Läpiratsastus

Luulin ikikauan aikaa sitten, että läpiratsastus tarkoittaa sitä, että hevosen kaikki askellajit ratsastetaan läpi. Jos asian kirjoittaa näin, se kyllä voi lukijalle tarkoittaa sitä, että ensin mennään käyntiä, sitten ravia, sitten laukkaa, sitten taas ravia ja lopuksi käyntiä. Ta-daa. Läpiratsastus.

Läpiratsastuksessa tietysti oikeasti ratsastetaan hevonen "läpi" avuille. Askellajeilla ei kai periaatteessa ole niin suurta merkitystä. Läpiratsastuksen lopputuloksena hevonen asettuu ohjan ja pohkeen väliin ja on ratsastettavissa. Se kuuntelee pohjetta, se kuuntelee pidätettä ja puolipidätettä, se asettuu, se taipuu, se siirtyy askellajista toiseen. Kun kaikki avut menevät läpi, hevonen on ratsastettavissa. Hyvä teksti läpiratsastuksesta on esimerkiksi täällä Pennien blogissa. En kuvittele pystyväni kirjoittamaan asiasta itse paremmin. Läpiratsastetulla hevosella ei kuitenkaan tarvitse pelätä, etteikö se kääntyisi halutussa paikassa, taipuisi oikein tai kulkisi halutuissa askellajeissa. Hyvin läpiratsastettu hevonen on esteharjoituksissa ihana ratsastaa.

Veikkonen kiemurtaa kovasti ja se on vaikea saada menemään suoraan. Kunnes se menee pohkeelle läpi.

Jos hevosta ei koskaan ratsasteta läpi, se tulee kuuroksi ja lopulta jäykistyy. Tästä syystä ratsastuskouluhevonen on usein vähän turta. Se saa ammattinsa puolesta selkäänsä useammin sellaisia heikkoja ratsastajia, jotka vasta opettelevat ratsastamista eivätkä saa apuja menemään läpi. Tällainen opetushevonen ei välttämättä ole laiska. Useimmiten se tekee vähän omia juttujaan, ei tunnu liikkuvan mihinkään, menee kavereiden perässä, mutta se voi myös tuntua juoksevan ratsastajan alta pois ainakin silloin, kun siltä viimein ruvetaan pyytämään jotain. Pääsääntöisesti se ei kuitenkaan kuuntele kaikkea, mitä ratsastaja sanoo. Aloittelija tekee hevosen selässä paljon sellaista, mitä hevosen ei kannatakaan kuunnella.

Ratsastuskouluhevosia yleensä läpiratsastetaan tuntien ohella. Se ei silti tarkoita, että niitä pystytään tai edes halutaan muuttaa herkemmiksi, sillä pitäähän niiden ammattilaisina kestää ja sietää se, että ne ovat opetushevosia. Säännöllinen läpiratsastus pitää hevosen joustavana ja notkeana. Siksi sitä tietysti pitäisi yrittää tehdä koko ajan. Minä esimerkiksi opin ratsastamaan Tinttiä vasta sen viimeisinä vuosina. Siihen asti se taisi olla kaamea yksityisomistuksessa oleva koni, joka vain kesti minulta kaiken mahdollisen. Raukka parka.

Kun ratsastuskouluhevosen kyydistä siirrytään hevoskaupoille etsimään unelmien hevosta, ihastutaan ehkä juuri siihen herkkään ja ihanaan hevoseen, joka tekee kaiken, mitä pyydetään ja ihan heti. Sitten kun tämä ihanuus tuodaan kotiin, se osoittautuukin vähän vaikeammaksi palaksi niellä. Jos hevonen nimitätin on tottunut siihen, että se oikeasti ratsastetaan oikein päivittäin, sen elämä saattaa nyt muuttua. Muutaman päivän hevonen toimii vielä mainiosti ammattimaisten ratsastajien avuilla, mutta sen jälkeen kun se huomaa, ettei sitä varsinaisesti ratsastetakaan, se alkaa ehkä keksiä omia juttujaan. Tuoreen omistajan mielestä se muuttuu, vaikka se oikeasti vain sopeutuu uuteen tilanteeseen.

Joskus tällaiset ratsut tarvitsevat ammattilaisen kurinpalautuksen. Oppiva yksilö keksii kyllä, miten se saa ratsastajalta vallan: pukittamalla, ryöstäytymällä käsistä... Mitä vain, mikä lopettaa ratsastajan epämiellyttävän tekemisen. Lopputulos riippuu hevosen luonteesta.

Vanhemmissa hevosissa vapaapäivät tai vaikka useammat estetreenit, kuten tässä, vaativat  peräänsä enemmän ratsastusta, jotta jaksetaan taas olla kuulolla sileällä.

Olen itsekin ratsastuskouluratsastaja. En missään nimessä väitä, että olisin tämän kaiken yläpuolella. JOskus joidenkin hevosten kanssa apujen läpisaaminen on ihan pirun vaikeaa. Minulla on kuitenkin ilo saada ratsastaa pääsääntöisesti sellaisia hevosia, jotka eivät ole yllä kuvaamiani superkärsivällisiä opetushevosmaailman ammattilaisia. Silti minua arveluttaa lähteä hevoskaupoille. Entä jos rakastuisin johonkin sellaiseen hevoseen, jonka kanssa terve järkeni pettäisi? Entä jos en osaisi arvioida omaa ratsastustaitoani, vaan olisinkin hevoskauppojen jälkeen ylempänä kuvaamassani pulassa? Entä jos hevoskauppias ei sanoisi, että hevonen ei sovi minulle, vaan myisi sen minulle silti? Entä jos en ymmärtäisi pyytää valmentajaa mukaani? Entä jos vain menisin sekaisin? Entä jos päättäisin perustaa oman tallin, missä minulla ei edes olisi ammattilaisia tukenani koko ajan?

Sillä kyllähän minulle voisi sillä tavoi käydä...

Herra Herkkä Macho jumittaa, pukittaa, lähtee käsistä tai keksii ihan mitä vain, jos ratsastaja ei ole selkeä. Se on ratsastettavissa vasta sen jälkeen, kun kaikki avut on saatu huolellisesti läpi. Sen luonne ei sopisi alkeistunneille. Sen käämi palaa vähän turhan helposti ja se tietää, miten ratsastajasta pääsee eroon.

Kari on tähän asti ratsastamistani hevosista haastavin. Kolmessa viikossa olemme saaneet siinä aikaan muutaman mukavan muutoksen, josta valmentaja meitä tänään kehui. Siitä lisää myöhemmin.