keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Varo! Pakolainen vie sinulta hevosen!

Ei saisi sanoa, että ihmiset ovat tyhmiä. Ihmiset kuitenkin ovat.

Esimerkiksi se henkilö on, joka kirjoitti hevostalli.netissä, että pakolaistulva madaltaa ostovoimaa ja estää häntä harrastamasta ratsastusta. Kohta kuulemma kaikki ovat työttömiä, koska irakilaiset pakolaismiehet polkevat palkat alas, vaikka eivät edes halua tehdä töitä. Tästä syystä hänellä ei ole enää varaa osallistua kisoihin.

Yritän ajatella, että teksti oli provokaatiomielessä kirjoitettu. En löytänyt tekstiä enää tähän likitettäväksi, mutta ehkä ihan hyvä niin. Aivopierut - niin keksityt kuin todellisetkin - on syytä poistaa, ennen kuin joku vetää niistä turhan stydit imut. Ei todellakaan ole maahanmuuttajan vika, että joku kantaväestöön kuuluva on kykenemätön tienaamaan itselleen palkkaa, joka mahdollistaisi kaiken kivan tekemisen. Meistä kellään ole varaa tehdä kaikkea, mitä haluaisimme tehdä.

Mutta että pakolaiset olisivat syynä siihen, että kansallisten kilpailuiden lähtömaksut nousevat... Joku oli kirjoittanut tekstin perään, että ovatko pakolaiset syynä siihen, että sinä olet tyhmä? Kommentoija olisin voinut olla minä.

Mielessä kävi ajatus, että kirjoittaja varmaan haaveilee muutosta ulkomaille hevoshommiin, kun Suomessa kaikki on niin kallista ja ikävää. Hän ei varmaan kyllä itse ajattelisi silloin olevansa elintasopakolainen. Sitä paitsi jokainen minimipalkalla hevoshommiin suostuva niin Suomessa kuin ulkomaillakin painaa palkkoja alas niiltä, jotka yrittävät palkallaan elättää itsensä lisäksi myös perhettään.

Mutta eihän siitä pitä puhua. Pitää haukkua pakolaista. Pakolainen tulee ja haluaa mättää meidän paskat. Pakolainen haluaa lämmittää paskalla kotinsa ja valtio aikoo sen sallia. Pakolainen haluaa kisata kansallisia esteitä toimeentulotuen turvin. Hän ei osaa kieltä, mutta hän vie sinulta kaiken: hoitohevosen, ratsastustunnin, kodin lämmityksen ja viimeisetkin älynrippeet.


maanantai 28. syyskuuta 2015

Kesäihottumavitsaus

Ensimmäinen merkki kesäihottumasta: harja alkaa lähteä.

Se alkaa salakavalasti jossain vaiheessa ja pahenee vuosi vuodelta. Syntymekanismia ei tiedetä, mutta yleisempää se on alkuperäisroduilla kuin jalostetuilla. Toisille auttaa rasvat, useammat tarvitsevat loimituksen maaliskuusta lokakuuhun saakka. Ja tähän ei käytetä mitään zeebrahuppua vaan ihan tiivistä reiätöntä kangasta. Ne ovat useiden satojen eurojen investointeja.

Kesäihottuman hoito vaatii aikaa ja vaivaa. Hevoselle se on viheliäinen sairaus, jonka ei toivota jalostuksessa siirtyvän eteenpäin. Hevoskauppoja tehdessä se vaikuttaa alentavasti hevosen hintaan. Pahimmillaan se voi estää hevosen käytön kesäkuukausien aikana. Silloin voidaan kyllä syystäkin miettiä, olisiko hevosen paikka jo taivaslaitumilla. Moni jättää hevoskaupat tekemättä kesäihottuman takia etenkin, jos ovat ihottumahevosta joskus hoitaneet.

Öljyä, rasvoja, aikaa ja lisää aikaa saadaan kulumaan, kun hevosen oloa pyritään helpottamaan kesäkuukausien aikana. Hyvästi laidunnus ja helppo elämä - tervetuloa pimeät karsinat ja D-vitamiinilisät vuoden ympäri. Toiset saavat helpotusta ravinnosta, mutta jokavuotinen uuden kokeileminen käy sekä omistajan kärsivällisyydelle että lompakolle. Kunpa joku sanoisi, mikä olisi se yksiselitteinen konsti ja autuaaksitekevä niksi!

Joskus hoitaminen on sen arvoista, aina se ei ole. Meillä näyttäisi täällä kotona olevan meneillään jonkunlainen kesäihottuma. Tämä on kuitenkin tyypillisistä oireistaan riippumatta helppo hoidettava: pojalle sanotaan vastedes, ettei Rastaponin harjasta saa enää ottaa kiinni.

Lue lisää: Kiusallinen kesäihottuma on hoidettavissa (SKHL 2/2007)

Häntää ei ole hinkattu auki.

Kylkiä on päästy hankaamaan. Tässä näkyy myös hiukan hankaamista hännäntyvestä.

Joskus (karva)peite kärsii.



perjantai 25. syyskuuta 2015

Jännitystä keski-ikäiseen elämään

Pienten lasten vanhemmilta pitäisi kieltää eroaminen, kirjoitti Helena Salakka muutama vuosi sitten Etelä-Suomen Sanomissa. Pienten lasten vanhemmilta pitäisi tämän lisäksi kieltää monta muutakin asiaa. On nimittäin niin, että perhe-elämä on usein aika tylsää. Se altistaa houkutuksille.

Yksi tärkeä juttu olisi kieltää pienten lasten vanhempia käymästä luokkakokouksissa tai muissa illanistujaisissa, joissa he ehtivät tavata kaikkia vanhoja suoloja. Vähän rupsahtanutkin teiniprinssi tai yläasteen kuningatar alkaa nousuhumalassa tuntua hirveän hyvältä idealta. Ja kun sitten vielä ihan tosissaan janottaa, niin tuhoahan siitä syntyy. Firman pikkujoulut voivat olla paholaisesta nekin.

