Apassionata 2016

Meillä oli koko viikon ajan jännitystä ilmassa siinä, pääsemmekö katsomaan Apassionataa. Espoossa jylläsi vatsatautikierre, joka saapui tietysti alkuviikosta meillekin. Jännäsimme ihan viime metreille saakka. Alkuviikosta lohduton tytär oli lopulta onnensa kukkuloilla, kun kaikkien vaikeuksien jälkeen pääsimme odotetulle tyttöjen reissulle. Niin olin tietysti minäkin. Onhan se nyt ihan eri juttu tehdä asioita kaksistaan kuin koko perheenä. Laitettiin tukatkin nätisti.

Täydellinen kumarrus. Tämä vasemmanpuoleinen kumarsi sitä syvemmin, mitä enemmin yleisö taputti. Ei meinannut malttaa nousta ylös!

Vaikka Apassionata on koko perheen tapahtuma ja sadunomainen kerronta valloittavaa, kaksi tuntia on kuusi vuotta täyttävälle aika pitkä aika istua aloillaan, väliajasta huolimatta. Pieni tyttö pyöri penkillään kuin väkkärä ja alkoi hyvissä ajoin ennen puoliaikaa kysellä, kuinka kauan on aikaa "välitaukoon". Tätä tietoa on itse asiassa aika vaikea löytää Apassionatan sivuilta, joten sanottakoon se tässä: ensimmäinen puoliaika kestää tunnin ja sitä seuraa 25 minuutin väliaika. Toinen puoliaika kestää 45 minuuttia. Kaiken kaikkiaan esitys kestää 2,5 tuntia.

Keijuja ja poneja. Juuri sitä, mitä pikkutytöt kaipaavat. Ja vähän isommatkin. 

Tänä vuonna ainakin minulta jäi tarina hiukan taka-alalle. Tytär oli kyllä koko ajan kartalla siitä, että sadussa tyttö etsii peilistä siskoaan. Peilin palaset saatiin kasaan ja peilistä saattoi löytää todellisen minänsä. Kaikki sisarteemat ovat tietysti kovaa kamaa Frozen-sukupolvelle. Olen muuten melko lailla kyllästynyt siihen, että Let it go´n laulajan täytyy HUUTAA SE LET IT GO! Toiveeni Disneyn elokuvantekijöille on se, että jatkossa suosikkilaulut lauletaan kauniisti ja hiljaa.

Kiintiöaasi on paras. Se vain on.

"Ei tää ollut ennen näin pelottava", tytär kommentoi. Kieltämättä eeppinen musiikki toi pimeyden lasermiekkaratsastajiin melko lailla jännittävän säväyksen.

Hevosen selässä seisten esitettyjä estehyppyjä ei mahdutettu tähän esitykseen ollenkaan, sen sijaan laukkaavan hevosen selässä tehtyjä temppuja katseltiin kahteenkin otteeseen. Tässä vaiheessa tytär esitti minulle moittivan, mutta oikeutetun kysymyksen: "Äiti, miksi sä et kuvaa noita tyttöratsastajia ollenkaan, ainoastaan noita poikia?"

Hupsis, niin jäi äiti kiinni itse teosta! Tytär ymmärtänee sitten joskus, miksi äiti toimi näin. Sitä odotellessa äiti otti loppuesityksen ajan hanakammin kuvia tyttären suosikkijutuista, ikään kuin hyvitykseksi.

Se on tyttö.

Huomenna sunnuntaina 31.1.2016 näytökset Hartwall Areenalla klo 13.00 ja 18.00. Molempiin näytöksiin on vielä saatavilla lippuja.
Lippujen hinnat alk. 59,50€. Alle 12-vuotiaan puoleen hintaan ja alle 3-vuotiaat sylissä maksutta. Osta liput täältä