Ala naurattaa
Yläasteen äidinkielenopettajalla oli tapana kehua kirjoituksiani sekä kannustaa kirjoittamaan yhä enemmän. Ja minä kirjoitin. Opettaja pyöräytti aineitteni loppuun yleensä yhdeksikköjä tai kymppejä. En ollut oikeastaan koskaan ajatellut olevani missään kovin hyvä, mutta Armilan yläasteen Anneli sai minut pitämään itseäni kelpo kirjoittajana ja yrittämään vielä enemmän.
Kirjoitustaidostani hurmioituneena keksin sitten kerran kokeilla kepillä jäätä. Kirjoitin omasta mielestäni todella hauskan tekstin. Opettaja palautti sen seiskan tai kasin arvoisena ja sanoi, että "Anniina, pakina on vaativa tekstilaji." Häpesin, vaikka Anneli oli omaan tapaansa kannustava ja ystävällinen. Sen jälkeen kirjoitin vain ahdistavaa draamaa tai asiatekstejä ja kriittisiä arvioita. Kun pääsin kymppiluokalla maakuntalehden avustajaksi, pääsin toteuttamaan tätä puolta itsestäni. Minähän siis päädyin peruskoulun jälkeen tosiaan kymppiluokalle, koska muut kouluaineet kuin kirjoittaminen, kotitalous, käsityöt ja musiikki eivät olleet minusta niin kiinnostavia, että olisin jaksanut paneutua niihin. Kymppiluokan aikana maakuntalehden toimituksessa työskenennellessäni huomasin, että yleissivistyksen kerryttäminen reaaliaineiden kautta olisi tarpeen. Tuo vuosi oli varmaan monella tapaa minun pelastukseni. Jatkoin siitä lukioon ja myöhemmin yliopistoon.
Kun vuosikymmeniä myöhemmin sain ensimmäisen kerran kuulla olevani hauska kirjoittaja, menin hiukan paniikkiin. Ajattelin, etten voi antaa ihmisten kuvitella, että kirjoitan hauskoja tekstejä. En ole koomikko. Hauskuus ei synny käskemällä. En edelleenkään lähde tietoisesti synnyttämään mitään hauskaa, sillä "Anniina, pakina on aika vaativa tekstilaji." Suosikkiohjelmamme Naurun tasapainon koomikoiden puserrukset tuntuvat järjettömiltä toteuttaa: viikko aikaa repiä huumoria uudesta aiheesta lavalla esitettäväksi!
Tällä viikolla olen lukenut jopa kaksi täysin hulvatonta blogitekstiä! Ne ovat naurattaneet minua niin mahdottomasti, että olen entistä vakuuttuneempi siitä, miten hauskuutta ei voi repiä, vaan sen pitää antaa tulla, jos se on tullakseen. Kaikki eivät voi onnistua joka kerta, mutta Reipin Pehtoori ja Katja Ståhl kynäilivät tällä viikolla jotain sellaista, että tavan kirjoittaja ymmärtää jäävänsä jälkeen. Sen seurauksena voi sitten ahdistua ja repiä hauskuutta sitten siitä ahdistuksesta.
Kateus ja ihailu. Ne niin kuuluvat yhteen kuin tissi ja tummeli.
P.S. Terkkuja Annelille!
Lue nämä:
http://blogit.apu.fi/kavioliitossa30v/taysin-hullumainen-paiva-tallilla-greisi/
http://hevosurheilu.fi/blogit/reipin-pehtoorin-ploki/hevosnaisten-anonyymit-uhrit-ry/
Blogiexpo2015:n yhteydessä joulukuussa järjestettävän blogigaalan ehdokasasettelu on alkanut tänään. Käy äänestämässä suosikkiasi eri kategorioihin. http://blogit.playsson.net/blogiexpo2015-ehdota-omaa-suosikkiasi/
 |
| Kirjoitin pari vuotta sitten hetken mielijohteesta kirjeen brittilehti Horse&Rideriin. Se julkaistiin ja sain kiitokseksi nahkasaappaat! |
Kirjoitustaidostani hurmioituneena keksin sitten kerran kokeilla kepillä jäätä. Kirjoitin omasta mielestäni todella hauskan tekstin. Opettaja palautti sen seiskan tai kasin arvoisena ja sanoi, että "Anniina, pakina on vaativa tekstilaji." Häpesin, vaikka Anneli oli omaan tapaansa kannustava ja ystävällinen. Sen jälkeen kirjoitin vain ahdistavaa draamaa tai asiatekstejä ja kriittisiä arvioita. Kun pääsin kymppiluokalla maakuntalehden avustajaksi, pääsin toteuttamaan tätä puolta itsestäni. Minähän siis päädyin peruskoulun jälkeen tosiaan kymppiluokalle, koska muut kouluaineet kuin kirjoittaminen, kotitalous, käsityöt ja musiikki eivät olleet minusta niin kiinnostavia, että olisin jaksanut paneutua niihin. Kymppiluokan aikana maakuntalehden toimituksessa työskenennellessäni huomasin, että yleissivistyksen kerryttäminen reaaliaineiden kautta olisi tarpeen. Tuo vuosi oli varmaan monella tapaa minun pelastukseni. Jatkoin siitä lukioon ja myöhemmin yliopistoon.
