Yksilöllisyys romukoppaan
- Ihan sama ilmiö kuin valmentautumisessa nykyään, kun kukaan ei enää halua kuulla asioista niiden oikeilla nimillä.
Näin pohti valmentautumista Jukka Rantanen Hevosurheilussa viime perjantaina (HU 44/2015) . Hän on ratkaissut oppien vastaanottamisen vaikeuden mukanaantuomat ongelmat sillä, ettei enää valmenna. Valmennus-hevoskauppa -sapluuna on keski-Euroopassa tuottava konsepti, jonka avulla pystytään myymään ihmisille aina vain uusia hevosia.
Rantanen pukee sanoiksi sen, mitä moni valmentaja varmasti pohtii: olisi mukava sanoa joskus, että "kuule, mä olen niin masentunut tästä sun ratsastuksesta. Mä täällä jauhan aamusta iltaan, eikä mikään mene perille." Mutta eihän kenenkään mieltä saa pahoittaa. Jokaisella on oikeus oppia omalla ajallaan ja omalla tyylillään. Tai vaikka olla oppimatta.
Olen itse perinteisen pedagogiikan kannattaja. Minusta mennään kauhean pieleen, jos jokainen saa tehdä kaiken ihan täysin omassa tahdissaan ja kumma rävellys, laiskuus ja osaamattomuus annetaan anteeksi. Siinä tulee helposti kuvitelma, että kaikki asiat maailmassa voidaan yksilöllistää ja tehdä "omannäköisiksi".
Seliseli, valivali. Jospa nyt vain seuraavan kerran tehdään juuri niin kuin se valmentaja käskee? Ei vaihdeta valmentajaa eikä vaihdeta hevosta. Aletaan kuunnella, ratsastaa ja korjata niitä ongelmia.
Ei meistä kukaan ole niin saakelin erikoinen, että pitäisi ihan omaa juttua tässä joka hetki väkertää.
Näin pohti valmentautumista Jukka Rantanen Hevosurheilussa viime perjantaina (HU 44/2015) . Hän on ratkaissut oppien vastaanottamisen vaikeuden mukanaantuomat ongelmat sillä, ettei enää valmenna. Valmennus-hevoskauppa -sapluuna on keski-Euroopassa tuottava konsepti, jonka avulla pystytään myymään ihmisille aina vain uusia hevosia.
Rantanen pukee sanoiksi sen, mitä moni valmentaja varmasti pohtii: olisi mukava sanoa joskus, että "kuule, mä olen niin masentunut tästä sun ratsastuksesta. Mä täällä jauhan aamusta iltaan, eikä mikään mene perille." Mutta eihän kenenkään mieltä saa pahoittaa. Jokaisella on oikeus oppia omalla ajallaan ja omalla tyylillään. Tai vaikka olla oppimatta.
Olen itse perinteisen pedagogiikan kannattaja. Minusta mennään kauhean pieleen, jos jokainen saa tehdä kaiken ihan täysin omassa tahdissaan ja kumma rävellys, laiskuus ja osaamattomuus annetaan anteeksi. Siinä tulee helposti kuvitelma, että kaikki asiat maailmassa voidaan yksilöllistää ja tehdä "omannäköisiksi".
Minusta nyt vain olisi mukavampi nostaa laukka ravia nopeuttamalla. Minä nyt vain olen tottunut pitämään käsiä tässä reisien päällä. Minä nyt en vain halua istua takapuoli penkissä. Minä nyt vain en ole valmis vielä tekemään volttia tässä, missä opettaja käskee.
Ai missä se laukka piti nostaa, meni vähän ohi?Ai mitä piti tehdä? Ai häh? Ai täh? HIHIHIHIHIHI!Tää hevonen on mun kehitykseni tiellä!
Seliseli, valivali. Jospa nyt vain seuraavan kerran tehdään juuri niin kuin se valmentaja käskee? Ei vaihdeta valmentajaa eikä vaihdeta hevosta. Aletaan kuunnella, ratsastaa ja korjata niitä ongelmia.
Ei meistä kukaan ole niin saakelin erikoinen, että pitäisi ihan omaa juttua tässä joka hetki väkertää.
 |
| Sulka hattuun! Se kantaa käsiänsä! (keskittyneenä ja vetoketju auki) |
Ei yksilöllisessä opetuksessa ole kyse siitä, että oppilaan tapa tehdä asioita olisi oikea.
VastaaPoistaYksilöllisessä opetuksessa on kyse siitä, että jos opettaja sanoo, että tiivistä istuntaa, ja oppilas kysyy, että miten, niin vastataan, mitä tarkoitettaa istunnan tiivistämisellä. Eikä toisteta, että tiivistä nyt perkele sitä istuntaa kun sanoin. Haetaan oppilaalle sopivat mielikuvat ja harjoitukset, eikä tehdä tuloksetta samaa harjoitusta "koska tää toimi sillä edelliselläkin".
Huono oppiminen kertoo enemmän opettajasta kuin oppilaasta, yleensä. Loppupeleissä aika vähällä vaivalla tässä maassa voi kutsua itseään ratsastuksenopettajaksi.
Sitten on olemassa myös ne diivat. Joiden mielestä vika on valmentajassa, hevosessa, varusteissa, äidissä, viikkorahan määrässä ja tähtien asennossa. Mutta ei vahingossakaan itsessä. Mutta onko tätä porukkaa oikeasti suurin osa, vai häviävän pieni poppoo?
Voih, olen pahoillani, mutta me puhumme nyt eri asioista. Minä puhun oppilaan haluttomuudesta kuunnella ja oppia ja sinä puhut opettajan haluttomuudesta opettaa.
PoistaVarmasti kuvaamasi ongelma on aika yleinen aikuisten opetuksessa. Aimuinen prosessoi tosi paljon enemman mita opettaja sanoo ja sitten alkaa henkinen selittely itselle....tiedan tosi hyvin tuon tunteen. Aiina mielessa varmaan on helpompaa opettaa lapsia / nuoria (tai sitten kuvittelen vaan...)
VastaaPoistaIhmiset alkavat vastustrlla heti, kun kuvittelevat itsekin tietävänsä aiheesta. Jäin itse itselleni kiinni tästä samasta synnistä viimeksi eilen. Siitä lisää vähän myöhemmin. 😊
Poista