Jos sinulla siis on pieniä lapsia tai muuten vain tylsää, skippaa suosiolla kaikki illanistujaiset ja suuntaa jonkun extreme-harrastuksen pariin. Kokeile kenttäratsastusta. Anna kuolemanpelon ja neljänkympin kriisin vyöryä päälle selvinpäin niin, että nautit yksin omasta ja hevosesi seurasta! Aviomiehen ei tarvitse murehtia siitä, että rouva hakeutuisi vieraiden miesten seuraan; miehet kun on kaikki jo korjattu talteen tai ovat alunperinkin kokoontuneet esteratsastuksen parissa.

Palaat kotiin virkistyneenä. Käyt suihkussa ja rojahdat sohvalle. Elämä maistuu taas vähän paremmin. Laitetaanko huomenna jauhelihakastiketta vai nakkikastiketta?



torstai 24. syyskuuta 2015

Arvaa ämpärin sisältö ja voita HIHS-liput lauantaille

Yhteistyössä Fortum

Fortum kehitti alkuvuodesta HorsePower- konseptin ja alkoi käyttää hevosenlantaa sähkön- ja lämmöntuotannossa. Ensimmäisen kerran lanta alkoi palaa Järvenpää voimalaitoksella kesäkuussa. Toden teolla toimiin päästiin nyt syyskuussa, kun toinen koetoimintajakso käynnistyi. Lannan hyödyntäminen energiaksi ei ole enää Suomessakaan utopiaa vaan tulevaisuutta.

www.fortum.fi/horsepower
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tallien murheet lannan jatkokäsittelystä ovat tästä eteenpäin historiaa: ei enää väsyttäviä työtunteja lannan loppusijoituksen eteen! Fortum tuo tallille kuivikkeen ja kuskaa samaan syssyyn lannan pois. Tallityöntekijän tehtävät kutistuvat karsinoiden siivoamiseen ja kuivittamiseen.

Fortum HorsePower on nyt pilottivaiheessa ja mukaan kakkatalkoisiin on lähtenyt Uudeltamaalta jo yli 1000 hevosta. Tallinpitäjiä kiehtoo Fortum HorsePower-konseptissa erityisesti helppous ja edullisuus: kuivike on pitänyt joka tapauksessa ostaa ja nyt kun lannan jatkokäsittely sisältyy kuivikkeen ostohintaan, tallinpitäjältä vapautuu työtunteja muihin tehtäviin.

Fortum on mukana Helsinki International Porsche Horse Show'ssa ja hyödyntää tallialueen kuivikelannan. Osastolla 3b voi tutustua Fortum HorsePower -konseptiin koko HIHS-viikon ajan. Fortum tarjoaa HIHS-kävijöille myös lukittavia kaappeja, joihin voi jättää kännykän tai kameran turvallisin mielin latautumaan. Samalla voi käydä päivittämässä tietonsa lannan hyötykäytöstä.

Osallistumalla alla olevaan kilpailuun, voit voittaa Fortumin lahjoittaman kahden lipun lippupaketin lauantaipäivälle 24.10.2015. Klo 11.00 alkavassa näytöksessä pääset näkemään niin kouluratsastusta (International Kür Final), esteratsastusta (Grand Prix Helsinki 160cm) kuin nauttimaan Avantagarde Horses & Dance -tulishow'sta. Tämä on ehdottomasti se halutuin lippupaketti voittaa! Palkinnon arvo on 170€. Lisää ohjelmasta täällä.

Lippupaketti arvotaan kaikkien niiden kesken, jotka ovat arvanneet oikein kuvassa näkyvän ämpärin sisällön. Sisältö liittyy olennaisesti Fortum HorsePower-konseptiin. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 27.9.2015 klo 22.00 asti.

Onko tämä kuivattua hevosenlantaa, poltettua hevosenlantaa vai puukuiviketta?

EDIT! 27.9.2015 klo 22.25
Kilpailu on päättynyt. Isot kiitokset kaikille 297 osallistuneelle!
Ämpärissä on kuivattua hevosenlantaa. Sen arvasi oikein 41,4% vastanneista.
Monet tulkitsivat tavaran puukuivikkeeksi ja kyllähän tavara hiukan muistuttaakin puupelleteistä syntyvää karsinapatjaa. Poltettu hevosenlanta sen sijaan olisi pelkkä kasa tuhkaa.
Onnea Oona Kuusistolle lippupaketin voitosta!


keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Pelinrakentaja



Kirjoituksissani monesti esillä ollut Herra Herkkä Macho, aka Herkkis, on edesmenneen Tinttini siskonpoika. Se on englantilainen täysiverinen ja monen mielestä rotunsa tyypillinen edustaja niin hyvässä kuin pahassa. Olen ollut todella onnellinen saadessani ratsastaa sitä koko viime talven. Kun verrataan vuoden takaiseen, se tuntuu jotenkin aikuistuneen. Ei siitä nyt ihan luottoratsua saa vieläkään, mutta minulla on alkanut sujua sen kanssa. Tärkeää oli, että ymmärsin alkaa vähän pelata sen kanssa.

Minunlaiseni ratsastajat, jotka eivät aina osaa olla riittävän pehmeitä ja ajoituksissaan täydellisiä, joutuvat korvaamaan ratsastukselliset puutteet entistä tarkemmalla pelinrakentamisella. Täykkärin kanssa ei kannata jäädä riitelemään. Kun se on tyytyväinen, se suorittaakin sitten pirun hyvin. Jos se ehtii hermostua ratsastajan rävellyksestä, se jumittaa ja poikittaa. Jos vieläkin hinkataan, se voi yrittää pysähtyä ja pukittaa. Se sanoo suoraan, että puhu suomea!

