torstai 6. elokuuta 2015

Heitä Kari voltti!

Estetunnin jälkeen. Kuva: Ulla Nurmi
Karin viikko-ohjelmaan on koko kesän kuulunut sekä maastoilua että maneesityöskentelyä. Muut Karin ratsastajat ovat ratsastaneet pääsääntöisesti maneesissa ja minä olen sileänratsastusten lisäksi pyrkinyt käyttämään Karia ainakin kerran viikossa maastossa. Paljon olemme kiipeilleet mäkiä ja rämpineet polkuja. Mieluuummin sitä kävelee metsässä kuin sisätiloissa tai kentällä.

Kari on rentoutunut silminnähden. Se on vähän elastisempi ja sen laukkakin on parempaa. Se hyväksyy kuolaimet ja se hyväksyy tuntuman. Videota ratsastuksesta en silti uskaltaisi näyttää kenellekään, koska silloin katsoja ehkä keskittyisi katsomaan eri asioita kuin mitä pitäisi.

Siinä mielessä hevoset ovat samanlaisia kuin pienet vauvat, että juuri kun luulet oppineesi niiden päivärytmin, ne muuttavat sitä. Kari keksi jossain vaiheessa, että jos hän vastustelee, hänen ei tarvitse lähteä maastoon. Voi, miten väärässä se olikaan. Olemme edenneet metsätietä jopa peruuttaen, kunnes se on tuumannut, että okei, ehkä se on helpompi mennä turpa menosuuntaan.

Viime lauantaina olimme estetunnilla. Kari tuntui olevan ihan elementissään kavalettiharjoituksissa eikä mitään ongelmia ollut. Aloitimme kuitenkin kevyesti, jotta sille jäisi hyvä mieli. Ravilähestymisillä pyrittiin varmistamaan, ettei hyppyyn lähdetty mistä tahansa ja miten kaukaa tahansa. Hypätähän Kari osaa hienosti, mutta entä jos siinä ei ole jarruja? Huomaan koko ajan ajattelevani, että kun tuon kokoisen hevosen saa tosi hyvään tikkiin, se saattaa olla aika vahva hevonen ratsastaa!

Kuva:Erica Lilja
Kaiken tekemämme on tarkoitus vahvistaa Karin takapäätä ja saada se käyttämään itseään. Heikko takapää ja etenkin vasemman kyljen kiristys tekevät taipumisen sille hankalaksi. Olin viikonloppuna hölmö enkä antanut sille riittäästi sen vaatimaa aikaa, joten lopputulos olisi voinut olla kaoottinenkin. Se sai ilmeisesti kielensä kuolaimen päälle ja lähti käsistä holtittomaan laukkaan. Kari ei onneksi palauttanut minua maan pinnalle, mutta Maiju (valmentaja Maiju Leminen) teki niin  muistuttamalla asioiden oikeasta tilasta. En saa pyytää siltä jotain vain muodon vuoksi. Jos tulee olo, että onpas se outo, silloin sitä tunnetta pitää kuunnella.  Tuli taas nöyrä olo. Mihin tässä muka on kiire?

Teimme maanantaina hirveän hyvää harjoitusta sisätakajalan aktivoimiseksi. Ravasin ympyrällä ja käänsin Karia voltille, mutten kääntänytkään. Käänsin, mutten kääntänytkään. Käänsin, mutten kääntänytkään. Käänsin, mutten kääntänytkään. Joka kerta se joutui vähän astumaan sisätakajalalla syvemmin alle, jotta se olisi päässyt voltille, minne sitä ei sitten ratsastettukaan.

Vähän niin kuin ihminenkään ei voi kääntyä suoralta tieltä sivuun ilman, että astuu käännöksen puolelle menevällä jalalla enemmän sivulle.

En ole ammattilainen, mutta olen ilokseni saanut ammattilaisten ohjauksessa tehtyä paljon hyviäkin juttuja tämän hevosen kanssa, joka on omalla tavallaan opettanut minulle hirveästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...