sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Kommentti: Amatöörien turhaa höpinää

Katja kirjoitti analyysin siitä, miksi Apassionata on niin kovin suosittu. Hän on eittämättä aivan oikeassa. Apassionata on helppo ja viihdyttävä esitys seurata ja siitä tulee koko perhe hyvälle mielelle. Tiedän. Olen ollut siellä kahdesti.

Olen viime aikoina miettinyt sitäkin, miksi tykkään niin kovasti lukea brittilehti Horse&Rideria. Periaatteessa kai pitäisi kannattaa kotimaisia lehtiä, mutta kun kotimaiset hevoslehdet eivät koskaan kirjoita ihan tavallisille hevosihmisille. Niistä kyllä voi lukea huippuratsastajien kuulumisista, elämyslomista ulkomaille, eläinlääkärijuttuja ja Ratsastajainliiton valmennusasiaa. Niistä silti puuttuu ihan tavallisen harrastajan näkökulma, hevosväen mielipiteet, rento meininki ja treeniohjeet itseharjoitteluun.

Ei. Meille hyvää ratsastusta on vain se, mitä ammattiratsastajat tarjoavat. Oikea mielipide harrastamiseen kysytään ainoastaan ammattilaiselta. Mitään muuta toimintaa ei voi näyttää julkisesti ja muusta ei voi kirjoittaa painettuun mediaan. Ikävistä asioista ei voi tietenkään kirjoittaa, koska jos jotain painaa lehteen, tulee mukana myös vastuu siitä, että muka kannatettaisiin ikäviä asioita. Jos annetaan treeniohjeita, se tarkoittaisi, että kannustetaan jättämään valmennukset väliin. Muistutetaan kyllä, että käytä kypärää ja ehkä haastatellaan jotakuta, joka loukkaantui kypärättä ratsastaessaan, mutta vähän moralisoivasti. Että ei olisi pitänyt ratsastaa niin tai näin ja nyt kovasti kaduttaa. Olipa tyhmä tyyppi. Oppikaa, ihmiset, oppikaa.

Blogit eivät tietysti ole hevoslehtien rinnalla kuin naurettavaa amatöörien höpinää. Ja aina vain kauemmaksi lehdet ja blogit koko ajan kulkeutuvat toisistaan. Kuitenkin hevoslehtiä yhdistetään samaan aikaan kun blogien määrä lisääntyy koko ajan.

On se jännä. Ei se varmaan kuitenkaan mitään merkitse?

Kun kirjeeni julkaistiin Horse&Riderissa, sain kiitokseksi 200 punnan nahkasaappaat. Kilpailuja ja arvontoja lehti on joka kerta pullollaan. Suomessa arvontoja järjestävät lähinnä blogit. 

7 kommenttia:

  1. Veikkaisin että Suomessa ku yritetään yhä nostaa hevosurheilun (ratsastuksen) arvostusta, on lehdissäkin katsottu että pitää antaa ammattimainen kuva lajista. Ettei se ole vaan jotain naisten ja pikkutyttöjen puuhastelua! :D Sitten siinä unohdetaan samalla monta muuta näkökulmaa lajiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, unohdetaan se naisten ja pikkutyttöjen puuhastelu. ;)

      Poista
    2. Siinäpä se. Kun päätetään olla niin hirvittävän vakavastiotettavia, että unohdetaan ottaa rennosti, päädytään lopulta vähän naurunalaisiksi. Ja tämä tietysti pätee kaikkeen kirjoittamiseen, tuli se sitten blogiin tai lehteen.

      Poista
  2. Totta puhut, nuo brittiläiset hevoslehdet ovat ihan parhaita! Ihan oikeasti maanläheisiä tavisharrastajan juttuja. :)
    Ensi viikonloppuna menen ekaa kertaa Apassionataan. Hyvänä syynä 9-vuotias, puoli vuotta ratsastanut tytärpuoli, mutta niin minä kuin avomiehenikin odotamme kyllä innolla tuota Show'ta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ratsastuskulttuuri eroaa tietysti aika paljon suomalaisesta. Mehän käymme tosi aktiivisesti valmennuksissa ja jos ei ole omaa hevosta, ratsastamme lähes aina ohjauksessa. Silti toivoisi, ettei kaikki aina keskittyisi siihen omalla hevosella kilpailemiseen.

      Poista
  3. Välikommentti: Horse&Rider on aivan eri tasolla Suomen lehdykkeiden kanssa! Olen niin onnellinen, kun Ypäjän Salesta löytyy tämäkin julkaisu... :D Ei meillä Lahden seudulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Ei sitä joka kaupasta löydä. Esimerkiksi Espoossa sitä ei saa Prismoista. Kannelmäen Prismasta joulun alla ostin ja sitten sain ilokseni joululahjaksi kestotilauksen.

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...