Vaikka ratsastuskoulussa usein määrätään tehtävä, jota kaikki alkavat tehdä, minä en välttämättä ala Herkkiksen kanssa suorittaa tehtävää heti sellaisenaan.  Jos Herkkis on jännällä tuulella, pilkon tehtävän ensin osiin. Tällä tavoin minunkinlaiseni hidas sankari onnistuu olemaan sähläämättä ja olematta epäjohdomukainen. Ja kestää satulassa.

Tehtävän pilkkomisen merkitys konkretisoituu päivinä, jolloin Herkkiksellä on alla useampi vapaapäivä. Herkkis voi olla samanaikaisesti tahmea, räjähtävä, taipuisa, nopea, jäykkä ja innokas. Ja se lukee ratsastajan taitoja nopeammin kuin ratsastaja sitä.

Otetaan vaikka seuraava tehtävä: tehdään ravivoltti kulmassa, tullaan siitä keskihalkaisijalle ja pohkeenväistössä uraa kohti. Uralle tultaessa nostetaan laukka. Yksinkertainen irrottava ja taivuttava tehtävä, jonka onnistuminen edellyttää hyvin läpimenneitä apuja. Herkkiksen ja monen muun hevosen mielestä tehtävä on helposti ennakoitavissa. Mutta eihän hevonen saa ennakoida tehtävää; sen pitää odottaa ratsastajaa ja ratsastajan ohjeita. Sen se tekee, jos avut ovat läpi.

Jos Herkkis on säpäkällä tuulella, minä saatan tehdä ensin pelkän voltin. Sitten teen pelkän väistön. Sitten teen ehkäpä pelkän voltin, mutta jatkankin suoraa uraa. Päätän tehdä laukannostoon kohtaan x enkä anna sen nostaa ennemmin enkä myöhemmin. Lopulta, kun hevonen kuuntelee minua ja olemme päässeet tehtävässä samalla aallonpituudelle, yhdistän nämä kaikki. Tehtävä tulee suoritettua hiukan pidempää reittiä, mutta voimme olla todennäköisemmin tyytyväisiä toisiime kuin jos olisimme yrittäneet kaikkea kerralla. Tavoite kuitenkin toteutuu ja vain sillä on oikeasti merkitystä.

Joinain päivinä kaikkea tätä pilkkomista ei vaadita, mutta se edellyttää yleensä sen, että olen itse istunut Herkkiksen selässä myös edellisenä päivänä. Sitä tapahtuu harvoin ja juuri ne hetket saa entisen hevosenomistajan haaveilemaan omasta hevosesta vielä enemmän.



maanantai 21. syyskuuta 2015

Asuntolaina-ahdistus


Asunnonvaihtoiloa laimentaa se, että asuntojen hintoja katsellessani vaistoan unelmieni hevosen laukkaavan koko ajan kauemmas ja kauemmas. Hädin tuskin näen enää sen hännänpäätä. "Hei-hei, hevonen. Nähdään seuraavassa elämässä!"

Me etsimme tällä hetkellä uutta asuntoa. Pankissa oli pakko täsmentää, että kyllä me haluamme tehdä muutakin kuin maksaa asuntolainaa. Kotikaupunkimme Espoo on kallis eikä meillä ole varaa asua kovin keskeisellä paikalla. Työpaikkoja emme ole onnistuneet järjestämään kätevän matkan päästä kotoa. Kulkemisiin tarvitsee tämän takia ja itse asiassa tästä huolimatta auton. Minullakin on työmatkaa lähes 40 km.

Se summa, mikä pääkaupunkiseudulla laitetaan rivitaloneliöihin, mahdollistaisi vähän kauempana talon ja oman tallinkin. Yhden ihmisen unelmalle ei voi silti rakentaa perheen arkea enkä ole oikeastaan varma, haluaisinko edes kotitallia. Tuntuu kuitenkin masentavalta huomata, ettei itsellä ole varaa harrastaa tätä lajia niin kuin haluaisi harrastaa. Kun hevonen asuu täysihoidossa, sen ylläpitämiseen kuluu kuukaudessa saman verran kuin koko muun perheen asumiskuluihin yhteensä! Reilua? No ei ole.

Kun kirjoitin hevosen yllpitokustannuksista joitain viikkoja sitten, sain kuulla, että kyllä hevosta voi pitää halvemmallakin. Ihan varmasti voi, minä en vain enää tämän ikäisenä usko siihen, että asioita kannattaa aina lähteä tekemään vaikeimman kautta. Tämän ikäisenä ei jaksa enää säätää ja kituuttaa. Minun vapaa-ajallani on hinta, sillä siitä haluaa osansa muutkin kuin minä itse. Maksajana olen minä itse; Mitä enemmän haluan vapaa-ajallani tehdä eri asioita, sitä enemmän maksan ja jos minulla ei ole varaa maksaa, joudun jättämään asioita tekemättä.

Toisin sanoen, jos minulla ei ole varaa siihen maneesitalliin, jossa pystyn aina ratsastamaan säästä riippumatta, missä voin harrastaa iltamyöhään lasten nukkumaanmenon jälkeen ja mistä selviän inhimillisessä ajassa kotiin perheeni luokse, minulla ei ole varaa hevoseen. Simple as that.

Jokaisen meistä kuitenkin pitää huomata rajallisuutensa ja tavallisuutensa ihan itse. Parikymppisenä kaikki on mahdollista, kunhan vain oikein kovasti haluaa ja uskoo. Parikymppiset sanovat, että on aina kysymys siitä, mitä itse tahtoo ja vain siten voi toteuttaa unelmansa. Kun ikää kuitenkin tulee, tulee kuvioihin myös paljon muuttujia.

Loppuviimeksi me menemme hattu kourassa pankkiin tajuamaan, ettei työtätekevän palkalla asuta kovin hulppeasti.

Ainakaan, jos halutaan pitää sitä hevosta.

