Hyväksikäytetyt bloggaajat

Kunnolla käsikirjoitetut ja ammattinäyttelijöillä miehitetyt tv-sarjat on viime aikoina korvattu tosi-tv:llä. On imettäjiä, rekkakuskeja jäällä, äitejä, iholle meneviä minielämäkertoja. Sitten on tietysti erikseen viidakontähtöset, paratiisihotellit ja BB-talot. Ne täyttyvät ihmisillä, jotka haluavat olla esillä ja saada äänensä kuuluviin. Televisiossa saamansa kokemuksen ja julkisuuden turvin he tähtäävät "oikeisiin töihin" eli juontajiksi. Osa on valmis tekemään tavoitteensa eteen mitä tahansa.

Tajusin aamuruuhkassa, että oma suunnitelmani blogin saralta ei ole ollut sen kummempi. Olen toivonut, että blogin myötä saisin lisää oikeita kirjoitustöitä. Toimittajan töitä tehneenä olen nimittäin tottunut siihen, että kirjoittamisesta voidaan maksaa ja se voi olla ihan oikea työ. Olen kuusi vuotta kirjoittanut tätä blogia 2-3 tekstiä viikossa. Olen tehnyt sitä säännöllisesti, aamuruuhkassa ja hevosen selässä ideoiden sekä lastenhoidon lomassa kirjoittaen. Olen tehnyt sitä, koska nautin siitä. Silti minuunkin on suhtauduttu, kuin tuo kaikki olisi tullut ilmaiseksi ja että sitä voisi hyödyntääkin ilmaiseksi tai satulasaippualla. Teen kyllä mielelläni hyväntekeväisyyttä, mutta silloin kohde ei ole voittoa tavoitteleva yritys.

Printtimediassa asenne on selvä: blogit ovat ilmaista kulutustavaraa. Tästä aiheesta loistavan satiirin kirjoitti Kasper Strömman Kasper Diem -blogissa. Bloggaajan on toden totta pidettävä puoliaan, muuten hän saa pelkät leffaliput, jos niitäkään. Lehtitaloilla on kiusaus korvata irtisanottujen toimittajien työpanos bloggaajilla, jotka tuottavat sisältöä ilmaiseksi. Kätevää. Ilmankos blogit ovat ammattitoimittajille kirosana.

Bloggaajan urakaari voi silti pelottavasti luisua samanlaiseksi kuin tosi-tv-tahdellä: koko elämä on kaupan, jotta joku päivä tulisi palkkapäivä. Siinä ei tietysti ole mitään pahaa, jos niin haluaa tehdä. Bloggaaja voi kuitenkin yhtä helposti joutua hyväksikäytetyksi kuin tosi-tv-tähtikin. Satulasaippuan hinnalla.