keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Vaikea ratsastaa

On olemassa vaikeita hevosia ratsastaa, mutta silti on mahdotonta määritellä yksiselitteisesti, millainen hevonen on vaikea. Se on nimittäin täysin riippuvainen ratsastajan taidoista.

Kokeneet hevosihmiset sanovat aina samaa: tietyn ratsastustaidon saavutettuaan amatöörit ratsastavat mieluummin reippaita kuin laiskoja hevosia. Laiska hevonen nimittäin haastaa ratsastustaidon aivan toisella tavalla kuin reipas ja omalla moottorilla liikkuva. Mehän olemme siinä mielessä vähän lapsellisia, että uskomme olevamme parempia ratsastajia silloin, kun hevonen vie meitä ja me kestämme hurjassa kyydissä kuin silloin, jos hevonen pysähtelee allamme eikä meinaa nostaa edes laukkaa. Molemmissa tapauksissa tilanne on kuitenkin sama: hevonen ei kuuntele ratsastajaa, koska ratsastaja ei tee mitään kuulemisen arvoista.

Reippaan hevosen suussa yleensä roikutaan ilman pohjetuntumaa. Laiskaa hevosta paukutetaan pohkeella antamatta sille hetkeäkään rauhaa selviytyä omalla moottorilla. Esteratsastuksessa kaikki korostuu entisestään. Reipas hevonen lähtee esteelle kuin nato-ohjus, ratsastaja irrottaa pohkeet ja kiskoo pidätteitä. Lopputuloksena hevonen menee vielä lujempaa. Laiskan hevosen ratsastaja paukuttaa pohkeella ja vatkaa kädellä, jotta hevonen ei vain kieltäisi. Hevonen ei saa ratsastajalta rauhaa, joten sitä ei ehkä pian huvita hypätä. Eikä muuten hyppää pian se herkkäkään, jonka suussa roikutaan.

Jos ratsastaja ei ole täsmällinen apujensa kanssa, herkkä hevonen räjähtää kattoon ristiriitaisten ohjeiden keskellä. Laiska hevonen taas lakkaa taas kuuntelemasta, kun ei kuuöe järkevää sanottavaa.

Jos on tottunut ratsastamaan herkkiä hevosia, jykevämmät ja laiskemmat haastavat ratsastustaitoa pahemman kerran. Ihmiset yleensä haluavat näyttää ulkomaailmalle ja itselleenkin parastaan. Kun saa yhden hevosen kulkemaan vähällä vaivalla hyvin ja toisen kanssa ei meinaa edes laukka nousta, alkaa selittely. Aika moni sanoo, ettei halua ratsastaa laiskoja, vaan mieluummin niitä, jotka liikkuvat omalla moottorillaan ja ovat herkkiä.

Ihan kuin vika olisi vain hevosessa.

Tintti teki minusta rohkean, mutta häiritsevän ratsastajan. Se kesti kärsivällisesti kaikki virheeni, minkä takia se joutui sietämään huonoa ratsastusta enkä minä kehittynyt. Olen onnellinen, etten rynnännyt sen jälkeen suoraan hevoskaupoille, vaan...
... minut laitettiin tänne. Herkkis ei ole sietänyt mitään. Siksi se on opettanut minulta joitain pahoja tapoja pois.

Valkoinen ystävä on näyttänyt, että hevoselle pitää antaa suoritusrauha, vaikka se tuntuisi miten tahmealta. Silti sen kanssa on ollut helppo sortua samoihin juttuihin kuin Tintin kanssa.

Kari on ollut tähän astisista ratsuistani minulle kaikista vaikein. Se on hidas ja herkkä...
...kunnes se on yhtäkkiä kauhean nopea, kuten tässä kieltäessään vihreälle kavaletille.

8 kommenttia:

  1. No nyt kyllä pystyin minäkin samaistumaan! :D

    VastaaPoista
  2. Ha, naulan kantaan. Jos jostain ratsastuskouluaikoja pitää kiittää oli se niiden eri hevosten ratsastaminen joka viikko. Hittovie kun tekee hyvää pitää kaikki avut ns. veitsen terällä, sillä yksi on herkkä heiluvalle pohkeelle ja toista pännii nyppivät kädet. Viimeisin vuokrapolleni viiden vuoden takaa oli kuuma kuin ruutitynnyri mutta mitä vakaammat kädet ja annoit laukata ISOSTI, niin kyllä se siitä tokeni. Nykyisellä menee kaurat väärään kurkkuun jos istuntani heilahtaa senttiäkään mihinkään ja kaikki liike-energia lähtee nousemaan kohti taivasta. Tämä myös siinä tilanteessa että herra itse kompuroi silmät puoliummessa. Kieli keskellä suuta saa kyllä istua penkissä ettei koko homma mene ylöspäin pomppimiseen ja tikittämiseen. Niin näillä kaikilla hevosilla tuntuu olevan omat herkkyytensä kuten meillä ihmisilläkin, ja pitäisi aina muistaa mollata itseään ennemmin kuin hevosparkaa jolla on vaikka herkkä, jäykkä selkä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Vaikka joskus se vika kyllä on siinä hevosessakin. Se on lohdullista huomata sitten, kun on hirveän kauan haukkunut vain itseään. :)

      Poista
  3. Kyllä! Juuri näin! Itse jään aina häiritsemään laiskaa hevosta kauheasti (kyse ei ole edes hyppäämisestä) ja se on muutenkin niin turtunut raippaan ja pohkeisiin, ettei kuuntele paljoa mitään enää. Nuori hevonen ja näin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä, ettei se ole lopulta ollenkaan kiinni hevosen iästä. Toiset on nuorenakin vanhoja ja tylsistyneitä. Ihan kuin ihmisetkin.

      Poista
  4. Loistava teksti. Mun hevonen kuuluu noihin herkkiin ja tahmeisiin. Useammankin vuokraajakokeilijan suusta olen vuosien varrella kuullut, etteivät he oikein tykkää tämmöisistä tahmatassuista, pitää olla oma moottori... Ruunalta kyllä löytyy se oma moottori, sitä vaan ei saa häiritä ja sen pitää _antaa_ liikkua ;) Mutta sanopa näille, että ongelma on satulan päällä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Se vaatii sen tietyn määrän taitoa, että sen voi sieltä löytää.

      Mutta täytyy myöntää, että nykyisin itsellekin saattaisi uuden hevosen kanssa tulla olo, että mitäköhän tästä tulee, etenkin jos kaikki tuntuisi hankalalta koko ensimmäisen ratsastuksen ajan. Hevosen vuokraaminen on hankala juttu. Siinäkin pätee usein sellainen ensikerran, ensirakastumisen tunne. Jos se sukat pyöri jalassa, niin mitäs sitten?

      Vuokraajien olisi kyllä aina hyvä päästä heti alkuun tunnille.

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...