Too cool for riding school?
Nuoriso suhtautuu joskus kouluun kuin se ei ihan täysin sopisi heidän arvolleen. Too cool for school. Uuden oppiminen on noloa. Hyvät numerot ovat noloja. Viittaaminen on noloa. Ajoissa tuleminen on noloa. Kiltteys on noloa. Kaikki viestii murrosikäisen epävarmuudesta ehkä kaikkea kohtaan. Yrittämällä liikaa voi epäonnistua ja siksi on noloa yrittää. On helpompi nousta kaiken yläpuolelle ja sanoa, ettei vois ***tu vähempää kiinnostaa. Mä en tarvi tätä.
Koulumenestys ei toki ole yläasteella välttämättä mikään sosiaalinen arvonnousu. Tänä päivänä ne, jotka naamioituivat yläasteella tapettiin ovat niitä, joilla on ehkä se suurin palkkapussi. Sosiaalisuudesta kun ei kauheasti makseta, ellei siinä ole sattunut olemaan keskimääräistä parempi ja nokkelampi. Ja silloinkin siitä maksetaan vähemmän kuin numeroiden pyörittämisestä.
Seppo Laine sanoo Hippoksessa 4/2015 seuraavasti: "Ratsastajien pitäisi opetella enemmän ratsastamista ja valmentautua vähemmän. ... Ratsastuskoulut tekevät meillä aika hyvää työtä, mutta ihmiset erkaantuvat niistä liian aikaisin. Olisi mietittävä, miten heitä saisi ohjattua pysymään pidempään ratsastuskoulun vaikutuspiirissä."
Minusta kyse on samasta harhasta. Ollaan superhyviä omasta ja ehkä parin muunkin mielestä. Hankitaan hevonen. Ollaan vähän turhan ylpeitä taipumaan uuden opettelemiseen, jos sen eteen pitäisi alkaa tehdä muutoksia. Jos homma on vaikeaa, vaihdetaan vaikka valmentajaa, jotta ei jouduttaisi näyttämään sitä, ettei itse osata. Osaamattomuus on noloa. Mokaaminen on noloa. Opetteleminen on noloa. Epäonnistuminen on noloa. Virhe on noloa. Pikkuasioiden opetteleminen on noloa. Ryhmässä ratsastaminen on noloa eikä siinä opi. Valitettavasti kaikki kuitenkin haluaisivat voittaa. Kukaan ei vain halua tehdä sitä työtä tekemällä vaan luonnostaan. Ja mikä hassuinta: kaikki näkevät osaamattomuuden. Ei sitä voi minnekään piilottaa.
Muistatteko kouluajoilta: aina oli niitä, jotka hehkuttivat, etteivät lukeneet yhtään ja kymppi tuli. Ja sekös masensi niitä, jotka lukemattomuuden todeksi uskoivat ja jäivät sen takia makamaan laakereillaan ja odottamaan, että luonnonlahjakkuus iskisi puskasta heihinkin. Että kymppejä tulisi tekemättä mitään. Mutta sehän on vale. Sen tiesivät todeksi ne, jotka paiskoivat hommia. He hykertelivät sitten mielessään ja korjasivat potin.
Sekä ratsastuksessa että myöhemmin palkkapäivänä.
 |
| Jos ei tee koskaan virheitä, ei ehkä tee paljoa mitään muutakaan. (c) Erica Lilja |
Ei lisättävää! Nyökyttelin vimmaisesti jo kun luin Hippoksesta tuon Laineen kommentin. Toki joka kolikolla on kääntöpuolensa ja on myös ryhmiä joissa ei opi, mutta se ei ole ratsastajan vika vaan sen liikenteenohjaajan, joka itseään opettajaksi tituleeraa. Elävän elämän esimerkki: olen yksityisopettanut kahdeksan (8) vuotta ratsastaneelle ihmiselle, kuinka katsotaan kevennys ja miksi ylipäätään sillä on jotain väliä mihin keventelee, ja juurta jaksain selittänyt laukannostoapuja kun hän ei yksinkertaisesti osannut sanoa, miten nostaa laukan. Vaikka kahdeksan vuotta oli sujuvasti tunneilla "nostanut laukkaa".
VastaaPoistaTuo liikenteenohjaaja on aika hyvä termi. Niitä näkee. Ja kuten Seppo Lainen sanoo tuossa jutussa, että kun kenekään mieltä ei saa pahoittaa niin kaiken sanotaan sitten olevan niin superhienoa ja mahtavaa, vaikkei oikeasti olekaan.
