perjantai 6. marraskuuta 2015

Diginatiivit hevosenhoitajina

Diginatiivit eivät ole tarpeeksi kriittisiä netistä löytyvän tiedon suhteen, sanoo Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen. Hän kirjoitti aiheesta kolumnin Lääkäri-lehteen 37/15. Tekstiä lainasi ja Keltikangas-Järvistä haastatteli aiheesta Savon Sanomat viime viikolla.

"Tutkimussarjat tällaisista oppijoista ovat kuitenkin alakuloista luettavaa. He eivät ole kriittisiä ongelmanratkaisijoita, vaan luottavat ensimmäiseen löytyvään tietoon. He ovat passiivisia informaation kuluttajia, eivät uuden tuottajia. He eivät osaa valikoida, arvioida ja prosessoida tietoa. Kyseiset valmiudet vaativat vahvan perusosaamisen, ja sen saavuttaminen vankan ohjauksen. Liian vähillä pohjatiedoilla tapahtuva minimaalisesti ohjattu oppiminen jää kuormittamaan työmuistia johtamatta muutoksiin pitkäkestoisessa muistissa, mitä oppiminen puolestaan edellyttää."

KVG. Jos googletan, että hevonen ontuu, saan osumaksi blogin. Jos laitan "hevosen sopiva kengitysväli", osumat ovat niinikään blogeja, vaihtoehtoisia kavionhoitajia ja kengittäjiä. Arvaatte, että nyt mietityttää, miten nämä diginatiivit opiskelevat ja valitsevat oikeaa tietoa hevosista? Onko eniten osumia saanut automaattisesti luotettavin lähde? Tänä päivänä harva lukiolainen löytää tiensä kirjastoon ja 10 vuotta sitten täysin naurettavalta kuulostanut yliopistofukseille suunnattu kirjastonkäyttökurssi on nykyisin todellakin tarpeellinen. Talleilla taas tapaa teinejä, joilla luonnollisesti on vahva osaaminen ja ainakin kymmenen vuoden ja kahden hevosen kokemus hevosista ja jotka tietävät tällä perusteella hevosista kaiken. Netti kertoo loput. Ja ainahan voi tulla ht.nettiin kysymään, vaikuttaako hevosen tila ähkyltä sen sijaan, että soitettaisiin eläinlääkärille, joka laskuttaa turhasta ja käskee kuitenkin kävelyttää.

"Uusi tieto on parempaa kuin vanha", sanoi vuosia sitten eräs teini, jonka mielestä kokeneen eläinlääkärin diagnoosi oli väärä ja miten tutulta ell-opiskelijalta löytyisi parempi ja uudempi ja ennen kaikkea varmempi tieto. Vanha eläinlääkäri on voinut vaikka unohtaa kaikenlaista hevosen kannalta tärkeää varsinkin kun antoi ymmärtää, että tarvitaan lisätutkimuksia ja että diagnoosi ei ole sillä sekunnilla selvä ja aukoton. Nuori opiskelija taas pystyi heti sanomaan, missä mättää. Niinpä niin.

Usein hymähtelen nuoruuden naiiviudelle, mutta tällaiset asiat saavat puistelemaan päätä. En minä fiksuista nuorista ole huolissani vaan niistä,  joiden kautta koululaitos ja oppimiskäsitysten (tahaton) muuttuminen saavat tuhoa aikaan.

4 kommenttia:

  1. Kannattaa Googlettaa Scholarilla :) Sieltä ainakin löytää hyvää lähdetietoa, jos itse osuma ei vakuuta. Eli pitäiskö se olla nykyään sitten KVGS...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmasti ihan pätevä juttu. Mutta jos ihminen ei osaa arvioida lähteitään, niin auttaako sekään. Diginatiiveihin se ei välttämättä auta. On vaikeammin saatavilla kuin google sellaisenaan.

      Ja totta puhuen olen usein aika hämmentynyt siitä, miten huonosti monet nuoret osaavat hakea tietoa netistäkään. Esimerkiksi ihan hakusanojen keksiminen on vaikeaa.

      Poista
  2. Eikös joku vuosi takaperin ollut yo-kokeissa tilanne, jossa analysoitiin rinnakkain kahta matkailuaiheista tekstiä - toinen oli mainostusta alusta loppuun ja toinen normaali artikkeli? Osalle kokelaita oli ollut vaikeaa hahmottaa, mitä eroa näillä kahdella lehtijutulla oli. Se kyllä hämmästytti.

    Onneksi nuorissa(kin) on valistuneita ja pystyviä tiedonkäyttäjiä. Omat yläastepäivät olivat aikana, jolloin modeemi sanoi prit-krr-krääh ja oli ihme, kun käytiin KissFM:n sivuilla havaitsemassa, että nyt kanavalla soi Oasis. :D Silloinkin oli mukana väkeä, joilla oli vaikeuksia käsitellä tietokirjoja, hakemistot ja muut olivat aivan hepreaa.

    Siitä olen myös huolissani, että ihmisille saa markkinoitua vaikka mitä huuhaata, kunhan se vain kuulostaa vähän tieteelliseltä. Ihan täysipäiset kansalaiset uskovat ihmelaitteisiin ja magneetteihin, vaikka kuinka selitettäisiin, että tutkimukset ja fysiikan lait eivät millään toimi siten, kuin humpuukimaakari väittää. Poppaukkojen ja -akkojen kritisoija huomaa äkkiä joutuneensa paitsioon. (Toimii myös muussa elämässä kuin hevosten parissa, Hannu Lauermahan on paljon kirjoittanut ja puhunut johdattelemisesta, huijaamisesta ja hyväuskoisuudesta - ja saanut siitä hyvästä melko lastin kuraa niskaansa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tietoa tulee ja tietoa menee, tieto myös vanhenee. Tämän päivän totuus on huomenna historiaa, joten asioihin suhtaudutan kulutushyödykkeinä. Huomenna tulee taas jotain uutta.

      Ehkä hulluinta on se, että vajavaisilla tiedoilla varustetuille nuorille ihmisille sanotaan, ett heidän pitää olla kriittisiä, mutta kun he eivät tiedä laisinkaan, mitä se tarkoittaa. Sitten se näyttäytyy niin, että he "kriittisinä" hylkäävät kaiken vanhat tiedon ja "keksivät itse" jotain uutta (kummallista) tilalle. Ja ovat mielestään nyt kriittisiä uuden tiedon luojia.

      Elämä on niin täynnä velvollisuuksia ja pakkoja, että mielestäni olisi aika ruveta enemmän toittamaan, että ei kaikkea voi valita. Elämä ei voi olla superkivaa ja jännää hyvipuistoa. elämässä on velvollisuuksia eivätkä ne aina ole kivoja. Jos aina hakee elä

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...