tässä tilassa yhdistyy yleensä kaikki yllämainitut.
*********************
Selityksistä lisää voi lukea Petra Palomäen blogista
http://petrapalomaki.blogspot.fi/2016/01/ratsastajan-kehon-parantaminen.html
En yleensä lenkkeile ja ratsasta samana päivänä. Sitä paitsi lumessa juokseminen on ihan pirun raskasta. Minun tuurillani ajoitin sunnuntailenkkini siten, että aurausauto kolisteli minua vastaan ja lumipyrykin loppui vasta kotiportilla. 6,5 km taittui lähes 15 minuuttia hitaammin kuin normaalisti.
 |
| (c) Zelda Rantala |
On olemassa muutamia syy-seuraussuhteita, jotka ratsastuksessa näkyvät selvästi. Kun olosuhteiden pakosta joutuu ratsastamaan ei-optimaalisissa sielun tai ruumiin voimissa, kiukuttaa pakottaa selittelyn jälkeen itsensä toteamaan, että paska ratsastus on kuitenkin aina pelkkää selittelyä. Vaikka selitys olisi miten hyvä. Tunnetko nämä?
Et ole syönyt
Et muista rataa etkä ymmärrä annettuja tehtäviä.
Olet fyysisesti poikki
Pää ehkä toimii, mutta jos olet huonossa kunnossa tai maitohapoilla itse, et jaksa ratsastaa, vaan lähinnä matkustat hevosella.
Olet nukkunut kaksi tuntia
Toivottavasti ei tarvitse muuta kuin matkustaa hevosella, eli voit mennä maastoon. Olo on kuin ratsastaisit humalassa, mitä toivottavasti et ole.
Olet synnyttänyt hiljattain
Olethan muistanut käydä varavarapissalla?
Työt/elämä stressaavat
Et halua vastaanottaa kritiikkiä ratsastuksestasi. Kaikki haluavat vain kiusata sinua ohjeillaan eikä kukaan ymmärrä sinua ja tavoitteitasi.
Sinulla on krapula
Fiilis voi olla rento ja peloton, mutta muuten tässä tilassa yhdistyy yleensä kaikki yllämainitut.
*********************
Selityksistä lisää voi lukea Petra Palomäen blogista
http://petrapalomaki.blogspot.fi/2016/01/ratsastajan-kehon-parantaminen.html
Yhden kerran olen mennyt tallikisat (lievässä) krapulassa. Kyllä, kaikki tässä mainitut yhdistyivät. Tyytymättömiä olivat minä, hevonen ja tuomari, joista onneksi vain kaksi ensimmäistä kiukuttelivat ja tuomaria vain nauratti... :D
VastaaPoistaToi darraratsastus on kyllä pahinta ja parasta ikinä. Siis muutaman kerran kisoissa ei ole mennyt niin kivasti (vaikka voisi luulla niin, kun edellisenä iltana oli niiiin kivaa) mutta yleisesti sellainen hömppäily on paras tapa unohtaa huono olo!
VastaaPoistaAllekirjoitan. Aina on kankkunen jäänyt maastolenkin varrelle.
PoistaOlin kerran jetlagissa estetunnilla enkä muistanut rataa sitten millään. Aivot oli ihan jäässä.:)
VastaaPoistaSitä en ookkaan kokeillut. Paitsi että New Yorkin lennon jälkeen oli kyllä vuorokausirytmi sekaisin. Meninkin vain maastoon...
PoistaHah, kuulostaa tutulta ;) Mulla on hyvä nyt tuo aktiivisuusranneke, joka kertoo päivän askeleet. Ihmettelen joskus sunnuntai-iltana suursiivouksen, tallipäivän, ratsastuksen ja hiihtämisen jälkeen, kun en enää jaksaisi mitään... Sitten, kun katson ranneketta, niin totean, että ei ihme, kun askeleet on tuplat verrattuna arkipäivään :P Nykyään siis iltaisin katson lukeman ja annan itselleni luvan istua sohvalle, enkä enää ryntäile mihinkään, jotta mehuja on vielä muillekin viikon päiville. Onneksi ratsastus on nykyään sitä puskailua ja kun käydään veljentytön kanssa hevostelemassa, niin itse ei ole pakko joka kerta kivuta selkään, voi vaan antaa niitä ohjeita toiselle ;) Nuorempana kyllä ratsastus oli ainoa laji, mikä vei kaikki muut ajatukset mennessään, kun selässä piti keskittyä täysillä, nykyään sekään ei ole niin justiinsa :P
VastaaPoistaAskelmittari on kyllä hyvä. Omani hajosi viime keväänä enkä ole saanut ostettua uutta. Kännykässä minulla kyllä on askelmittari, mutta se saattaa näyttää illalla 700 askelta, koska en oikeasti kävele sen kanssa minnekään! Siirrän sen aamulla yläkerrasta alakertaan, sitten autoon, sitten työpöydälle ja loppupäivästä sama kaava uudelleen. :D Kyllä minä liikun siinä välissä paljonkin, mutta kännykkä pysyy paikallaan.
PoistaKamalinta minusta muuten oli lasten vauva-aikana se ratsastaminen lyhyiden yöunien jälkeen.