P.S.
Heli Sutela sanoi stand-up -keikalla viikko sitten, että parikymppinen miettii, että hänestä voi tulla mitä vaan, vaikka parturi-kampaaja tai juristi. Parikymppinen ei näe niissä välttämättä eroa.

Vitsissä on vinha perä, sillä monet nuoret eivät oikeasti ajattele ammatinvalintatilanteessa rahaa. Monelta todella nuorena hevosen hankkineelta jää sitä paitsi opiskelut väliin, koska töitä on tehtävä, jotta hevonen saadaan maksettua. Etenkin, jos vanhemmat eivät ole sitä maksamassa. 

Monet tällaisista kaksikymppisistä ajattelevat nyt, että minä olen vain katkera vanha ämmä, joka ei saanut elämässä kaikkea sitä, mitä halusi. Mutta minäpä vain hymyilen niin kuin kaikki ikäiseni naiset nuorten hupsujen naisten juttuja kuunnellessaan.

En sano mitään. Oikeasti en edes kirjoittanut tätä. Ajattelin vain ääneen. Unohtakaa koko juttu ja laittakaa lisää huulikiiltoa! Pus!

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kyttääjät, valittajat ja muut ongelmaihmiset

"Kaikkiin paikkoihin ja kaikkiin kansalaisuuksiin mahtuu idiootteja", totesi intialainen ravintoloitsija rasismikeskusteluun. "Se on sama, menetkö Intiaan, Afrikkaan tai tuletko Suomeen, 5% ihmisistä on mulkkuja. Loput eivät ole."

"Ole mulle kaveri niin henskeleitä paukutan, tuntuu kuin omistaisin Euroopan!
Ole mulle kaveri, niin poimin sulle mansikan. Itken, nauran ja sua lohdutan!"

Sama pätee luonnollisesti myös työpaikkoihin ja harrastuspaikkoihin. Porukkaan mahtuu aina ne muutamat päivänsäteet, jotka onnistuvat pilaamaan muiden fiiliksen. 50 hengen yhteisössä on siis tilastollisesti muutama kokopäivämulkku tai useampi osapäivämulkku. He valittavat kaikesta, eivät tervehdi, jättävät hommia tekemättä ja kyttäävät muiden tulemisia, menemisiä ja tekemisiä.

Vinkiksi kaikille teille, jotka mietitte, mitä näiden pikku päivänsäteiden kanssa tehdään: älkää tehkö mitään. Älkää välittäkö. Antakaa niiden olla. Älkää yrittäkö saada heitä tervehtimään tai ottako stressiä siitä, mitä he tekevät tai sanovat. Sillä jos ympäristö ja normaali ihmisten välinen kanssakäyminen ei pysty muuttamaan ihmistä positiivisemmaksi muutamassa kuukaudessa, mikään maailmassa ei siihen pysty.

Älä siis välitä. Älä käytä kallista aikaasi sen murehtimiseen, että jostain ikänsä vuorovaikutustaidottomana eläneestä yksilöstä saataisiin kaikkien rakastama kaveri. Jos ihminen elää kymmeniä vuosia ongelmaihmisenä, ei kenenkään tarvitse omien tehtäviensä lomassa ryhtyä häntä koulimaan ja ymmärtämään.

Hevonenkin väistää, jos joku potkii, eikä potkimisella ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. muiden pitää vain huolehtia, että on riittävästi tilaa väistää.

Ja muitakin aitauksia on. Ongelmahevonen kannattaa pitää yksin.






Lue myös
Ruuhkavuosiratsastaja: Virtahepo tallissa
Ruuhkavuosiratsastaja: Että hyvää päivää

maanantai 14. syyskuuta 2015

Voita liput HIHSin avajaisnäytökseen!

Yhteistyössä Helsinki International Porche Horse Show

Enää reilu kuukausi aikaa! Käy Horse Show´n sivuilla tutustumassa ohjelmaan ja vastaa oikein allaoleviin kysymyksiin. Oikein vastanneiden kesken arvotaan yksi kahden hengen lippupaketti perjantain kansainväliseen avajaisnäytökseen. Vastaukset kysymyksiin löydät täältä.

Kaikki perjantai-iltaan 18.9.2015 klo 22.00 mennessä osallistuneet ovat mukana arvonnassa. Onnea matkaan!

perjantai 11. syyskuuta 2015

Euroopanmestaruuskilpailut 2015 - veikkaa ja voita!

66 ratsukkoa kilpailee kenttäratsastuksen Euroopan-mestaruudesta Skotlannin Blair Castlessa juuri nyt. Kisa on järjestyksessä 32. kenttäratastuksen euroopanmestaruusmittelö. Tänään ja eilen on ratsastettu kouluosuudet, joissa kilpailu on vielä kesken. Huomenna lauantaina vuorossa on maastokoe ja sunnuntaina rataesteet.

Suomea kilpailussa edustavat Sanna Siltakorpi, 28, ja Elmo Jankari, 23. Sanna oli mukana Malmössä 2013 ja hänen sijoituksensa oli 20. Elmolla on nuorten EM-kultaa vuodelta 2013. Sannan ratsu on EM-konkari, jos 16-vuotias ruuna Lucky Accord ja Elmo ratsastaa tutulla 10-vuotiaalla tammalla Duchess Desireellä. Suomen ratsukoista heidän hevosistaan voi lukea lisää täältä.

Kenttäratsastus ei ole Suomessa laji, jonka maailmantähdet tunnettaisiin nimeltä. Esteratsastajille saattaa olla ihan turha puhua William Fox-Pittistä. Mary Kingistä tai Mark Toddista, vaikka nimet ovat kenttäratsastusta seuraaville jumalaan verrattavissa. Este- ja kouluratsatsajat eivät ole heistä kuulletkaan tai jos ovat, he ehkä yhdistävät nimet ratsastukseen vähän samaan tapaan kuin David Beckham on tuttu sen spaissarin aviomiehenä. Ja kai se jotain muutakin tekee. Vissiin.

