perjantai 31. heinäkuuta 2015

Ei koira karvoistaan...

Saatan menettää hevosen, mutta hevosenomistajuus ei lähde minusta. Vaikka Kari ei ole minun hevoseni, hoidan sitä yhtä huolella kuin se olisi. Teemme tiivistä yhteistyötä Karin omistajan kanssa, mutta nyt on luonnollisesti minun vuoroni kysyä, miten tehdään ja miten hoidetaan. Silloin kun Fanni hoisi minun hevostani, teimme toisinpäin.

Huolehdin omalta osaltani hevosen riittävästä liikunnasta ja terveydestä. En ole kovin helposti estynyt hoitamasta hevosta vuorollani. Velvollisuudentunteeni hoitaa lupauksia on suurempi kuin haluaisin uskoa, vaikka joitain viikkoja sitten väitin muuta. Minä pyrin edelleen järjestämään, hevosen tähden. Ei sillä ole väliä, onko nimi paperissa minun. Minä tingin vaikka yöunistani, mutta hevosen minä liikutan ja hoidan. Herään ani varhain. Muu perhe heräilee, kun minä jo palaan tallilta.

Minunlaiseni ihmiset hankkivat hevosia. Minunlaiseni ihmiset kaipaavat omaa hevosta. Minunlaiseni ihmiset käyttävät niihin kaiken aikansa ja rahansa. Minunlaisteni ihmisten läheiset kärsivät hevosten tähden.

Minunlaiseni ihmisen pitäisi ymmärtää enää ikinä olla hankkimatta omaa hevosta.


5 kommenttia:

  1. Kari näyttää kyllä ihan kelpo hevoselta :) Miten yhteistyö on sujunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä. Hyvin on lähtenyt, vaikka se on vaatinut kärsivällisyyttä ja monen asian uudelleen ajattelemista. Ollaan oltu Karin omistajan sekä toisen ratsastajan kanssa hyvä tiimi ja meitä on valmentanut sama ihminen, joka on auttanut ymmärtämään Karia. Olin alkuun tosi hukassa kun en tiennyt, eikö se pysty vai jallittaako se minua. No, sehän tekee tietysti vähän molempia. Paljon on opittu ja paljon vielä opittavaa. Mutta Kari on rentoutunut tosi paljon. Se on hienoa.

      Se on omalla tavallaan tosi helmi hevonen. Vähän nyt jo harmittaa, että yhteistyö päättyy kuukauden kuluttua.

      Poista
  2. mutta jos hevonen on ensin, niin se mies/nainen joka silti lähtee parisuhteeseen tai ystävät jotka ovat muutenkin pysyneet elämän varrella mukana, niin ne ymmärtää, eikä sillon luulis kärsivän kun on tiennyt alusta asti miten asiat menee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on aina vähän kimurantteja juttuja. Luulen, että lasten syntymä mullistaa aina ihmisten elämää niin, ettei sitä oikeasti ennen lasten syntymää edes tajua, millaista elämä tulee perheellisenä olemaan. Ja sitä tunnetta, että haluaa olla sekä kotona että pois kotoa, yleensä samanaikaisesti.

      Olen vähän eri mieltä siitä, että ihminen voisi oikeasti täysin varautua minkäänlaiseen elämänmuutokseen. Ajalla on aina tapana näyttää, miten asiat menevät.

      Poista
  3. Minä kyllä allekirjoitan tuon viimeisen kommentin varautumisesta. Aika näyttää ja tilanteet ja olosuhteet muuttuvat.
    Anivarhain kuulostaa minusta ihanalle tavalle aloittaa päivä. Heppa on liikutettu ja siitä saatu oma nautinto ja perheelle on koko loppu päivä. Win-win sanoisin ;-)
    Lapset kasvavat hämmästyttävän nopeasti, muutaman vuoden päästä menevät menojaan ihan omineen ja äiti saa harrastaa miten tahtoo... Mies vaan mukaan puuhaan vaikka sen ravurin kautta niin johan kelpaisi. (Itse en ole vielä tuossa onnistunut, ja heikolle näyttää)

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...