tiistai 4. elokuuta 2015

DIY- kylmäyssuojat

Joidenkin viikkojen takainen postaukseni hevosen kävelyttämisestä ja jalkojen kylmäämisestä sai jotkut pohtimaan, olenko jalkojen kylmäämistä vastaan. Vastaus on yksiselitteinen: en ole. Olen vastaan sitä, että kylmäämisen tai jonkun kylmäämiseen tarkoitetun tökötin uskottaisiin vievän kävelytystarpeen pois. Mikään ei vie pois sitä, että hevosen pitää kävellä eikä sitä voi millään konstilla korvata.

Ksenofon (n. 430-354 eKr.) ohjeistaa, että jalkojen kunnosta on huolehdittava. Hän kertoo, että "märät ja liukkaat lattiat pilaavat hyviksi kasvaneetkin kaviot. Lattiat on tehtävä kalteviksi, jotta ne eivät olisi kosteita, ja liukkauden estämiseksi ne on päällystettävä kavion kokoisilla kivillä. Tällaiset lattiat myös vahvistavat hevosen jalkoja." Tästä kohdasta kääntäjä kuitenkin sanoo indeksissä, että merkitys jää epäselväksi. Kseonofonin pääpaino on yhtä kaikki siinä, että jalkoja on vahvistettava, jotta ne kestävät. Kun haastattelin kenttäratsastuslegenda Cajus Aminoffia blogiportaali Hippolaan vuosi sitten, Cajus puhui samasta asiasta. Lue teksti täältä.

On parempi pyrkiä ehkäisemään ongelmia etukäteen kuin hoitaa vammoja jälkikäteen. Valtaosa meistä ei ole kuitenkaan voinut vaikuttaa siihen, miten hevostamme on käsitelty sen entisessä elämässä. Jälkihoito on totta kai tarpeellista, kun sitä tarvitaan, sillä vanhat jännevammat ja vaikkapa kinnerpatit edellyttävät toimenpiteitä. Silti hevosen jalkahoidon avainsanat ovat mielestäni ne kaksi K:ta: kävelytys ja kylmäys. Ne ovat jalkojen kuntoa ylläpitävää hoitoa.

Kylmääminen on kuitenkin joskus hermojaraastava operaatio. Monet ajattelevat, että ei sen helppota tarvitse ollakaan, mutta olen aina taipuvainen miettimään, miten asiat voisi kuitenkin saada helpommiksi. Itse en halua lotrata tuntitolkulla kylmäävien vesien kanssa.  Kylmäsavet ovat kelvollisia, mutta kesäaikaan ne kuivuvat jalkoihin turhan nopeasti eivätkä kuivuttuaan enää hoida tehtäväänsä. Kuivumista voi toki hidastaa laittamalla saven päälle märkää sanomalehtipaperia ja jättämällä hevosen seisomaan savet jaloissa viileään talliin.

Linimentteihin turtuu. Vesiämpärissä kylmennettävät suojat eivät kuulemma kylmää. Jäljelle jää jääsuojat, jotka ovat suuria, kohloja ja vaativat säilytystilaa. Kaikilla talleilla ei ole pakastinta tai jos on, sinen ei mahdu kymmenen hevosen kylmäyssuojat. Jostain syystähän kaikilla on tietysti aina oltava omat...

Neljä kylmäyssuojaa vie kokonaisen lokeron pakastimesta. Miksi näissä on aina niin raivostuttavat tarrat?

Neljä kylmäyssuojaa mahtuu juuri ja juuri Tupperware-kylmälaukkuun. Tarakalle taapero.

Meillä on Suomessa onneksi talvi! Silloin olen hakenut ulkoa lunta ja kylmännyt jalat sujauttamalla lunta neopreenisuojien sisään. Toisaalta talvella kaikki on tässä mielessä helpommin. Syys- ja kevätviileillä kahlaaminen vesihaudassa auttaa, mutta valtaosan aikaa vuodesta asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Edelleenkään en kyllä laske tavallista ratsastusta rasittavaksi treeniksi, jonka jälkeen jalat täytyisi kylmätä. Esteratsastuksen jälkeen on toisin.

Mutta nyt niihin tee-se-itse -kylmäyssuojiin. Myin vanhat kohlot jääsuojani viime talvena naapurille. Haluaisin pieneen tilaan menevät, kätevästi käyttöönotettavat kylmäyssuojat, mutta sellaisia en ole järkevässä hintaluokassa löytänyt. Kertakäyttöiset jääpussit tulevat aika kalliiksi. Siispä keksin ottaa muutaman lapsiltani jääneen kestovaipan froteisen imun, kastella sen ja pakastaa. Kiinnittäisin sen sitten neopreenisuojalla hevosen jalkaan.

No, se oli jäätyneen vaikea muotoilla jalan ympärille ja lopulta se kylmäsi  kuivassa jalassa vain vähän. Märässä jalassa tulos oli hiukan parempi. Plussana sanottakoon, että menivät kyllä pieneen tilaan, olivat helppoja käsitellä, konepesstäviä ja pysyivät jäässä jääkaapissa ratsastuksen ajan, vaikka olin pakastanut ne kotona.

Nämä neopreenisuojat ovat vanhat ns. tallisuojat. Olen käyttänyt niitä myös kuljetussuojina, mutta erityisen paljon lumikylmäystarkoitukseen.

Ksenofon: Hevostaito
Suomentanut ja selityksillä ja jälkisanoilla varustanut Hilla Halla-aho
Gummerrus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2003

Keväinen pesu ja viilennys. Lisäksi kivaa. Kuva: Liljat






5 kommenttia:

  1. Hei, jalathan on aina kasteltava märiksi ennen kylmäyssuojien laittoa, ettei jalkojen karva jää kuivana eristämään liikaa ja näin kylmäysteho jää huonoksi.

    Therman Caren maxi http://www.thermalcare.fi/index.php?q=thermal-care-maxi kylmäyspussit ovat myös kätevät. Eivät vie pakastimesta paljonkaan tilaa (1cm paksu) ja helpot kiinnittää jaloihin esim. suojilla tai pinteleillä.

    Kenttäkisoissa itse käytän kyllä vedelläaktivoitavia kylmäyssuojia http://talliputiikki.seiskatalli.fi/product/228/kylmayssuojat---vesi joiden veteen laitan kylmäkalleja/isoja jääpaloja.

    Ykkösenä tulee tietysti vedellä läträäminen , kylmäysletkut http://www.viljarshop.com/tuote/kylm%C3%A4ysletkut/W11090/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä. Tuo on tosiaan totta, että ei kuivia jalkoja kannata kuvitella kylmäävänsä. Nuo kylmäysletkut, missä olen niitä saanut kokeilla, on kyllä kätevät nekin.

      Poista
  2. Viime syksynä kestovaippailuun tutustuessani mietinkin tätä, miten imut toimisi tee-itse kestovaippana. Ajattelin, että vaippa olisi helppo kiinnittää esimerkiksi polveen, mikäli polven alue tarvitsee kylmäystä :) Hautasin idean, mutta ehkä imut pääsevät uusiokäyttöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoja Muksut-vaippojen imuja voisi käyttää pintelipatjoina tai ihan vaikka pyyhkeinä. KErtakäyttövaippoja minulla on aina ollut tallilla mahdollisia kaviohauteita varten. :)

      Tuolla tavalla nepparivaipat voisivat toimiakin.

      Poista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...