Kun vuosikymmeniä myöhemmin sain ensimmäisen kerran kuulla olevani hauska kirjoittaja, menin hiukan paniikkiin. Ajattelin, etten voi antaa ihmisten kuvitella, että kirjoitan hauskoja tekstejä. En ole koomikko. Hauskuus ei synny käskemällä. En edelleenkään lähde tietoisesti synnyttämään mitään hauskaa, sillä "Anniina, pakina on aika vaativa tekstilaji." Suosikkiohjelmamme Naurun tasapainon koomikoiden puserrukset tuntuvat järjettömiltä toteuttaa: viikko aikaa repiä huumoria uudesta aiheesta lavalla esitettäväksi!
Tällä viikolla olen lukenut jopa kaksi täysin hulvatonta blogitekstiä! Ne ovat naurattaneet minua niin mahdottomasti, että olen entistä vakuuttuneempi siitä, miten hauskuutta ei voi repiä, vaan sen pitää antaa tulla, jos se on tullakseen. Kaikki eivät voi onnistua joka kerta, mutta Reipin Pehtoori ja Katja Ståhl kynäilivät tällä viikolla jotain sellaista, että tavan kirjoittaja ymmärtää jäävänsä jälkeen. Sen seurauksena voi sitten ahdistua ja repiä hauskuutta sitten siitä ahdistuksesta.
Kateus ja ihailu. Ne niin kuuluvat yhteen kuin tissi ja tummeli.
P.S. Terkkuja Annelille!
Lue nämä:
http://blogit.apu.fi/kavioliitossa30v/taysin-hullumainen-paiva-tallilla-greisi/
http://hevosurheilu.fi/blogit/reipin-pehtoorin-ploki/hevosnaisten-anonyymit-uhrit-ry/
Blogiexpo2015:n yhteydessä joulukuussa järjestettävän blogigaalan ehdokasasettelu on alkanut tänään. Käy äänestämässä suosikkiasi eri kategorioihin. http://blogit.playsson.net/blogiexpo2015-ehdota-omaa-suosikkiasi/
Minusta olet hyvä kirjoittaja ja hauska! :D :)
VastaaPoistaVoi kiitos. Mutta oikeasti oon kyllä sitä mieltä, että parempia lukiessaan tulee nöyräksi ja samalla vähän sisuuntuu yrittämäänkin.
PoistaEivätkä kaikki tekstit naurata kaikkia, minusta K. Ståhl on loistava, mutta Rehtori väenvängällä pinnisteltyä mukahauskaa. Otsikkona "ploki" tuo vielä ikävästi mieleen muuannen populistiukon, joka ei omissa silmissäni saa kovin suuria pisteitä (vaikka mielleyhtymä ei todella olekaan kirjoittajan vika).
VastaaPoistaItse sivuutan kylmästi kaikki itsensäkehumis- ja tavaranesittelyblogit, joissa elämä on pelkkää höyhenenkeveää hattaraliitelyä. Jos kirjoittajalla on oma ääni, selkeä ja johdonmukainen tapa ilmaista itseään ja sisältö on muutakin kuin kehujen kerjuuta ja maallisen materian kuvaamista, niin palaan melko varmasti lukemaan säännöllisesti. Kielioppi- ja kirjoitusvirheet saavat minut vaihtamaan maisemaa. Koska olen vanha käpy, enkä enää teini, koen aikuisten blogit mielenkiintoisempina kuin viisitoistakesäisten. (Tosin seuraan myös paria huomattavasti itseäni nuorempaa kirjoittajatarta, koska heillä on sana hallussa ja mielenkiintoinen ote!)
Minun ei myöskään tarvitse olla aina samaa mieltä kuin bloggaaja, eikä elämäntilanteenkaan tarvitse olla identtinen omani kanssa.
Kaikkea hyvää sinulle, järkevää ja selkeää Ruuhkavuosiratsastajaa on ilo käydä lukemassa!
Kiitos tästä kommentistä, olipa muuten identtinen sen kanssa, mitä itse voisin kirjoittaa. Tuo on hyvä pointti, että ei sitä oikeastaan etsi blogeista sitä, että kaiken täytyisi olla niin kuin omassa elämässä on. Voi olla hyvinkin eri mieltä kirjoittajan kanssa, jos tyyli on tempaava.
PoistaKirjoitetuissa teksteissä pitkitetty vitsi on muuten ihan yhtä kiusallinen kuin stand-up -vitsi, jonka kliimaksin arvaa jo alkulauseesta.