perjantai 30. lokakuuta 2015

Geisha

Toisin kuin hevosia, ihmiset palkitsevat itseään ruoalla sen jälkeen, kun ovat tehneet jotain todella vastenmielistä tai muuten vain tylsää tai raskasta. Jumppa on tylsää, mutta jumpan jälkeen voi syödä hyvällä omatunnolla jätskin. Muussa tapauksessa jäätelön syöminen on saatanasta, ja oikeasti kaikki tykkäävät pelkästä salaatista.

Ruokapalkinto. Tajusin taannoin, että vaikka hevosen kanssa olen ollut mielestäni aika tarkka, lasten kanssa olen ihan kuutamolla. Koska perheemme kaikkiin juhlatilanteisiin liittyy aina ruoka, lapsemme ovat luonnollisesti kasvaneet osaksi tätä ruoalla palkitsemisen kulttuuria. Alkaa loma - ostetaan sipsiä ja karkkia. Alkaa viikonloppu - ostetaan jotain hyvää. Mennään uimaan - onhan pillimehut mukana? Matkustetaan junalla - ostetaanko ravintolavaunusta jätskit? Isäpäivä tulee - onhan meillä äiti sitten jotain hyvää äiti onhan äiti?

Lupasin itselleni pari vuotta sitten, etten enää harrasta paskoja asioita. Päätin, ettei minun tarvitse tehdä mitään näyttääkseni joltain vaan jotta se tuntuisi joltain. Minulla on niin vähän vapaa-aikaa, ettei sitä ole varaa tuhlata lajeihin, jotka lisäävät vain fyysistä hyvinvointia. Parasta on harrastaa jotain, minkä harrastaminen itsessään on palkinto.

Sitten voi syödä Geishaa iloon.
Mielenterveyden edistämiseksi.
Lääkkeeksi.
Ihansamaminkätakia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...