Haastattelu, jollaista ei koskaan tehdä

- Sinulla on työ, perhe, hevosia ja oma yritys. Olet aktiivinen harrastaja, kilpaurheilija ja monessa mukana. Miten selviät tästä kaikesta? Mistä löydät aikaa?
- Kyse on priorisoinnista. En juurikaan näe lapsiani. Ansiotyöni hoidan huonosti. Lisäksi teen hirveän paljon omia juttuja ansiotyöajalla. Käytän kaiken aikani ja intoni hevosiin. Saan niistä voimaa selvitä muista velvollisuuksista, jotka jätän lopulta tekemättä.

- Miten pystyt jättämään perheesi päivittäin ja lähtemään tallille?
- Ihan helposti. Yleensä lapset itkevät perään ja mies motkottaa, mutta kun oveen laittaa kiinni, äänet vaimenevat.

- Miten pidät huolta kasvattajan velvollisuuksista?
- Olen hoitanut varsoilleni ammattilaisia ympärille ja käyn niitä aina välillä itse katsomassa ja käsittelemässä.
- ...tarkoitan lapsiasi?
- Ihan samalla tavalla.

- Onko sinulla erityisiä kasvatusperiaatteita tai -filosofiaa?
- Kummasta sinä nyt kysyt?
- Lapsista kyselen...
- Uskon vapaaseen kasvatukseen ja siihen, että on ihan itse kasvettava itsenäisyyteen. Ei äiti voi koko ajan olla lasten luona. Ei edes joskus. Äiti tarvitsee omaa aikaa.

- Millaisena näet tulevaisuutesi, tyyliin 20 vuoden kuluttua?
- Uskon, että lapset vihaavat vanhempiaan joka tapauksessa, tekivät vanhemmat mitä tahansa, joten päätin olla murehtimatta siitä. 20 vuoden päästä elämä on helppoa. On vain minä ja hevoset, vapaus ja rauha harrastaa ja tehdä.
- Mies?
- Joku mies joo. Tai sitten ei.