Voit veikata kokonaiskilpailun voittajaa huomiseen sunnuntaihin siihen saakka, kunnes rataesteosuus alkaa. Lomake sulkeutuu siinä vaiheessa. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan pian markkinoille tuleva Munaa ratsastaa - pipo! Koska sukupuolesta riippumatta sitähän kenttäratsastus vaatii! Munamieslogon toteutuksesta on vastannut Tuulia Nelimarkka.





Tässä kilpailun virallisen sivuston poiminnat ratsastajiksi, joiden suoritusta kannattaa seurata. Huipulla ei ole lapsia, kuten huomaatte, ja kärkinimet kuuluvat pääsääntöisesti Iso-Britannian ja Saksan ratsastajille. Kuka heistä vie kultaa? Vai löytyykö musta hevonen muualta? Seuraa tuloksia täällä.

Sara Algotsson- Ostholt (Ruotsi)
Sara, 30, on ollut Ruotsin kenttämaajoukkueen jäsen 90-luvulta lähtien. Hänen merkittävin henkilökohtainen mitalinsa on vuoden 2012 olympialaisten hopeamitali. Sara oli luonnollisesti mukana Ruotsin maajoukkueessa Lontoossa, missä Ruotsi oli joukkuekisan neljäs.
Sara ja hänen aviomiehensä, saksalainen olympiaratsastaja Frank Ostholt asuvat perheineen Saksan Warendorfissa, missä Suomen Sanna ja Elmo työskentelevät ja valmentautuvat heidän ohjauksessaan.
Ratsuna Saralla on 11-vuotias tamma Reality 39. Sara starttaa maastoradalle sijalta 20.
Kesäkaverini Kari on muuten lähtöisin Saksasta Ostholteilta.

Sandra Auffarth (Saksa)
Sandra, 28, on toisen polven kenttäratsastaja ja hallitseva maailmanmestari. Hänellä on EM-hopea vuoden 2011 kilpailuista, joissa hänen maanmiehensä Michael Jung vei voiton. Samoissa kisoissa Saksan maajoukkue otti kultamitalin. Vuoden 2012 olympialaisissa Lontoossa Sandra oli niin ikään kultamitalijoukkueessa. Henkilökohtaisena saavutuksena mukaan tuli olympiapronssi. Sandran hevonen tänä viikonloppuna on nimeltään Opgun Louvo, 13-vuotias ruuna. He ovat kärjessä kouluosuuden jälkeen.

William Fox-Pitt (Iso-Britannia)
William, 46, on kilpailun menestynein ratsastaja: hänellä on kaikista osallistujista eniten neljän tähden kilpailuiden voittoja (14) ja arvokisamitaleita (19), joista kuusi on joukkuekultamitaleita euroopanmestaruuskilpailuista. Tältä vuodelta hänellä on jo Badmintonin voitto. Williamista puhuttaessa ei voi olla mainitsematta, että tämä ratsastaja on 196cm pitkä! Varsinkin kouluradalla, kun Williamilla vielä on aina silinteri päässä, miehen pituutta ei voi olla huomaamatta! Maailmanlistalla hän on sijalla 2. Tämä kilpailun hän ratsastaa 12-vuotiaalla orilla Bay My Hero. Ratsukko on kouluosuuden jälkeen sijalla 23.

Pippa Funnell (Iso-Britannia)
Pippa, 46, on pitkän linjan ratsastaja ja mm. nuorten euroopanmestari vuodelta 1989, mutta sen lisäksi hän on voittanut Badmintonin kaksi kertaa peräkkäin (2002-03). Hurjin saavutuksista on silti kolmen putki vuodelta 2003, jolloin hän voitti sekä Kentuckyn, Badmintonin että Burghleyn! Tämän lisäksi hän on kunnostautunut lastenkirjojen kirjoittajana. Toiset harllitsevat sekä ratsastamisen että kirjoittamisen! Maailmanlistalla tämä nainen on sijalla 15. 9-vuotias ruuna Sandman 7 on Pippan ratsu tässä kilpailussa. He lähtevät maastoon sijalta 19.

Bettina Hoy (Saksa)
Bettina, 52, on virkavuosissaan kilpailun iäkkäin, ja hän oli mukana jo Saksan vuoden 1982 joukkueessa Saksan joukkuehistorian ensimmäisenä naisena. Hän oli mukana voittamassa Saksalle olympiakultaa Los Angelesissa 1984 ja on tästä asti ollut Saksan maajoukkueen jäsen. Vaikka uralle mahtuu monia voittoja niin joukkuessa kuin henkilökohtaisestikin, Bettina ylsi vasta tänä vuonna parhaimpaan Badminton-suorituksensaa, viidenneksi.
Ratsuna Bettinalla on 11-vuotias ori Designer 10, joka on kouluosuuden jälkeen sijalla 28.

Michael Jung (Saksa)
Michael, 33, on maailmanlistan kultapoika ja tämän hetken ykkönen. Tältä vuodelta hänellä on hallussaan sekä Kentuckyn että viime viikonloppuna Burghleyn voitto. Hän on ensimmäinen ratsastaja maailmassa, jolla oli nimissään samanaikaisesti sekä Euroopan- että maailmanmestaruudet ja olympiakulta. Tämä nuori mies muuttaa kaiken kullaksi. Hevosena tässä kilpailussa FischerTakinou, joka on 8-vuotias ruuna. He lähtevät maasto-osuudelle sijalta 3.