PoistaMinun viime vuotinen kehitykseni muuten kiteytyi kahden eri valmentajan sattumalta samaan kommenttiin: nythän sinä olet ruvennut jo vähän ratsastamaan. :D
Mä koen ratsastuskoulut vähän ongemallisiksi nykyään. Itteäni huolestuttaa melko paljon hevosten hyvinvointi niissä. On tietysti monenlaista paikkaa, ja monenlaista opettajaa, mutta olen nähnyt aika paljon, epäsopivia varusteita, Lajityypillisen käytöksen huomioimisen laiminlyöntiä, hakkaamaan kohottavia opettajia. Missään paikassa en näitä kaikkia kerralla, mutta aika vahvan fiiliksen se on antanut siitä että eettisempää ja hevosystävällisempää oli hankkia oma hevonen. Kyllähän sekin itsessään opettaa että ratsastaa paljon eri hevosilla. Omaa ratsastamalla ei opi ratsastamaan kuin sitä omaa. Mutta hitto kun oma luonto ei enää anna myöten astua monenkaan ratsastuskoulun ovista sisään kun ei siellä useinkaan ole kovin kaunista kun lähemmin tarkastelee :(
PoistaKurja kuulla. Minulla taas on vaikutelma, että asiat ovat paljon paremmin kuin parikymmentä vuotta sitten, ja monilla yksityishevosilla menee huonommin kuin ratsastuskoulujen opetushevosilla, joiden hoito ja käsittely asetetaan päivittäin suuren tarkkailevan ihmisjoukon eteen.
PoistaMutta tuon tekstin tarkoitus ei ole niinkään asettaa yksityishevosia ja ratsastuskouluhevosia vastatusten. Lauseessa, että "ratsastajien pitäisi opetella enemmän ratsastamista ja valmentautua vähemmän" on mielestäni enemmän kyse asenteesta kuin siitä, missä opetusta konkreettisesti annetaan. IHmiset saattavat tietää käsittämättömän paljon oikeanlaisesta istunnasta, mutta eivät hallitse hevosiaan. Se on surullista.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaTuli niin käsittämätöntä tekstiä että pakko ottaa uusiks :D
PoistaJoo tuossa kauppareissulla tuli mietittyä, että tarkastelin tätä asiaa ehkä hieman liikaa omasta laatikosta kurkkien. Jos vaihtoehtona olisi hevoset omassa pihassa, niin siihen en kyllä lähtisi, koska mun talliyhteisö on äärimmäisen tärkeä vertaistuki ja apu mulle. Porukasta löytyy monen vuoden kokemuksen omaava ratsastuksenopettaja ja pari asiaa opiskelevaa nuorta, kengittäjä ja hevoshieroja eli pyytäessään saa ilomielin tarjottua, asiantuntevaa apua. Sitä ei varmaan monella yksityistallilla kuitenkaan ole saatavissa? Eikä ainakaan omassa pihassa, jossa ongemia saisi pyöritellä ihan keskenään.
Alunperin asiani oli muutenkin lähinnä se että kaikki ei lähde ratsastuskoulusta liian nopeasti siksi että ovat "too cool", vaan nää hyvinvointiasiat on aika monella nykyään päällimäisenä mielessä.
VastaaPoistaOIkeassa olet.
PoistaItse lähdin ratsastuskoulusta ja ostin oman lähinnä juuri siksi, että koen olevani aika huono ;)
VastaaPoistaOman kanssa kun voi treenata juuri niin kuin tarvitsee, eikä niin kuin on suunniteltu ja määrätty.
Tosin allekirjoitan kyllä täysin sen, että niin paljon taitoja jää oppimatta monilla, kun on kamala kiire edetä. Itse vietin kuitenkin monen monta vuotta pelkästään muiden hevosia hoitaen, en ratsastaen, joten kaikki sen ite ratsastuksen ympärillä sujuukin sitten täysin ongelmitta. Oppia ikä kaikki!
http://borrowed-freedom.blogspot.fi
Kuulostaa tutulta. Minä lopetin vuonna 2007 ratsastuskouluratsastamisen, koska en mielestäni kehittynyt. Sitten aloin vuokrata hevosta, mutta en edelleenkään kehittynyt. Valmentauduin kyllä ja sitten ostin vuokrahevoseni itselleni, mutta aikalailla matalalentoa kaikki oli...
PoistaVasta ihan viimeisenä vuotena hevoseni kanssa alkoi tapahtua toivomaani kehitystä, kun siirryin Cajus Aminoffin oppilaaksi, mutta itse asiassa vasta tuosta omasta hevosesta luopuminen ja ratsastuskouluun palaaminen alkoivat kehittää osaamistani. Paljon varmasti tapahtui vuosien aikana hyvääkin, mutta itseäni kaduttaa näin jälkikäteen se, etten panostanut ratsastuksen opettelemiseen hevoseni kanssa enempää. Ei Tintti varmaankaan onneton ollut, mutta olisi sitä voinut paremminkin ratsastaa. :( Mutta tämä lienee ikuisuusongelma, vähän niin kuin lastenkin kanssa: aina voisi olla parempi äiti.
Öh, ahdistavaa...
Oman hevosen kanssa on tietty aina mentävä myös hevosen ehdoilla. Ratsastuskoulusta saa valmiin hevosen, jonka koulutuksesta on vastannut joku muu. Oman hevosen kanssa kaikesta pitää pitää huolta itse.
PoistaJa tässä onkin aihetta ihan omaan tekstiinsä. :)