Kävelymaasto

Hevoset oppivat, kun toivottua käytöstä vahvistetaan. Se voidaan tehdä porkkanalla tai makupaloilla, mutta se täytyy tehdä oikeaan aikaan. Andrew McLean puhui kolmen sekunnin aikaikkunasta. Siitä  tuli mieleen, että aika moni meistä kiittää hevosta hyvin menneestä maastoretkestä pysäyttäessään hevosen maaston jälkeen tallinpihaan. Mistä kiitos hevosen mielestä tuli? Talli on toki hevoselle se paikka, mistä saa ruokaa. Jos ratsastaja tippuu satulasta maastossa, aika moni hevonen jättää ratsastajansa maastoon ja juoksee yksin kotiin.

Sellaista maastoa kutsutaan meillä päin kävelymaastoksi. Kerran yksi ratsastusporukastamme joutui uittopaikalla jalkamieheksi, kun eräs hevosista keksi ei-niin-lajityypillisesti lähteä pois lauman luota sen jälkeen, kun oli heittänyt ratsastajansa alas. Onneksi porukassa oli myös ratsukko, joka oli lähtenyt retkelle ilman satulaa. Ei tarvinnut kenenkään kantaa ylimääräistä satulaa mukanaan.

Hevonenkin löytyi ennen tallinpihaa. Odotteli meitä polulla muutaman kilometrin päässä uittopaikasta. Satuloitiin se ja jatkettiin ratsain kotiin.

Tintin kanssa uimassa kesäkuussa 2013. En ollut käynyt vielä uimassa, koska imetin kaksikuista vauvaa ja pelkäsin rintatulehdusta. Uittoreissulla unohdin koko imetysasian. Onnekseni vältin tulehduksen. Talviturkkikin tuli heitettyä.