Ingrid Klimke (Saksa)
Ingrid, 47, on tämän vuoden Luhmühlenin neljän tähden kilpailun voittaja ja sijoittui toiseksi Badmintonissa. Hän on ollut mukana voittamassa Saksalle joukkuekultaa kaksissa perättäisissä olympialaissa 2008 ja 2012. Saksan maajoukkueeseen hän on kuulunut vuodesta 2000 ja oli mukana voittamassa joukkuekultaa edellisissa euroopanmestaruuksissa 2011. Päivätyökseen Ingrid muuten kutsuu kouluhevosten kouluttamista, isänsä, Rainer Klimken parina. Maailmanlistalla on hän on sijalla 4. Hänen ratsunsa on tänä viikonloppuna 11-vuotias ruuna Horseware Hale Bob, joka starttaa maastoon sijalta 8.

Tim Lips (Hollanti)
Tim, 29, on Hollannin menestynein kenttäratsastaja. Hän oli mukana voittamassa Hollannille maailmanmestaruuspronssia viime vuonna. Hän ratsasti Lontoon olympialaisissa 15:ksi, mikä oli upeaa, koska kyseessä oli hänen ensimmäinen arvokilpailunsa seniorina. Timin arvokisamenestys on tyssännyt monta kertaa sijaan seitsemän: Badminton 2014, Luhmühlen 2015, EM 2013... Joko tästä nyt alkaisivat mitalit kirkastua myös henkilökohtaisella tasolla? Hänen isänsä Martin vastaa on niin ikään ollut kenttäratsastaja ja edustanut Hollantia. Tim ratsastaa ruunalla nimeltä Keyflow N.O.P, joka on jo 18-vuotias. Kuningaslajissa kilpaillaan terveinä ja pitkään! Ratsukko on kouluosuuden jälkeen sijalla 38.

Nicolas Touzaint (Ranska)
Nicolas, 35, on ensimmäinen ja ainoa ranskalainen, joka on voittanut Badmintonin (2008). Ateenassa 2008 hän oli voittoissassa kultajoukkueessa. Hänellä on kaiken kaikkiaan neljä EM-hopeamitalia vuosilta 2001, 2003, 2005 ja 2007 sekä pronssia vuodelta 2013. Tämän ratsastajan setä on vastuussa Ranskan maajoukkuevalmennuksesta. Hevosena hänellä on 10-vuotias ruuna Radijague. He lähtevät maasto-osuudelle sijalta 18.

Oliver Townend (Iso-Britannia)
Oliver, 32, on yksi harvoista Badminton-Burghley-kaksoisvoittajista vuodelta 2009. Viime vuoden Badmintonissa hän sijoittui toiseksi. Em-kultajoukkueeseen hän on kuulunut vuosina 2007 ja 2009 ja tämän lisäksi hänellä on lukuisia arvokisamitaleita. Hänen 11-vuotias tammansa on nimeltään Fenya´s Elegance.  Maailmanlistalla Oliver on sijalla 7.
Ratsukko starttaa maastoradalle sijalta 12.

Nicola Wilson (Iso-Britannia)
Nicola, 38, on ollut Iso-Britannian joukkueessa vuodesta 2009 ja hänen edesmennyt hevosensa Opposition Buzz saavutti laajan fanijoukon erikoisen hyppytyylinsä perusteella. Liitokavion menoa voit arvioida itse tältä muistovideolta.
Nicola on ollut mukana voittamass Iso-Britannialle  EM-kultaa 2009, EM-pronssia 2011 ja olympiahopeaa 2012. Tänä vuonan hän oli Badmintonissa seutsemäs ja Kentuckyssa kahdeksas. Maailmanlistalla hän on 8.
Ratsuna hänellä on Blair Castlessa 13-vuotias ruuna One Two Many. He ovat kouluosuuden jälkeen sijalla 4.

Sanna Siltakorpi on kouluosuuden jälkeen sijalla 45 ja Elmo Jankari 46.

Lue lisää
Virtuaalinen radankävely
EM-kilpailujen omat kotisivut
SRL - Blair Castle (lähetysten aikataulut)
FEItv.org (seuraa kilpailua livenä (maksullinen))

Lisätty 11.9.2015 klo 19.18 väliaikatiedot kouluosuuden jälkeen.


keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Hevosnaiselle sulhanen

Tapasin opiskeluaikaisen työpaikkani esimiehen ja vaihdoimme kuulumisia. Kun hän kuuli, että olin ostanut hevosen, hän parahti, että hänen eksällään oli ollut hevonen. Sen jälkeen hän oppi kuulemma kiertämään kaukaa hevostytöt. "Sinun miehesi ei kai ole vielä lähtenyt?", hän kysyi muka huolissaan ja pilke silmäkulmassa.

Ensitreffit alttarilla- sarjan toisella tuotantokaudella yksi avioon sokkona astuvista on hevostyttö. Sanoisin, että nyt on mieheltä tuplarohkeaa. Jokaisen pitäisi edes vähän saada varautua siihen, millaista elämä on hevosnaisen puolisona. Jonkunlainen veto-oikeus...

Brittilehti Horse&Hound listasi 8 asiaa, joita hevosnaisen ei kannata laittaa deitti-ilmoitukseen. Sama suomeksi ja Suomeen muutettuna. Lue alkuperäinen teksti täällä.

1. Olen ollut hevoshullu lapsesta asti
Jokainen on kuullut huhua siitä, että hevosnaiset ovat kiinnostuneita vain hevosista. Ja sellaisesta naisesta mies ei kiinnostu, jos ei ole kiinnostunut hevosista eikä hulluista.

2. Haluan löytää miehen, jonka kanssa voin jakaa harrastukseni
Niin varmaan. Ja näitä miehiä on, mitä ehkä viisi koko maassa? Siis sinkkuja. Muilla on yksi tai useampi nais- tai miesystävä. Vuoroaan odottamalla ja kärsivällisyydellä voi tulla tuloksia. Ai niin, ja harrastuksen jakamista ei ole se, että sinä harrastat ja mies maksaa.

3. Parasta viikonloppuisin on saada olla rauhassa tallilla
Työnteko häiritsee harrastamista. Parisuhdekin usein häiritsee harrastamista. Hevonen häiritsee sekä työtä että parisuhdetta.

4. Tykkäisin laittaa ruokaa, mutten aina ihan ehdi
Kisareissulla mäkkäriin, mutta ei sitä kannata mainostaa.

5. Edellinen kumppanini ei kestänyt hevosharrastustani
Ja mistähän se johtuu?

6. Muut mielenkiinnonkohteet: ei juuri ole
Virhe! Yritä edes!

7. Ystäväni vertaavat minua "TähänJonkunHuippuratsastajanNimi".
Lajin ulkopuolelta kukaan ei tiedä yhtään ratsastajaa nimeltä. Ja jos tietää, nämä ovat ehkä aika paljon vanhempia kuin sinä ja silloin vertaus ei ehkä toimi.

8. Odotan prinssiäni saapuvaksi valkealla ratsullaan
Tätä kuitenkin tarkoitat oikeasti.


Kuuluisat viimeiset sanat: tähän voi luottaa kuin muuriin.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Hevostarvikeliikkeet saattohoidossa



Asiakas soitti eräänä lauantaiaamuna hevostarvikeliikkeeseen tullakseen sovittamaan ratsastusvarusteita. Liike oli varsinaisesti suljettu kesälauantaisin, koska asiakasvirrat olivat hiljentyneet. Liikkeen omistaja oli kuitenkin valmis palvelemaan asiakkaita erillisestä pyynnöstä oikeastaan milloin tahansa. Jokainen maksava asiakas olisi kotiinpäin.

Asiakas sovitti, sovitti ja sovitti. Hevostarvikeliikkeen omistaja kantoi eteen uutta kenkää, housua ja paitaa. Asiakas tuntui tietävän tarkasti, mitä etsi ja mihin hintaan. Liikkeen omistaja oli hyvä myyjä: hän hymyili urheasti, vaikka alkoikin pelätä, ettei kauppoja tulisi. Lopulta asiakas sanoikin, että jää miettimään; kyseiset varusteet kun olivat ulkomaisessa nettikaupassa monta kymmentä euroa edullisempia. Omistaja huokasi mielessään, mutta hymyili edelleen. Asiakas kiitti ja poistui. Ovi sulkeutui ja omistaja taitteli vaatteet takaisin hyllyyn ja veti kenkien vetoketjut kiinni. Hitaasti kuin filmi olisi hidastettu.

Aina sama juttu. Liikkeen omistaja tunsi itsensä jälleen kerran hyväksikäytetyksi. Sovituskopiksi kelvataan, mutta sen muutaman kympin säästön takia hänen työpanoksensa ja investointinsa ovat ihmisille täysin nollan arvoisia.

Unelma hyvää asiakaspalvelua tarjoavasta liikkeestä ei tuntunut enää kantavan. "Pitäkää nettikauppanne", omistaja nieleskeli ja selasi taas vaihteeksi mollin sivuja. Ehkä olisi syytä laittaa pillit pussiin ja lopettaa puhdas hyväntekeväisyys. Alkaa tehdä jotain, mikä kannattaisi ja toisi myös leivän pöytään.

Sähköpostiin oli taas tullut bloggaajan yhteistyöpyyntö. "Tämäkin vielä", omistaja huokasi. "Sinäkin olet tietysti avoin kaikelle yhteistyölle ja ehdotuksille. Mutta minunko pitäisi tässä keksiä konsti, miten sinä mainostaisit minua ja sitten minä vielä maksaisin sinulle omasta ideastani? Kunpa keksisitkin ratkaisun avata asiakashanat, mutta sinä pyydät vain ilmaisia tavaroita!"

Omistaja kiitti yhteistyötarjouksesta, joka ei ollut ajankohtainen, sulki koneensa ja valmistautui lähtemään kotiin. Kotimatkalla joku soitti taas tullakseen sovittamaan housuja. Hetken liikkeen omistaja mietti, sanoisiko, ettei sovi, mutta käänsi auton ja ajoi liikkeelle takaisin.

Voisihan se olla, että juuri tästä tulisi kaupat.

******************

Haastan jokaisen tämän tarinan lukeneen sitoutumaan siihen, että ostaa jatkossakin kaikki varusteensa sieltä, missä niitä käy sovittamassa. Se on oikein ja reilua sitä liikettä kohtaan, joka tarjoaa asiakaspalvelun sekä mahdollisuuden tutustua tuotteeseen ilman rahallista sitoumusta. Arvostetaan saamaamme palvelua!

torstai 3. syyskuuta 2015

Äiti pitää nyt itsestään huolta

Herttoniemen mäkihyppyrissä viime viikonloppuna tapahtunut onnettomuus oli järkyttävä. Työni puolesta se tuli myös lähelle. En kummastele sitä, että joku nuori haluaa laskea mäkeä. Minäkin olen halunnut. Olisinko itse ollut 16-vuotiaana yksi heistä, jotka tuollaista hyppyrimäkeä iltapuhteikseen laskivat? Ihan mahdollista. Olen ollut rohkea ja rakastanut vauhtia. En silti ollut teininä Lappeenrannan keskustassa mukana hyppimässä ristikkokaltereilla, jotka oli laitettu estämään tippuminen kävelykannelta autotielle. Pojat hyppivät siinä kuin trampoliinilla. Minä olen aina vältellyt korkeita paikkoja. Mutta mäenlasku, se on kivaa.

Nuoruuteen kuuluu ajatus omasta kuolemattomuudesta; omien lasten myötä tajuaa viimeistään maailman vaarat. Lasten syntymä toi mukanaan monta pelkoa. Yksi niistä oli se, että minun täytyy pitää itsestäni huolta. Ei enää vain itseni, vaan erityisesti lasteni takia.

Ensimmäinen päätös tällä saralla oli opetella ratsastamaan niin, että toden totta tietäisin, mitä olen tekemässä. Ei kukaan rohkeammaksi muutu lasten myötä, ei ainakaan uhkarohkeammaksi. Kypärä on ollut minulle aina itsestäänselvyys. Turvaliiviä käytän aina hypätessä ja myös pitkillä reippailla maastoretkillä. Mitä yhdestä  katkenneesta luusta, jos täytyy pitää huolta vain itsestään, mutta lapsia nostellaan, kannetaan, pidetään sylissä. Kun solisluuni katkesi kuopuksen ollessa 11 kk ikäinen, olin aika lailla pulassa kotihommien kanssa. Onnettomuus itsessään tapahtui hevosta taluttessa. Syynä ei ollut turvavarusteiden puuttuminen, ainoastaan oma tyhmyys, kokemattomuus ja varomattomuus.

Kari ei halunnut ylittää kavalettia. Tilanne näyttä hurjemmalta kuin mitä se oikeasti on.
En kuvittele, että suojavarusteet suojaavat minua puutteelliselta ratsastustaidolta. Totta kai mieluummin pysyn selässä kuin putoan, mutta en minä autossakaan laita turvavyötä kiinni siksi, että voisin kolaroida enemmän. Lapset eivät oikeastaan ole hidastaneet haluani tehdä enemmän vaan ovat antaneet kimmokkeen treenata muutakin: uintia, pyöräilyä, juoksua... Lihaskuntoa, liikkuvuutta, kestävyyttä. Yritän opetella ratsastamaan paremmin. Haluan ratsastaa paremmin.

Jos minulla on hyvä kunto, jaksan ajatella silloin, kun kroppani joutuu fyysisesti kovemmalle. Ratsastaja tarvitsee aivojaan, sillä aivotoiminnan laiminlyönti johtaa vaaratilanteisiin. Nälkäinen ja väsynyt ratsastaja on kiukkuinen ja siitä kärsii myös hevonen. Kun ajatus ja kestävyys herpaantuvat, alkaa tulla muitakin kuin ajatusvirheitä. Kroppa kestää äkillisen heilautuksen ja korjaa tasapainon ennalleen, jos se ei joudu toimimaan ratsastettaessa äärirajoilla.

Minun täytyy yrittää pitää mahdollisimman pitkälle huolta siitä, etten ajaudu vaarallisiin tilanteisiin. En voi ratsastella, jos se tarkoittaa hevosen pitämistä kulkuvälineenä. Minulla on lapsia, herran tähden! Minulla ei ole varaa sanoa, että yksi luu sinne, tänne. Tarvitsen käsiäni, tarvitsen jalkojani. Haluan juosta lasteni perässä ja ottaa heidät syliin.

Vaihtoehto ei ole olla ratsastamatta. Vaihtoehto on ratsastaa paremmin. Hyväkuntoinen paranee vammoistaan paremmin kuin huonokuntoinen.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Kaikki tietoisesti väärät ennen sitä oikeaa

Kenttäratsastusta ja etenkin siinä kilpailemista harrastetaan ani harvoin muiden hevosilla. Riskit ovat liian suuret. Minä en ole niin hyvä, että kukaan antaisi minulle hevosta ratsastettavaksi, joten en sellaisesta edes haaveile. Jos minulla olisi hevonen enkä itse menisi sillä kenttää, katsoisin tarkkaan, kenet sen kyytiin laskisin.

Omansa voisi siis pilata. Oma tupa, oma lupa.

Minä haluan hevosen, jonka kanssa voin tehdä monipuolisesti kaikkea. Lisäksi sen pitäisi olla mahdollista ilta-aikaan ja joustavasti. Käytössä pitäisi olla maneesi ja tallin pitäisi sijaita lähellä kotia. Perheellinen ihminen sitoutuu niin moneen asiaan, että tallipaikan suhteen en suostuisi säätämään enää mitään. Siksi en edes kokeilisi itsehoito- tai puolihoitotallia, pientä kotitallia, maneesittomuutta, maastottomuutta, vaihtoehtohoitoa tai mitään muuta, josta ajattelisin, että "voisihan sitä kokeilla". Ei voi. Olen kokeillut elämässäni ihan riittämiin. En halua enää säätää enkä venyä kohtuuttomasti.

Haluan hevosen, jonka kanssa voimme rakentaa yhdessä sekä suhteen että tavoitteen.
Hevosenomistajuus koskaan lähde ihmisestä. Haluan suhteen siihen hevoseen, jonka kanssa olen tekemisissä. Haluan kantaa vastuun hevosen kokonaisliikutuksesta, vapaa- ja treenipäivien suhteesta, varusteista, loimituksesta, kengityksistä. Jos jotain ikävää tapahtuu, haluan syyttää itseäni ja olla vastuussa itselleni.

Siksi en etsi vuokrahevosta. Käyn ratsastustunneilla, jotta varmasti kehittyisin edes piirun verran paremmaksi. Sen ansiosta voin vielä jossain vaiheessa ostaa oman hevosen ja huolehtia itseni köyhäksi. Kesä Karin kanssa muistutti aika hyvin sitä, mitä elämästäni puuttuu.

Kun tällä viikolla soitin ratsastuskoululle varmistaakseni osallistumiseni ainakin kahdelle viikkotunnille, sain tervetulotoivotukset ja toteamuksen, että suunnitelmani kuulostaa hyvältä. Sitä se onkin! Tyytyväinen oppilas palaa tyytyväisenä takaisin kouluun, motivoituneena uuteen lukuvuoteen, iloisena vanhojen ystävien tapaamisesta, pari uutta kakkureseptia taskussa. Valmiina maksamaan viimekeväisen velan heti ensimmäisellä estetunnilla.

Tällä tavalla harrastettuna ratsastus tuottaa minulle nyt suurinta mahdollista tyydytystä. Pidän tietoisesti hauskaa kaikkien väärien kanssa samalla, kun odotan sitä oikeaa. Enkä missään nimessä suostu tyytymään huonoon suhteeseen vain siksi, että minulla pitäisi olla joku.

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...